Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ostia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ostia. Näytä kaikki tekstit

2.12.2023

Tutkimus- ja konferenssimatka: Rooma – Ostia – Pompeji

Edellisestä käynnistäni Italiassa oli kulunut jo vuosi, joten oli korkea aika suunnata taas sinne. Marraskuun alussa tekemääni matkaan oli monta hyvää syytä. Osallistuin Roomassa antiikin identiteettejä käsitelleeseen konferenssiin, jossa pidin tutkimukseeni liittyvän esitelmän. Tämän lisäksi kävin parissa arkistossa edistämässä Ostiaan liittyvää tutkimustani, ja Pompejissa tutustumassa pariin juuri yleisölle avattuun yksityistaloon, joissa on väitöskirjani kannalta kiinnostavaa aineistoa. Matkaani rahoittivat Svenska Kulturfonden ja Suomen Rooman-instituutti TelepART-apurahan muodossa. Kiitän tästä tuesta, jota ilman matka olisi jäänyt tekemättä.

Lensin Roomaan aikaisin maanantaiaamuna 6.11. ja suuntasin heti BiASA-arkistoon, joka sijaitsee Palazzo Veneziassa Rooman keskustassa. Toivoin voivani tutustua siellä Ostian 1800-luvun lopun kaivauksista kertovaan materiaaliin. Olin varmistanut etukäteen sähköpostitse, että aineistojen pitäisi olla käytettävissä. Päästessäni arkistolle minulle kuitenkin kerrottiin, että kyseinen arkistosali on avoinna vain tiistaisin ja torstaisin. Pitäisi tulla seuraavana päivänä uudestaan. Laskin että ehtisin arkistoon uudestaan tiistaina iltapäivällä. Loppupäivän kiertelin sitten Rooman vanhaa keskustaa ja palasin ajoissa majapaikkaani nukkumaan matkapäivän univelkoja pois.

Mietintätauko epäonnisen arkistokäynnin jälkeen

Tiistaiaamuksi olin sopinut käynnin Ostian arkistoihin Ostian teatteria käsittelevään tutkimukseeni liittyen. Tämä arkistokäynti sujui suunnitellusti. Olin käynyt jo pari kertaa aiemmin Ostiassa lukemassa 1900-luvun alun kaivausraportteja (blogissa: Arkistoissa etsimässä Ostian teatteria). Tällä kertaa lähinnä tarkistin muutamia asioita raporteista ja täydensin muistiinpanojani.

Arkistokäynti Ostiassa oli onnistuneempi. Nyt jo melkein hymyilytti.

Palasin iltapäivällä Ostiasta ja kiiruhdin uudestaan BiASA-arkistoon, jossa minulle tällä kertaa kerrottiin, että havittelemani arkistosali on auki kahteen asti tiistaisin ja torstaisin. Kello oli puoli kolme. Arkistonhoitajat koettivat keksiä, olisiko jotain tehtävissä. Minua pyydettiin odottamaan hetki, ja kohta paikalle saapui henkilö, jonka käsitin arkiston johtajaksi. Hän halusi tietää, mistä oli kyse, ja miksi en ollut ollut häneen yhteydessä etukäteen. Tätä yritin huonolla italiallani selittää. Aikansa puhistuaan ja kiivaasti elehdittyään hän myöntyi päästämään minut arkistoon. Kaksi hyvin ystävällistä arkistonhoitajaa auttoi minua löytämään etsimäni aineiston, joka kuitenkin osoittautui paljon laajemmaksi, kuin olin kuvitellut. Tutkin muutamia 1800-luvun lopun valokuvia ja yhtä vesivärimaalausta Ostian teatterista, ja totesin, että minun olisi parempi tulla joskus uudestaan paremmalla ajalla.

BiASA-arkistossa Palazzo Venezian tornissa

Jasminin ja Marian kanssa Porticus Octaviaeta ihastelemassa

Tiistai-iltana tapasin tutkijakollegani Marian ja Jasminin, joiden kanssa kävin aperitiiveilla ja syömässä. Olimme kaikki tulleet Roomaan osallistuaksemme Arachne IX -konferenssiin, jonka teemana oli Gender, Identities, and Social Structures in Greco-Roman Antiquity. Konferenssin järjesti yhteispohjoismainen Arachne-verkosto, joka on suomalaisten ja ruotsalaisten antiikin sukupuolentutkimuksesta kiinnostuneiden tutkijoiden perustama. Suurin osa osallistujista oli Suomesta ja Ruotsista, mutta mukana oli tutkijoita monista maista aina Pohjois-Amerikkaa ja Australiaa myöten.

