Tutkimus- ja konferenssimatka: Rooma – Ostia – Pompeji

Edellisestä käynnistäni Italiassa oli kulunut jo vuosi, joten oli korkea aika suunnata taas sinne. Marraskuun alussa tekemääni matkaan oli monta hyvää syytä. Osallistuin Roomassa antiikin identiteettejä käsitelleeseen konferenssiin, jossa pidin tutkimukseeni liittyvän esitelmän. Tämän lisäksi kävin parissa arkistossa edistämässä Ostiaan liittyvää tutkimustani, ja Pompejissa tutustumassa pariin juuri yleisölle avattuun yksityistaloon, joissa on väitöskirjani kannalta kiinnostavaa aineistoa. Matkaani rahoittivat Svenska Kulturfonden ja Suomen Rooman-instituutti TelepART-apurahan muodossa. Kiitän tästä tuesta, jota ilman matka olisi jäänyt tekemättä.

Lensin Roomaan aikaisin maanantaiaamuna 6.11. ja suuntasin heti BiASA-arkistoon, joka sijaitsee Palazzo Veneziassa Rooman keskustassa. Toivoin voivani tutustua siellä Ostian 1800-luvun lopun kaivauksista kertovaan materiaaliin. Olin varmistanut etukäteen sähköpostitse, että aineistojen pitäisi olla käytettävissä. Päästessäni arkistolle minulle kuitenkin kerrottiin, että kyseinen arkistosali on avoinna vain tiistaisin ja torstaisin. Pitäisi tulla seuraavana päivänä uudestaan. Laskin että ehtisin arkistoon uudestaan tiistaina iltapäivällä. Loppupäivän kiertelin sitten Rooman vanhaa keskustaa ja palasin ajoissa majapaikkaani nukkumaan matkapäivän univelkoja pois.

Mietintätauko epäonnisen arkistokäynnin jälkeen

Tiistaiaamuksi olin sopinut käynnin Ostian arkistoihin Ostian teatteria käsittelevään tutkimukseeni liittyen. Tämä arkistokäynti sujui suunnitellusti. Olin käynyt jo pari kertaa aiemmin Ostiassa lukemassa 1900-luvun alun kaivausraportteja (blogissa: Arkistoissa etsimässä Ostian teatteria). Tällä kertaa lähinnä tarkistin muutamia asioita raporteista ja täydensin muistiinpanojani.

Arkistokäynti Ostiassa oli onnistuneempi. Nyt jo melkein hymyilytti.

Palasin iltapäivällä Ostiasta ja kiiruhdin uudestaan BiASA-arkistoon, jossa minulle tällä kertaa kerrottiin, että havittelemani arkistosali on auki kahteen asti tiistaisin ja torstaisin. Kello oli puoli kolme. Arkistonhoitajat koettivat keksiä, olisiko jotain tehtävissä. Minua pyydettiin odottamaan hetki, ja kohta paikalle saapui henkilö, jonka käsitin arkiston johtajaksi. Hän halusi tietää, mistä oli kyse, ja miksi en ollut ollut häneen yhteydessä etukäteen. Tätä yritin huonolla italiallani selittää. Aikansa puhistuaan ja kiivaasti elehdittyään hän myöntyi päästämään minut arkistoon. Kaksi hyvin ystävällistä arkistonhoitajaa auttoi minua löytämään etsimäni aineiston, joka kuitenkin osoittautui paljon laajemmaksi, kuin olin kuvitellut. Tutkin muutamia 1800-luvun lopun valokuvia ja yhtä vesivärimaalausta Ostian teatterista, ja totesin, että minun olisi parempi tulla joskus uudestaan paremmalla ajalla.

