Tutkimusasioilla Roomassa

Vietin lähes koko kesäkuun Suomen Rooman-instituutissa tutkimusasioilla. Kirjoitin väitöskirjaani ja perehdyin tutkimuskirjallisuuteen paikallisissa kirjastoissa. En ollut suunnitellut käyväni tällä kertaa Pompejissa, mutta niin vain päädyin sinnekin instituutin opettajakurssin ryhmää opastamaan. Ehdin nähdä myös monia uusia arkeologisia kohteita ja museoita ja paljon muuta.

En matkustanut suoraan Roomaan, vaan vietin ensin pari päivää Münchenissä, jonka kuuluisia museoita olen pitkään halunnut nähdä. Saavuin perjantaina 29.5. ja kävin viikonlopun aikana katsomassa antiikin veistoksia Glyptothekissa, muuta antiikin esineistöä Staatliche Antikensammlungen -museossa ja myöhempää maalaustaidetta Alte Pinakothekissa. Kiertelin myös muutamia kirkkoja ja kävin uimassa Isar-joella, joka virtaa kaupungin läpi.

Glyptothekin veistoskokoelmia

Isar-joen rannat ovat suosittuja uimapaikkoja

Sunnuntai-iltana nousin yöjunaan, joka kulki suoraan Münchenistä Roomaan Tiburtinan asemalle. Minulla oli yhden hengen makuupaikka, joka on ilmeisesti aika uusi matkustusmuoto. Neljän hengen hytin sijasta sama tila on jaettu erillisiin punkkiin, joihin on kulku suoraan käytävältä. Hytti ei ole maailman mukavin – yläpunkkaan on vähän hankala kavuta, tila on aika kapea, tyyny ja peitto ohuet, iso matkalaukku täytyy sijoittaa eri vaunuun – mutta tarjoaa omaa rauhaa. Hintaan kuuluu melko vaatimaton aamupala (kahvi/tee ja sämpylä levitteineen). Hytin pienestä ikkunasta katselin yöllistä alppimaisemaa ja valaistuja kyliä junan kiemurrellessa pitkin Itävallan vuoristoa.

Pienille tavaroille oli säilytystilaa makuupaikkojen välisissä lokeroissa

Onneksi oli myös oma tyyny mukana matkassa

Hieman levottomasti nukutun yön jälkeen olin perillä Roomassa maanantaiaamuna noin klo 11 (hieman aikataulusta jäljessä). Suuntasin siitä Villa Lanteen, jonka näin nyt ensimmäistä kertaa peruskorjauksen jälkeen. Talo pihoineen on pääosin entisellään mutta kaikin puolin ehommassa asussa. Asukkaan kannalta olennaisin muutos on asuinhuoneiden ilmastointi, joka todella tuli tarpeeseen kesäkuun helteillä. Merkittävä ero entiseen on myös asukkaiden keittiö, joka on siirretty asuntolan yläkerroksista alas entisen talonmiehen asunnon paikalle. Tämä uudistus on hyvä, vaikka keittiöön pitää nyt kavuta muutama kerros enemmän. Keittiön äänet eivät häiritse asukkaita, ja sieltä pääsee suoraan takapihan terassille, joka on viihtyisä uusine istutuksineen ja kasvimaineen. Instituutin muutkin puutarhat ovat nyt asukkaiden vapaasti käytettävissä.

Sain majoittua huoneistossa, joka yleensä on instituutin
toisen apurahataiteilijan käytössä. Huoneistoon kuului
erillinen työhuone ja oma kylpyhuone!

Uusi asukkaiden terassi

Matkani varsinainen syy oli väitöskirjani edistäminen Rooman tieteellisissä kirjastoissa. Minulla oli pitkä lista tutkimuskirjallisuutta, jota en ole saanut käsiini muualta, ja josta suurimman osan tiesin löytyvän Roomasta. Villa Lanten kirjastossa oli joitain näistä, mutta parhaat kokoelmat tutkimukseeni liittyen ovat sellaisissa kirjastoissa kuin American Academy in Rome ja Deutsches Archäologisches Institut (DAI). Näissä kävin useita kertoja. American Academy on tullut erityisen tutuksi, koska se on aivan kivenheiton päässä Villa Lantesta Gianicolo-kukkulalla. DAI sen sijaan on pidemmän matkan päässä toisella puolella Rooman keskustaa. Löysin kuukauden aikana lähes kaiken etsimäni ja monia sellaisiakin teoksia, joista en ollut tietoinen.