Cocktail-tilaisuus Ruotsin Rooman-instituutilla ensimmäisen päivän päätteeksi

Marjatta Nielsenin keynote-esitelmä Suomen Rooman-instituutissa

Konferenssi pidettiin pääosin Ruotsin Rooman-instituutilla, mutta pääsimme käymään myös Suomen Rooman-instituutin väistötiloissa. Konferenssin aikana saimme kuulla esitelmiä muun muassa sukupuoliin liitetyistä ihanteista, naisten asemasta antiikissa, ikääntymisestä, ammateista ja etnisistä identiteeteistä. Itse pidin esitelmän roomalaisten suhtautumisesta häpeällisiin ammatteihin kuten gladiaattoreihin, näyttelijöihin ja prostituoituihin.

Esitelmöimässä, kuva: Iida Huitula

Konferenssin päätyttyä perjantaina lähdin junalla Napoliin, koska olin suunnitellut käyväni tutkimusmatkalla Pompejissa. Halusin nähdä kaksi pitkän restauroinnin jälkeen tänä vuonna yleisölle avattua yksityistaloa, joissa on tutkimukseni kannalta kiinnostavaa materiaalia. Lauantaiaamuna aikaisin olin jo Pompejin porteilla ja kiiruhdin saman tien ennen turistivirtoja ensimmäiseen kohteeseeni eli Vettiusten taloon. Siellä tutkin eroottisia seinämaalauksia ja seinäkirjoituksia, jotka luultavasti liittyvät talossa harjoitettuun prostituutioon. Yhtä avoimen eroottisia maalauksia tunnetaan vain muutamista pompejilaisista yksityistaloista.

Vettiusten talon peristylium-piha

Eroottisin maalauksin koristellussa takahuoneessa
tarjottiin ehkä prostituoitujen palveluita.

Talon ovensuussa on graffito, jossa Eutychis-niminen nainen
mainostaa seksuaalisia palveluitaan.

Hedelmällisyyden jumala Priaposta esittävä maalaus talon sisäänkäynnissä.

Toinen kohteeni oli niin kutsuttu Hopeahäiden talo, joka on yksi suurimpia yksityistaloja Pompejissa. Se on myös yksi harvoja taloja, jonka seinillä yhä on nähtävillä lukuisia seinäkirjoituksia. Monet näistä ovat seksuaalisia herjauksia ja siksi tärkeitä tutkimukseni kannalta. Osan sijainti minulla oli tiedossa, mutta joitain kirjoituksia jouduin etsiskelemään pitkään. Etsinnässä minua auttoivat muutamat hyvin innokkaat museovahdit. Löysimme ainakin pari fallos-piirrosta.

Hopeahäiden talon atrium

Fallos-graffito peristylium-pihan seinällä.
Piirros on vain muutaman senttimetrin levyinen.

Tämän peristylium-pihalle aukeavan huoneen
seinillä on yhä tusinan verran seinäkirjoituksia.

Tässä seinäraapustuksessa jotakuta haukutaan kullinimijäksi (lat. fellator)

Oli hyvin valaisevaa nähdä nämä raapustukset omin silmin niiden alkuperäisessä ympäristössä. Monet niistä oli kirjoitettu suuren peristylium-puutarhan laidalla sijainneen, ehkä ruokasalina käytetyn, huoneen seinille (katso kuvat yllä). Tämä pistää miettimään, kuka ne oli kirjoittanut ja miksi juuri siihen paikkaan. Huonetta tutkiessani moni ohikulkija pysähtyi ihmettelemään työskentelyäni. Muutamien kanssa syntyi keskustelua seinäkirjoituksista. Juttelin muun muassa paikallisen arkeologin ja yhden amerikkalaispariskunnan kanssa.

Forumin kylpylä oli jälleen auki yleisölle.
Kuva kylpylän tepidariumista eli lämpimästä huoneesta.