BiASA-arkistossa Palazzo Venezian tornissa

Jasminin ja Marian kanssa Porticus Octaviaeta ihastelemassa

Tiistai-iltana tapasin tutkijakollegani Marian ja Jasminin, joiden kanssa kävin aperitiiveilla ja syömässä. Olimme kaikki tulleet Roomaan osallistuaksemme Arachne IX -konferenssiin, jonka teemana oli Gender, Identities, and Social Structures in Greco-Roman Antiquity. Konferenssin järjesti yhteispohjoismainen Arachne-verkosto, joka on suomalaisten ja ruotsalaisten antiikin sukupuolentutkimuksesta kiinnostuneiden tutkijoiden perustama. Suurin osa osallistujista oli Suomesta ja Ruotsista, mutta mukana oli tutkijoita monista maista aina Pohjois-Amerikkaa ja Australiaa myöten.

Cocktail-tilaisuus Ruotsin Rooman-instituutilla ensimmäisen päivän päätteeksi

Marjatta Nielsenin keynote-esitelmä Suomen Rooman-instituutissa

Konferenssi pidettiin pääosin Ruotsin Rooman-instituutilla, mutta pääsimme käymään myös Suomen Rooman-instituutin väistötiloissa. Konferenssin aikana saimme kuulla esitelmiä muun muassa sukupuoliin liitetyistä ihanteista, naisten asemasta antiikissa, ikääntymisestä, ammateista ja etnisistä identiteeteistä. Itse pidin esitelmän roomalaisten suhtautumisesta häpeällisiin ammatteihin kuten gladiaattoreihin, näyttelijöihin ja prostituoituihin.

Esitelmöimässä, kuva: Iida Huitula

Konferenssin päätyttyä perjantaina lähdin junalla Napoliin, koska olin suunnitellut käyväni tutkimusmatkalla Pompejissa. Halusin nähdä kaksi pitkän restauroinnin jälkeen tänä vuonna yleisölle avattua yksityistaloa, joissa on tutkimukseni kannalta kiinnostavaa materiaalia. Lauantaiaamuna aikaisin olin jo Pompejin porteilla ja kiiruhdin saman tien ennen turistivirtoja ensimmäiseen kohteeseeni eli Vettiusten taloon. Siellä tutkin eroottisia seinämaalauksia ja seinäkirjoituksia, jotka luultavasti liittyvät talossa harjoitettuun prostituutioon. Yhtä avoimen eroottisia maalauksia tunnetaan vain muutamista pompejilaisista yksityistaloista.

Vettiusten talon peristylium-piha

Eroottisin maalauksin koristellussa takahuoneessa
tarjottiin ehkä prostituoitujen palveluita.

Talon ovensuussa on graffito, jossa Eutychis-niminen nainen
mainostaa seksuaalisia palveluitaan.

Hedelmällisyyden jumala Priaposta esittävä maalaus talon sisäänkäynnissä.

Toinen kohteeni oli niin kutsuttu Hopeahäiden talo, joka on yksi suurimpia yksityistaloja Pompejissa. Se on myös yksi harvoja taloja, jonka seinillä yhä on nähtävillä lukuisia seinäkirjoituksia. Monet näistä ovat seksuaalisia herjauksia ja siksi tärkeitä tutkimukseni kannalta. Osan sijainti minulla oli tiedossa, mutta joitain kirjoituksia jouduin etsiskelemään pitkään. Etsinnässä minua auttoivat muutamat hyvin innokkaat museovahdit. Löysimme ainakin pari fallos-piirrosta.

Hopeahäiden talon atrium

Fallos-graffito peristylium-pihan seinällä.
Piirros on vain muutaman senttimetrin levyinen.

Tämän peristylium-pihalle aukeavan huoneen
seinillä on yhä tusinan verran seinäkirjoituksia.

Tässä seinäraapustuksessa jotakuta haukutaan kullinimijäksi (lat. fellator)

Oli hyvin valaisevaa nähdä nämä raapustukset omin silmin niiden alkuperäisessä ympäristössä. Monet niistä oli kirjoitettu suuren peristylium-puutarhan laidalla sijainneen, ehkä ruokasalina käytetyn, huoneen seinille (katso kuvat yllä). Tämä pistää miettimään, kuka ne oli kirjoittanut ja miksi juuri siihen paikkaan. Huonetta tutkiessani moni ohikulkija pysähtyi ihmettelemään työskentelyäni. Muutamien kanssa syntyi keskustelua seinäkirjoituksista. Juttelin muun muassa paikallisen arkeologin ja yhden amerikkalaispariskunnan kanssa.