Villa Lanten kirjastossa

American Academyn kirjasto

Rooman vierailuni ajalle osui yksi kiinnostava konferenssi Ruotsin Rooman-instituutissa (ks. ohjelma). Sen teemana oli hiljattain edesmennyt ruotsalainen antiikintutkija Bengt E. Thomasson. Kävin kuuntelemassa muutamia luentoja, joissa puhuttiin mm. Thomassonin elämäntyöstä, ruotsalaisesta piirtokirjoitustutkimuksesta sekä piirtokirjoitusten ja epigrammirunouden välisistä yhteyksistä. Tapasin samalla tutkijoita, jotka minun tavoin tutkivat piirtokirjoituksia ja runoilija Martialiksen runoja.

Kesäkuun kahden ensimmäisen viikon ajan Villa Lantessa oli historian ja yhteiskuntaopin opettajien kurssi, jota veti pääasiassa instituutin tutkijalehtori. Monia meistä vierailevista tutkijoista oli myös pyydetty osallistumaan kurssin opetukseen luentojen ja opastusten muodossa. Minulle tarjoutui mahdollisuus viedä opettajakurssilaiset Pompejiin, jossa vietimme aurinkoisen perjantaipäivän. Kierroksen lopulla satuimme tapaamaan yhdysvaltalaisen tutkimusryhmän, joka esitteli kaivausprojektiaan. He tunsivat suomalaisia tutkijoita Villa Lantesta, ja yksi heistä kertoi olevansa kiinnostunut pompejilaisista herjauksista. Lupasin olla häneen yhteydessä myöhemmin.

Opastamassa opettajia Pompejissa. Kuva: Olli Taskilahti

Arkeologi Allison Emmerson esittelemässä kaivausprojektia,
jossa tutkitaan yhtä Pompejin korttelia (I 14)

Yövyimme opettajakurssilaisten kanssa hotellissa modernin Pompejin keskustassa, jossa pääsimme illan aikana muun muassa seuraamaan paikallisen pormestarinvaalin kampanjatilaisuuksia. Seuraavana päivänä opastin ryhmää vielä Napolin arkeologisessa museossa. Opastusten jälkeen jäin tutkijakollegani kanssa vielä Napoliin, kun opettajat suuntasivat takaisin Roomaan. Sunnuntaina kävimme Herculaneumin kaivauksilla ja lähellä sijaitsevassa Reggia di Portici -palatsissa, joka toimi 1700-luvulla Herculaneumin löytöjen ensimmmäisenä sijoituspaikkana ja museona.

Herculaneum

Reggia di Portici -palatsissa toimii nykyään
Napolin yliopiston maataloustieteellinen tiedekunta

Vaikka olen viettänyt Roomassa yhteensä lähes kaksi vuotta eripituisissa jaksoissa, on siellä aina jotain uutta nähtävää. Tällä kertaa tutustuin mm. Vatikaanin parkkihallin alla sijaitsevaan roomalaiseen nekropoliin, roomalaisten talojen ja akveduktin rakenteisiin nykyisten talojen alla Fontana di Trevin lähellä, uuden metrolinja C:n asemien museonäyttelyihin, Pantheonin takana sijaitsevan Neptunuksen basilikan tiloihin vastikään avattuun museoon sekä Ostian arkeologisen alueen uudistettuun museoon. Kävimme myös Cinecittàn studioilla, joissa on kuvattu valtava määrä italialaisia ja kansainvälisiä elokuvia ja tv-sarjoja. Kiinnostavinta oli päästä opastetulle kierrokselle antiikin Roomaa esittäviin lavasteisiin, joissa on kuvattu mm. HBO:n Rooma-sarjaa ja Ridley Scottin Gladiaattoria. Kesäkuulle osui myös Rooman Pride, johon osallistuin jo neljännen kerran.