Monet turistit kiertävät Pompejia oppaiden kanssa, joiden asiantuntemus ei aina ole päätä huimaavaa. Tämän vierailuni aikana kuulin yhden oppaan kertovan asiakkailleen, että varmaan ainakin 10 000 ihmistä kuoli Pompejin tuhossa. Tutkijoiden arviot taitavat liikkua jossain 2000 kuolleen paikkeilla. Toinen opas kertoi Pompejin suuren bordellin seinillä olevan tuhansia graffiteja, mikä ehkä menee dramaattisen liioittelun piikkiin. Bordellista on dokumentoitu hieman yli 120 seinäkirjoitusta. Jouduin korjaamaan myös Hopeahäiden talossa tapaamani arkeologin käsitystä siitä, että ainakin 90 % seinäkirjoituksista olisi ollut rivoja. Vain muutama sata kaikista Pompejista löydetyistä yli 10 000 seinäkirjoituksesta sisältää hävytöntä kielenkäyttöä. Todellisuus on joskus tarua tylsempää.

Pääsin ensimmäistä kertaa kapuamaan yhteen Pompejin muurien torneista.
Kuvan näkymä on etelään kohti forumia.

Ennen matkaani olin anonut lupaa päästä Napolin arkeologisen museon varastoihin tutkimaan sinne säilöön koottuja seinäkirjoituksia. Museosta ei kuitenkaan koskaan vastattu pyyntööni, joten sain keksiä sunnuntaille muuta ohjelmaa. Niinpä lähdin bussilla Napolinlahden länsipäähän Baiaen arkeologiselle alueelle, joka oli roomalaisen eliitin suosima lomakohde. Siellä näin keisariaikaisten kylpylöiden raunioita, joiden joukossa on muun muassa vanhin säilynyt roomalaisaikainen kupoli. Tämän pyöreän ja myöhemmin vedellä täyttyneen huoneen akustiikka oli huikea. Kävin myös arkeologisessa museossa, joka sijaitsee 1400-luvun lopulla rakennetussa linnassa korkealla kukkulalla lahden rannalla.

Baiaen arkeologinen alue, joka käsittää useita rinteeseen rakennettuja kylpylöitä

Kupolilla katettu sali, alun perin luultavasti frigidarium eli kylmä huone.
Sali on myöhemmin täyttynyt vedellä Napolinlahden seismisen toiminnan vuoksi.

Maanantaiaamuna palasin junalla Roomaan, jossa ehdin viettää muutaman tunnin kaupungilla kierrellen. Illalla lensin takaisin Suomeen tyytyväisenä antoisan konferenssi- ja tutkimusmatkan jälkeen.

31.8.2021

Arkistoissa etsimässä Ostian teatteria

Sain taas tänä kesänä matkustaa tutkimuksen merkeissä kolmeksi viikoksi Roomaan. Väitöskirjani ohella teen Suomen Rooman-instituutin työryhmässä Rooman satamakaupungin Ostian teatteriin liittyvää tutkimusta.

Tuntui erikoiselta palata reilun vuoden tauon jälkeen Roomaan, jossa vietimme työryhmän kanssa koronakevättä 2020. Sama porukka oli jälleen koolla, mutta tällä kertaa museot ja kirjastot olivatkin auki ja ulkona sai liikkua vapaasti. Nyt pääsimme käsiksi aineistoihin, jotka meiltä edellisellä kerralla jäivät näkemättä. Minun tieni vei siis Ostian kaivauksille ja arkistoihin.

Ostiassa kesällä 2021. Teatteri näkyy taustalla.

Tutkimukseni käsittelee Ostian teatterin vaiheita myöhäisantiikissa ja varhaiskeskiajalla. Miten pitkään teatterirakennusta ylläpidettiin ja julkisia näytäntöjä järjestettiin Ostiassa? Mitä rakennukselle tapahtui sen jälkeen, kun näytännöt lakkasivat? Tiedämme, että teatteria käytettiin näytäntöihin ainakin 300-luvun jaa. loppuun asti. Mutta mitä teatterille sitten tapahtui? Ostian taantumisen myötä teatteri rapistui ja lopulta romahti jossain vaiheessa. Osa teatterin rakennusmateriaalista hyödynnettiin ilmeisesti keskiajalla muihin tarkoituksiin. Vastauksia näihin kysymyksiin etsin muun muassa Ostian arkistoista.

