Kuulumisia kotikonttorista

Olen jo ennen koronaepidemiaa todennut, että kotona opiskelu ja työskentely sopii minulle. Kotona on hyvä työrauha (asun yksin) ja työpäivän voi aikatauluttaa oman mielen mukaan. Usein teen töitä illalla ennemmin kuin aikaisin aamulla ja tauotan työpäivää käymällä välillä ulkona ja pitämällä pitkiä ruokataukoja. Toisinaan taas saatan työskennellä intensiivisesti monta tuntia putkeen. Pidän kyllä enemmän lähiopetuksesta ja siitä, että saa käydä yliopistolla ja tavata opiskelukavereita ja kollegoja. Koronan keskellä olen kuitenkin pyrkinyt tekemään kotikonttorista niin toimivan ja mukavan työpaikan kuin mahdollista.

Teetä Martialiksen kyytipojaksi

Oma tutkimus ja opetustyöt hoituvat mukavasti kotoa käsin. Suurin osa aineistoista ja tutkimuskirjallisuudesta on nykyään sähköisessä muodossa, joten lukeminen tapahtuu pääasiassa tietokoneen ruudulta. Jos joskus on oikea kirja luettavana, niin teen siitäkin muistiinpanot suoraan tietokoneelle, jotta muistiinpanot pysyvät hyvässä järjestyksessä. Joskus kyllä lainaan oikeita kirjoja ihan vain sen takia, että on hyvä syy käydä pyörähtämässä yliopistonmäellä.

Yksi haaste kotona työskentelyssä on ollut työergonomiasta huolehtiminen. Selkäni on vihoitellut parin vuoden ajan ja olen sitä kuntouttanut fysioterapeuttien ohjeiden avulla. Selkä on ollut välillä ihan kivutonkin, mutta kuluneen talven aikana on taas pitänyt olla erityisen tarkkana sen kanssa, että liikun riittävästi ja ettei työnteko pahenna selkäkipua. Viime kesänä hankin itselleni sähköpöydän ja päällystin uudestaan työtuolini, joka on palvellut minua vuosia. Tämä panostus työpisteeseen on lisännyt olennaisesti työmukavuuttani.

Työn lomassa voi harrastaa myös vähän penkkiurheilua.

Hyvästä työpisteestä huolimatta teen useammin tutkimusta vaakatasossa eli sohvalla tietokone sylissä. Sohvalla makaaminen on vaihtelua istumiselle ja se tuntuu mukavammalta. Käden ulottuvilla on tietenkin aina jotain herkkuja. Sohvalla kirjoittaen syntyi latinan gradunikin kauan ennen koronaepidemiaa. Selälle se ei ehkä ole paras asento, mutta siirryn välillä työpöydän ääreen tai lähden ulos luistelemaan.

Tavallisin työpisteeni

Väitöstutkimukseni on edennyt pienin askelin syksystä alkaen. Syksyllä keskityin lähinnä suorittamaan jatko-opintoihin kuuluvia pakollisia kursseja samalla, kun opetin osa-aikaisesti. Vuodenvaihteen jälkeen olen syventynyt uudestaan Pompejin seinäkirjoituksiin muun muassa uunituoreen piirtokirjoitusedition (CIL IV 4,2) avulla ja lukenut Martialiksen runoja. Olen koonnut herjauksia ja luokitellut niitä stereotypioiden näkökulmasta. Vähitellen alkaa hahmottua, mitä kaikkea tästä materiaalista voi saada irti. Seuraavaksi syvennyn tutkimusmetodeihin ja teorioihin, joita aion hyödyntää tutkimuksessani.

Viime syksylle sain pienen apurahan ja nyt maalis-huhtikuussa teen tutkimusta kuukausipalkalla työsuhteisena tohtorikoulutettavana Turun yliopistossa. Tällaisista lyhyistä rahoitetuista pätkistä väitöstutkimus usein koostuu. Ensi syyskuusta alkaen sen sijaan saan tehdä tutkimusta vuoden ajan Suomen Rooman-instituutissa Wihurin stipendillä. Voin paneutua täysillä tutkimukseeni ja, jos koronaepidemia sallii, käydä jälleen Pompejissa, hyödyntää Roomassa sijaitsevien instituuttien aineistoja ja tutustua muihin tutkijoihin. Odotan tietysti myös innolla, että pääsen taas koluamaan Rooman museoita ja muita nähtävyyksiä.

Ajatus tulevasta vuodesta Roomassa antaa energiaa myös täällä kotikonttorissa työskentelyyn.