Vatikaanin nekropoli

Roomalaisen talon jäänteitä ja esinelöytöjä Colosseumin uudella metroasemalla

Antiikin Rooman lavasteita Cinecittàn studioilla

Rooman Pride 2026

Ehdin yhtenä sunnuntaina myös Porta Portesen markkinoille

Työskentelyn ja Rooman nähtävyyksien lisäksi olennainen osa instituutissa asumista ovat sen asukkaat, joiden kanssa oli taas ilo viettää nämä viikot Roomassa. Osa oli ennestään tuttuja, mutta moniin tutustuin yhteisten illallisten ja retkien aikana. Myös edellä mainitut kohtaamiset muiden tutkijoiden kanssa ovat tärkeitä. Roomassa vierailu antoi tälläkin kertaa paljon enemmän kuin odotin. Oli silti mukava palata Rooman helteistä kesäiseen Suomeen viettämään lomaa.

Juhannusviikolla vietettiin instituutin kesäjuhlia

Jäätelö auttoi jaksamaan kuumimpina päivinä

Lue lisää

Haastattelu Ylen Elävä historia -sarjan jaksossa "Herjausten ikiaikainen historia"

Toimittaja Riikka Suikkari haastattelee minua Ylen Elävä historia -podcastin jaksossa "Herjausten ikiaikainen historia – antiikin ajan härskit graffitit ja pilkkarunot". Keskustelemme antiikin Rooman hävyttömistä kirjoituksista ja roomalaisia herjauksia käsittelevästä tutkimuksestani. Jakso on kuunneltavissa Yle Areenassa.

Aiemmin tutkimuksestani on kirjoittanut mm. Suomen Kuvalehti. Voit lukea roomalaisista herjauksista myös näistä blogikirjoituksista:

• Herjauksia Pompejin seinäkirjoituksissa
• Ars vituperandi – roomalainen herjaamisen taito
• Uskomuksia ja ennakkoluuloja antiikin lääkäreistä
• Roomalaisia herjauksia: impotenttejä miehiä ja himokkaita naisia
• Pompejissa tutkimassa hävyttömiä seinäkirjoituksia
• Herjauksia Pompejin seiniltä

X-viestipalvelussa jakamiani esimerkkejä roomalaisista herjauksista löydät aihetunnisteella #RoomalainenHerjaus.

Lue lisää

Vierailuluentoja ja webinaareja

Yksi tutkijan työn mukavimpia puolia on se, kun pääsee kertomaan omasta tutkimusaiheestaan kiinnostuneille kuulijoille. Akateemisen yleisön lisäksi on monia muitakin, jotka ovat kiinnostuneita antiikin historiasta ja kulttuureista, ja tutkijaa usein pyydetään asiantuntijavieraaksi erilaisiin tilaisuuksiin. Kuluneen talven ja kevään aikana olen saanut poikkeuksellisen monta kutsua pitämään vierailuluentoja ja puhumaan webinaareissa.

Kuluneella viikolla kävin Turun klassillisen lukion antiikin historian kurssilla kertomassa Pompejin seinäkirjoituksista. Reija, jonka latinan kursseilla itsekin aikoinaan lukiossa kävin, on pyytänyt minua monet kerrat esitelmöimään opiskelijoilleen. Puhuin heidän kanssaan muun muassa siitä, mitä seinäkirjoitukset ovat, miten ja mihin niitä antiikissa tehtiin, ketkä niitä tekivät ja minkälaisia aiheita seinille kirjoiteltiin. Opiskelijat esittivät hyviä kysymyksiä, ja seinäkirjoituksista syntyi mainiota keskustelua. Tällaiset kouluvierailut ovat aina mieluisia.