Ostian teatteri vuonna 1894
(kuva: British School at Rome, Thomas Ashby Collection, neg. 251)

Kun teatteri kaivettiin esiin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, siitä ei ollut jäljellä kuin raunioitunut kivikasa. Tämä käy hyvin ilmi kaivausten aikaisista valokuvista. Teatteri nykyasussaan on 1900-luvun restauraatioiden tulosta. Samalla siivottiin pois paljon arkeologisia jäänteitä, jotka kertoivat teatterin myöhemmistä vaiheista. Antiikinaikaisten jäänteiden ja 1900-luvun korjausten erottaminen toisistaan on myös välillä vaikeaa, koska korjauksissa käytettiin usein kaivauksissa löydettyjä alkuperäisiä rakennusmateriaaleja.

Ostian teatteri vuonna 2018

Teatterin alkuperäistä ulkoasua ja kaivausten jälkeen hävinneitä osia täytyy siis etsiä arkistojen kätköistä. Kaivausten ajalta on olemassa valokuvia, joissa näkyy paljon sellaista, mikä nykyään on piilossa modernien rakenteiden alla tai purettu pois.

Tässä yksi esimerkki: Teatterin keskikäytävän molemmilla puolilla oli alun perin kaksi puotia. 300-luvulla jaa. nämä tilat muutettiin vesisäiliöiksi sulkemalla oviaukot tiiliseinillä ja vuoraamalla sisäseinät vesitiiviillä laastilla. Vesisäiliöistä vesi voitiin johtaa teatterin orkestralla olleeseen altaaseen, jossa luultavasti näyttelijät tai tanssijat esittivät vesiaiheisia näytelmiä.

Teatterin julkisivu ja sisäänkäynti noin vuonna 1890
(kuva: Archivio Alinari, ACA-F-006985-0000)

Nämä puotien oviaukoissa olleet tiiliseinät ja monet muut jäljet vesinäytännöistä hävitettiin 1900-luvun restauraatioiden yhteydessä. Oviaukkojen tiiliseinät näkyvät yllä olevassa valokuvassa. Selkeimmät yhä näkyvissä olevat jäljet vesijärjestelmästä ovat keskikäytävän sivuseinissä olevat aukot, joista vesi johdettiin keskikäytävään ja siitä orkestralle.

Valokuvia Ostian kaivauksista on monissa arkistoissa Italiassa ja muualla. (Linkkejä muutamiin sähköisiin kokoelmiin on tämän tekstin lopusta.) Yksi tärkeimmistä on Ostian valokuva-arkisto, johon suuntasin tällä Rooman matkalla. Arkistolaatikoiden ja valokuvakorttien selaaminen oli virkistävää vaihtelua ainaiselle tietokoneella näpertämiselle. En ollut aiemmin käynyt tässä arkistossa, joten odotin jännityksellä, löytyykö sieltä mitään sellaista, mitä en ollut jo saanut selville muista lähteistä. Ja kyllähän sieltä löytyi kaikenlaista hyödyllistä. Saatte lukea näistä tarkemmin sitten, kun artikkelini joskus julkaistaan.

Ostian valokuva-arkisto.

Dante Vaglierin johtajakaudella 1908–1913 Ostiassa tehtiin laajoja kaivauksia, joiden yhteydessä loput teatterista ja sen lähialueet tutkittiin perusteellisesti. (Katsomo ja näyttämö oli kaivettu esiin jo 1880-luvulla.) Näistä kaivauksista Vaglierin assistentti Raffaele Finelli kirjoitti yksityiskohtaisia raportteja, joiden avulla kaivausten etenemistä ja kaivauksissa tehtyjä löytöjä voi seurata lähes päivä päivältä. Kaivausraportteja (Giornali di scavo) säilytetään Ostian arkistossa, jossa pääsin niihin tutustumaan.

Raportteja on jokaiselta vuodelta yksi tai kaksi suurta nidettä. Alkuvuosina raportit kirjoitettiin käsin, ja välillä käsiala vaihtuu, joskus jopa kesken kappaleen. Ilmeisesti raportteja kirjoittivat myös muut kuin Finelli, ehkä apulaiset hänen johdollaan. Myöhemmin Finelli sai käyttöönsä kirjoituskoneen, nykylukijan onneksi.

Kaivausrapotti vuodelta 1910: päiväys, työntekijöiden määrä, kaivausalue
ja tarkempi kuvaus kaivauksista ja löydöistä. Voit klikata kuvan suuremmaksi.