Turun klassillisen lukion antiikin historian kurssilla
(kuva: Reija Pentti-Tuomisto)

Hieman aiemmin vapun aattona puolestaan sain tilaisuuden esitelmöidä Auralan kansalaisopiston historiakerhon tapaamisessa Turussa. Esitelmän aiheena oli "Herjaamisen monet muodot antiikin Roomassa". Kerroin herjaamiseen liittyvistä retoriikan opeista ja erilaisista lähteistä, joista herjauksia löytyy kuten roomalainen komedia, poliittiset puheet, pilkkarunous ja seinäkirjoitukset. Yleisö oli hyvin valveutunutta ja kyseli välillä vaikeitakin kysymyksiä. Keskustelu jatkui pitkään vielä esitelmän jälkeen kahvittelun merkeissä. Tilaisuudesta oli mukava jatkaa vappuaaton viettoon.

Auralan kansalaisopistolla

Alkuvuodesta olin Villa Lanten Ystävät ry:n webinaarissa, jonka aiheena myös olivat Pompejin seinäkirjoitukset. Tämä oli virkistävän erilainen tilaisuus, sillä se toteutettiin haastattelun muodossa. Keskustelimme aiheesta yhdessä tutkija Elina Pyyn kanssa, johon tutustuin joitain vuosia sitten Suomen Rooman-instituutissa eli Villa Lantessa. Olimme valmistelleet joitain kysymyksiä etukäteen, mutta webinaarissa keskustelu soljui mukavasti aiheesta toiseen. Elina on erinomainen haastattelija, ja oli muutenkin mukava olla vieraana tutun yhdistyksen webinaarissa.

Villa Lanten Ystävien webinaari
(kuva: Laura Nissin)

Maaliskuussa sain pyynnön osallistua toiseenkin webinaariin. Kyseessä oli Turun yliopiston kieli- ja käännöstieteiden laitoksen tuottama Kieli on avain -webinaari, jossa haastatellaan laitoksen tutkijoita, opiskelijoita ja alumneja. Olin haastateltavana yhdessä oppiaineemme toisen väitöskirjatutkijan Maria Jokelan kanssa. Aiheena oli meidän molempien tutkimuksia yhdistävä teema eli stereotypiat. Puhuimme siitä, mitä stereotypiat ovat, miten erilaiset stereotypiat näkyvät historiallisissa lähteissä ja mikä merkitys stereotypioilla on ihmisten ajattelussa. Tämä oli jännä kokemus erityisesti siksi, että webinaari kuvattiin yliopiston studiossa ja lähetettiin suorana Turun yliopiston Youtube-kanavalla. Tallenne webinaarista on katsottavissa tästä linkistä.

Kieli on avain -webinaari
(kuvakaappaus Turun yliopiston Youtube-kanavalta)

On mukava huomata, että tutkimukseni kiinnostaa laajempaakin yleisöä. Tällaiset kokemukset rohkaisevat ja kannustavat osaltaan tutkimuksen tekemiseen.

Lue lisää

Tutkimus- ja konferenssimatka: Rooma – Ostia – Pompeji

Edellisestä käynnistäni Italiassa oli kulunut jo vuosi, joten oli korkea aika suunnata taas sinne. Marraskuun alussa tekemääni matkaan oli monta hyvää syytä. Osallistuin Roomassa antiikin identiteettejä käsitelleeseen konferenssiin, jossa pidin tutkimukseeni liittyvän esitelmän. Tämän lisäksi kävin parissa arkistossa edistämässä Ostiaan liittyvää tutkimustani, ja Pompejissa tutustumassa pariin juuri yleisölle avattuun yksityistaloon, joissa on väitöskirjani kannalta kiinnostavaa aineistoa. Matkaani rahoittivat Svenska Kulturfonden ja Suomen Rooman-instituutti TelepART-apurahan muodossa. Kiitän tästä tuesta, jota ilman matka olisi jäänyt tekemättä.

Lensin Roomaan aikaisin maanantaiaamuna 6.11. ja suuntasin heti BiASA-arkistoon, joka sijaitsee Palazzo Veneziassa Rooman keskustassa. Toivoin voivani tutustua siellä Ostian 1800-luvun lopun kaivauksista kertovaan materiaaliin. Olin varmistanut etukäteen sähköpostitse, että aineistojen pitäisi olla käytettävissä. Päästessäni arkistolle minulle kuitenkin kerrottiin, että kyseinen arkistosali on avoinna vain tiistaisin ja torstaisin. Pitäisi tulla seuraavana päivänä uudestaan. Laskin että ehtisin arkistoon uudestaan tiistaina iltapäivällä. Loppupäivän kiertelin sitten Rooman vanhaa keskustaa ja palasin ajoissa majapaikkaani nukkumaan matkapäivän univelkoja pois.

Mietintätauko epäonnisen arkistokäynnin jälkeen

Tiistaiaamuksi olin sopinut käynnin Ostian arkistoihin Ostian teatteria käsittelevään tutkimukseeni liittyen. Tämä arkistokäynti sujui suunnitellusti. Olin käynyt jo pari kertaa aiemmin Ostiassa lukemassa 1900-luvun alun kaivausraportteja (blogissa: Arkistoissa etsimässä Ostian teatteria). Tällä kertaa lähinnä tarkistin muutamia asioita raporteista ja täydensin muistiinpanojani.

Arkistokäynti Ostiassa oli onnistuneempi. Nyt jo melkein hymyilytti.

Palasin iltapäivällä Ostiasta ja kiiruhdin uudestaan BiASA-arkistoon, jossa minulle tällä kertaa kerrottiin, että havittelemani arkistosali on auki kahteen asti tiistaisin ja torstaisin. Kello oli puoli kolme. Arkistonhoitajat koettivat keksiä, olisiko jotain tehtävissä. Minua pyydettiin odottamaan hetki, ja kohta paikalle saapui henkilö, jonka käsitin arkiston johtajaksi. Hän halusi tietää, mistä oli kyse, ja miksi en ollut ollut häneen yhteydessä etukäteen. Tätä yritin huonolla italiallani selittää. Aikansa puhistuaan ja kiivaasti elehdittyään hän myöntyi päästämään minut arkistoon. Kaksi hyvin ystävällistä arkistonhoitajaa auttoi minua löytämään etsimäni aineiston, joka kuitenkin osoittautui paljon laajemmaksi, kuin olin kuvitellut. Tutkin muutamia 1800-luvun lopun valokuvia ja yhtä vesivärimaalausta Ostian teatterista, ja totesin, että minun olisi parempi tulla joskus uudestaan paremmalla ajalla.

BiASA-arkistossa Palazzo Venezian tornissa

Jasminin ja Marian kanssa Porticus Octaviaeta ihastelemassa

Tiistai-iltana tapasin tutkijakollegani Marian ja Jasminin, joiden kanssa kävin aperitiiveilla ja syömässä. Olimme kaikki tulleet Roomaan osallistuaksemme Arachne IX -konferenssiin, jonka teemana oli Gender, Identities, and Social Structures in Greco-Roman Antiquity. Konferenssin järjesti yhteispohjoismainen Arachne-verkosto, joka on suomalaisten ja ruotsalaisten antiikin sukupuolentutkimuksesta kiinnostuneiden tutkijoiden perustama. Suurin osa osallistujista oli Suomesta ja Ruotsista, mutta mukana oli tutkijoita monista maista aina Pohjois-Amerikkaa ja Australiaa myöten.

Cocktail-tilaisuus Ruotsin Rooman-instituutilla ensimmäisen päivän päätteeksi

Marjatta Nielsenin keynote-esitelmä Suomen Rooman-instituutissa

Konferenssi pidettiin pääosin Ruotsin Rooman-instituutilla, mutta pääsimme käymään myös Suomen Rooman-instituutin väistötiloissa. Konferenssin aikana saimme kuulla esitelmiä muun muassa sukupuoliin liitetyistä ihanteista, naisten asemasta antiikissa, ikääntymisestä, ammateista ja etnisistä identiteeteistä. Itse pidin esitelmän roomalaisten suhtautumisesta häpeällisiin ammatteihin kuten gladiaattoreihin, näyttelijöihin ja prostituoituihin.