Raportit ovat enimmäkseen yksitoikkoista luettavaa, mutta joukkoon mahtuu myös kiinnostavia yksityiskohtia, jotka kertovat oloista kaivauksilla sata vuotta sitten. Yllä näkyvässä raportissa mainitaan, että 22.1.1910 ei työskennelty kovan tuulen vuoksi. Toisinaan syynä oli sade. Lauantaina 5.2.1910 kerrotaan kaivausten olleen pysähdyksissä työläisten mentyä lakkoon, koska he eivät olleet saaneet palkankorotusta. Seuraavana aamuna asia saatiin sovittua ja työt jatkuivat. Joskus rahoituksen puute pakotti Vaglierin irtisanomaan suuren osan työläisistä. Välillä oli jaksoja, jolloin töitä tehtiin kaikkina viikonpäivinä. Toisinaan taas mainitaan, että työt olivat tauolla, koska oli sunnuntai tai muu juhlapäivä.

Pääsin tutustumaan raportteihin Ostian arkistossa vain yhtenä päivänä muutaman tunnin ajan. Selasin ja skannasin niin paljon kuin ehdin ja luin tallentamiani raportteja myöhemmin. Niistä käy selväksi, miten pahasti teatteri oli tuhoutunut antiikissa ja keskiajalla. Suurin osa teatterin koristelusta oli kadonnut ja teatterin romahtaneita osia löytyi joka puolelta teatteria. Muutamia teatterin julkisivun paloja jätettiin paikalleen, ja ne ovat edelleen nähtävissä teatterin ympärillä, mutta suurinta osaa ei voitu säästää.

Teatterin julkisivusta kadulle romahtanut pala,
joka jätettiin siihen, mistä se kaivauksissa löydettiin.

Teatteri oli yksi Ostian näyttävimpiä rakennuksia ja keskeinen osa kaupungin julkista elämää. Edelleen se kiehtoo niin turisteja kuin tutkijoitakin. Oma tutkimukseni on vielä kesken ja Ostian teatterin jäljittäminen arkistoissa jatkuu. Matkustan ensi viikolla jälleen Suomen Rooman-instituuttiin, jossa teen väitöskirjatutkimustani vuoden ajan instituutin säätiön ja Wihurin rahaston myöntämällä apurahalla. Siinä sivussa täydennän myös Ostian teatteria käsittelevää tutkimustani.


Kiitos Parco Arceologico di Ostia Antica:lle siitä, että pääsin tutustumaan arkistoihin, ja kiitokset henkilökunnalle opastuksesta ja avusta oikeiden aineistojen löytämisessä.

Valokuvat: Joonas Vanhala (ellei toisin mainita)

Sähköisiä kokoelmia, joista löytyy valokuvia Ostian kaivauksista:

Jan Theo Bakkerin luettelo Ostian teatteria käsittelevistä tutkimuksista: ostia-antica.org

Valikoima keskeisiä Ostian teatteria käsitteleviä tutkimuksia:
  • Calza, G., Il teatro romano di Ostia, Roma, 1927. ostia-antica.org
  • Cooley, A., "A new date for Agrippa's theatre at Ostia", Papers of the British School at Rome 67, 1999, 173–182.
  • Gallico, S., "Il 'restauro' del teatro romano di Ostia Antica: Ideologia di un ripristino", teoksessa Saggi in onore di Gaetano Miarelli Mariani, toim. Sette et al., Roma, 2007, 511–520.
  • Gering, A., Ostias vergessene Spätantike: Eine urbanistische Deutung zur Bewältigung von Verfall, Wiesbaden, 2018.
    • Teatterista s. 87–106
  • Gismondi, I., "La Colimbetra del teatro di Ostia", teoksessa Anthemon, Scritti in onore di Carlo Anti, Venetsia, 1954, 293–308. ostia-antica.org
  • Meiggs, R., Roman Ostia, 2nd ed., Oxford, 1973. ostia-antica.org
    • Teatterista s. 420–425
  • Notizie degli Scavi di Antichità, ostia-antica.org
    • Teatterista katso erityisesti niteet vuosilta 1880, 1881, 1910, 1911, 1912 and 1913. Tarkemmat sivunumerot löytyvät bibliografiasta (ostia-antica.org) Lancianin ja Vaglierin kohdalta.