Esitelmöimässä, kuva: Iida Huitula

Konferenssin päätyttyä perjantaina lähdin junalla Napoliin, koska olin suunnitellut käyväni tutkimusmatkalla Pompejissa. Halusin nähdä kaksi pitkän restauroinnin jälkeen tänä vuonna yleisölle avattua yksityistaloa, joissa on tutkimukseni kannalta kiinnostavaa materiaalia. Lauantaiaamuna aikaisin olin jo Pompejin porteilla ja kiiruhdin saman tien ennen turistivirtoja ensimmäiseen kohteeseeni eli Vettiusten taloon. Siellä tutkin eroottisia seinämaalauksia ja seinäkirjoituksia, jotka luultavasti liittyvät talossa harjoitettuun prostituutioon. Yhtä avoimen eroottisia maalauksia tunnetaan vain muutamista pompejilaisista yksityistaloista.

Vettiusten talon peristylium-piha

Eroottisin maalauksin koristellussa takahuoneessa
tarjottiin ehkä prostituoitujen palveluita.

Talon ovensuussa on graffito, jossa Eutychis-niminen nainen
mainostaa seksuaalisia palveluitaan.

Hedelmällisyyden jumala Priaposta esittävä maalaus talon sisäänkäynnissä.

Toinen kohteeni oli niin kutsuttu Hopeahäiden talo, joka on yksi suurimpia yksityistaloja Pompejissa. Se on myös yksi harvoja taloja, jonka seinillä yhä on nähtävillä lukuisia seinäkirjoituksia. Monet näistä ovat seksuaalisia herjauksia ja siksi tärkeitä tutkimukseni kannalta. Osan sijainti minulla oli tiedossa, mutta joitain kirjoituksia jouduin etsiskelemään pitkään. Etsinnässä minua auttoivat muutamat hyvin innokkaat museovahdit. Löysimme ainakin pari fallos-piirrosta.

Hopeahäiden talon atrium

Fallos-graffito peristylium-pihan seinällä.
Piirros on vain muutaman senttimetrin levyinen.

Tämän peristylium-pihalle aukeavan huoneen
seinillä on yhä tusinan verran seinäkirjoituksia.

Tässä seinäraapustuksessa jotakuta haukutaan kullinimijäksi (lat. fellator)

Oli hyvin valaisevaa nähdä nämä raapustukset omin silmin niiden alkuperäisessä ympäristössä. Monet niistä oli kirjoitettu suuren peristylium-puutarhan laidalla sijainneen, ehkä ruokasalina käytetyn, huoneen seinille (katso kuvat yllä). Tämä pistää miettimään, kuka ne oli kirjoittanut ja miksi juuri siihen paikkaan. Huonetta tutkiessani moni ohikulkija pysähtyi ihmettelemään työskentelyäni. Muutamien kanssa syntyi keskustelua seinäkirjoituksista. Juttelin muun muassa paikallisen arkeologin ja yhden amerikkalaispariskunnan kanssa.

Forumin kylpylä oli jälleen auki yleisölle.
Kuva kylpylän tepidariumista eli lämpimästä huoneesta.

Monet turistit kiertävät Pompejia oppaiden kanssa, joiden asiantuntemus ei aina ole päätä huimaavaa. Tämän vierailuni aikana kuulin yhden oppaan kertovan asiakkailleen, että varmaan ainakin 10 000 ihmistä kuoli Pompejin tuhossa. Tutkijoiden arviot taitavat liikkua jossain 2000 kuolleen paikkeilla. Toinen opas kertoi Pompejin suuren bordellin seinillä olevan tuhansia graffiteja, mikä ehkä menee dramaattisen liioittelun piikkiin. Bordellista on dokumentoitu hieman yli 120 seinäkirjoitusta. Jouduin korjaamaan myös Hopeahäiden talossa tapaamani arkeologin käsitystä siitä, että ainakin 90 % seinäkirjoituksista olisi ollut rivoja. Vain muutama sata kaikista Pompejista löydetyistä yli 10 000 seinäkirjoituksesta sisältää hävytöntä kielenkäyttöä. Todellisuus on joskus tarua tylsempää.

Pääsin ensimmäistä kertaa kapuamaan yhteen Pompejin muurien torneista.
Kuvan näkymä on etelään kohti forumia.

Ennen matkaani olin anonut lupaa päästä Napolin arkeologisen museon varastoihin tutkimaan sinne säilöön koottuja seinäkirjoituksia. Museosta ei kuitenkaan koskaan vastattu pyyntööni, joten sain keksiä sunnuntaille muuta ohjelmaa. Niinpä lähdin bussilla Napolinlahden länsipäähän Baiaen arkeologiselle alueelle, joka oli roomalaisen eliitin suosima lomakohde. Siellä näin keisariaikaisten kylpylöiden raunioita, joiden joukossa on muun muassa vanhin säilynyt roomalaisaikainen kupoli. Tämän pyöreän ja myöhemmin vedellä täyttyneen huoneen akustiikka oli huikea. Kävin myös arkeologisessa museossa, joka sijaitsee 1400-luvun lopulla rakennetussa linnassa korkealla kukkulalla lahden rannalla.

Baiaen arkeologinen alue, joka käsittää useita rinteeseen rakennettuja kylpylöitä

Kupolilla katettu sali, alun perin luultavasti frigidarium eli kylmä huone.
Sali on myöhemmin täyttynyt vedellä Napolinlahden seismisen toiminnan vuoksi.

Maanantaiaamuna palasin junalla Roomaan, jossa ehdin viettää muutaman tunnin kaupungilla kierrellen. Illalla lensin takaisin Suomeen tyytyväisenä antoisan konferenssi- ja tutkimusmatkan jälkeen.

Lue lisää

Pako Pompejista -näyttely Merikeskus Vellamossa

Kävimme reilu kuukausi sitten Kotkassa katsomassa Merikeskus Vellamon Pako Pompejista -näyttelyä, joka oli auki huhtikuun alusta syyskuun loppuun. Järjestimme museoretken yhdessä Turun klassillisen yhdistyksen Paideian, Palladion ry:n ja Turun klassillisen lukion opiskelijoiden kanssa. Tässä lyhyt raportti retkestä.

Pako Pompejista -näyttely

Lähdimme aamutuimaan bussilla Turusta ja saavuimme puolen päivän aikaan Kotkaan. Meille oli varattu kaksi opastettua kierrosta näyttelyyn, ensimmäinen lukiolaisille ja toinen muulle ryhmälle. Omaa opastustamme odotellessa tutustuimme Vellamon muihin näyttelyihin, jotka nekin ovat näkemisen arvoisia.

Merikeskus Vellamo

Opastus oli asiallinen ja hyvä, mutta ei tuonut kovin paljon lisää siihen, mitä näyttelystä muutenkin sai selville esineiden, näyttelytekstien ja muun materiaalin kautta. Opas myös vaikutti hieman hermostuneelta, kun oli kuullut, että joukossa on Pompeji-tutkija. Yritin olla kannustava ja korjasin vain siinä kohtaa, kun opas esitteli Pompejin vainajien kipsivaloksia ja väitti, että nämä olisivat jääneet laavan alle.

Opastettu kierros

Näyttely oli mielestäni onnistunut kokonaisuus, monipuolinen ja hyvin toteutettu. Näyttelykokoelma koostui pääasiassa aidoista esineistä, joita oli tuotu Italiasta Suomeen. Mukana oli muun muassa veistoksia, seinämaalauksia, piirtokirjoituksia, arkisia esineitä ja koruja. Valikoimaa oli täydennetty myös suomalaisten museokokoelmien Pompejista peräisin olevilla esineillä, jotka taitavat harvoin olla esillä.

Ehkä antiikin Puteolin (nyk. Pozzuoli) satamaa kuvaava fresko.

Dionysosta esittävä veistos.

Museoviraston arkeologisiin kokoelmiin
kuuluva pompejilainen fallos-amuletti

Laadukkaat ja selkeät infotekstit oli kirjoitettu kolmella kielellä, enkä löytänyt niistä merkittäviä virheitä. Museoteksteissä tuotiin esiin myös viimeaikaista tieteellistä keskustelua esimerkiksi Pompejin tuhon ajankohdasta, eli tapahtuiko Vesuviuksen vuoden 79 purkaus elokuussa vai lokakuussa. Tämä kysymys jätettiin avoimeksi.

Näyttelyssä hyödynnettiin oivallisesti erilaisia multimediaelementtejä. Näyttelyn alussa kuvattiin videoinstallaation avulla Vesuviuksen purkausta ja sitä, miten antiikin ihmiset tällaisia vulkaanisia ilmiöitä tulkitsivat.

Vesuviuksen vuoden 79 purkausta kuvaava videoinstallaatio.

Videomateriaalin avulla esiteltiin meriarkeologista hanketta, jossa nostettiin Välimerestä roomalaisten sotalaivojen pronssisia puskureita. Yhdellä seinälle heijastetulla videolla kierrettiin 3D-mallinnetun pompejilaisen yksityistalon sisällä, ja toinen video esitteli värikkäitä pompejilaisia seinämaalauksia, joita muuten olisi ollut vaikea tuoda näyttelyyn.

3D-malli niin kutsutusta Caecilius Jucunduksen talosta Pompejissa.

Kiinnostava tapa esitellä Pompejin ja Herculaneumin rakennuksia oli lattialla makaava videopaneeli, jossa näytettiin kaupunkien kartoilta rakennusten sijainteja samaan aikaan, kun seinälle heijastettiin kuvia näistä rakennuksista. Mukana oli myös suomalaisen Carine Fabritiuksen toteuttama virtuaalinen teatterinaamio, joka jäljitteli katsojan kasvojen liikkeitä ja ilmeitä.

Virtuaalinen Pompejin kartta.

Pompejilaista naamiota esittävä virtuaalifiltteri.
Filtteriä voi kokeilla Vellamon Instagram-profiilissa avaamalla
kolmella tähdellä merkitty välilehti, josta filtteri löytyy.
Huom! Toimii vain mobiilisovelluksessa.

Pientä kritisoitavaakin löytyi. Esineiden esillepano ei aina ollut kovin selkeä. Esimerkiksi Napolinlahdesta nostettuja esineitä oli koottu yhteen suureen vitriiniin ja niitä kuvailtiin hyvin suurpiirteisesti. Esineitä ei ollut numeroitu, joten tavalliselle museokävijälle saattoi jäädä epäselväksi, mikä niistä oli ankkurin osa, punnus tai viinileili.

Napolinlahdesta löydettyjä esineitä.

Kytkös merenkulkuun jäi myös aika ohueksi, vaikka näyttelyssä tuotiin kyllä esille Rooman laivaston roolia pelastusoperaatioissa Vesuviuksen purkauksen aikana ja merenkulun roolia Pompejin alueen asukkaiden arjessa. Esillä oli merimiesten elämästä kertovia piirtokirjoituksia, kaupankäyntiin liittyvää esineistöä ja roomalaisen kauppa-aluksen pienoismalli.

Roomalainen horeia-kauppa-alus 1/5 koossa.

Olisin toivonut näkeväni näyttelyssä pompejilaisia seinäkirjoituksia, mutta niitä ei tällä kertaa ollut otettu mukaan. Yksi sentään oli sisällytetty pompejilaista yksityistaloa kuvaavan 3D-mallin seinälle. Sen verran huolella malli oli tehty, että tuo graffito oli käsittääkseni suunnilleen oikeassa paikassakin.

Seinäkirjoitus: Voikoon hyvin se, joka rakastaa;
tuhoutukoon se, joka ei osaa rakastaa!
Kahdesti tuhoutukoon se, joka kieltää rakastamasta.
(Käännös: Ari Saastamoinen)

Näyttely oli näkemisen arvoinen ja toi hienosti esille Pompejin asukkaiden arkea ja sen, miten tämä arki päättyi äkisti valtavaan luonnonkatastrofiin. Saimme viettää mukavan lauantaipäivän Pompejin parissa, mikä on harvinaista herkkua Suomessa.

Lue lisää