Forumin kylpylä oli jälleen auki yleisölle.
Kuva kylpylän tepidariumista eli lämpimästä huoneesta.

Monet turistit kiertävät Pompejia oppaiden kanssa, joiden asiantuntemus ei aina ole päätä huimaavaa. Tämän vierailuni aikana kuulin yhden oppaan kertovan asiakkailleen, että varmaan ainakin 10 000 ihmistä kuoli Pompejin tuhossa. Tutkijoiden arviot taitavat liikkua jossain 2000 kuolleen paikkeilla. Toinen opas kertoi Pompejin suuren bordellin seinillä olevan tuhansia graffiteja, mikä ehkä menee dramaattisen liioittelun piikkiin. Bordellista on dokumentoitu hieman yli 120 seinäkirjoitusta. Jouduin korjaamaan myös Hopeahäiden talossa tapaamani arkeologin käsitystä siitä, että ainakin 90 % seinäkirjoituksista olisi ollut rivoja. Vain muutama sata kaikista Pompejista löydetyistä yli 10 000 seinäkirjoituksesta sisältää hävytöntä kielenkäyttöä. Todellisuus on joskus tarua tylsempää.

Pääsin ensimmäistä kertaa kapuamaan yhteen Pompejin muurien torneista.
Kuvan näkymä on etelään kohti forumia.

Ennen matkaani olin anonut lupaa päästä Napolin arkeologisen museon varastoihin tutkimaan sinne säilöön koottuja seinäkirjoituksia. Museosta ei kuitenkaan koskaan vastattu pyyntööni, joten sain keksiä sunnuntaille muuta ohjelmaa. Niinpä lähdin bussilla Napolinlahden länsipäähän Baiaen arkeologiselle alueelle, joka oli roomalaisen eliitin suosima lomakohde. Siellä näin keisariaikaisten kylpylöiden raunioita, joiden joukossa on muun muassa vanhin säilynyt roomalaisaikainen kupoli. Tämän pyöreän ja myöhemmin vedellä täyttyneen huoneen akustiikka oli huikea. Kävin myös arkeologisessa museossa, joka sijaitsee 1400-luvun lopulla rakennetussa linnassa korkealla kukkulalla lahden rannalla.

Baiaen arkeologinen alue, joka käsittää useita rinteeseen rakennettuja kylpylöitä

Kupolilla katettu sali, alun perin luultavasti frigidarium eli kylmä huone.
Sali on myöhemmin täyttynyt vedellä Napolinlahden seismisen toiminnan vuoksi.

Maanantaiaamuna palasin junalla Roomaan, jossa ehdin viettää muutaman tunnin kaupungilla kierrellen. Illalla lensin takaisin Suomeen tyytyväisenä antoisan konferenssi- ja tutkimusmatkan jälkeen.

Lue lisää

Uskomuksia ja ennakkoluuloja antiikin lääkäreistä

Antiikin roomalaisilla oli monenlaisia ja usein ristiriitaisia näkemyksiä lääkäreistä. Lääketieteen alan kirjoittajat yleensä ylistivät lääkäreiden taitoja ja oppineisuutta, kun taas muissa lähteissä lääkäreitä kuvattiin usein epärehellisiksi, epäpäteviksi ja kuolettavan vaarallisiksi puoskareiksi. Esittelen muutamia yleisimpiä lääkäreihin liitettyjä käsityksiä roomalaisissa ei-lääketieteellisissä kirjoituksissa kuten Plinius vanhemmalla, Martialiksella, piirtokirjoituksissa ja graffitoissa. Ensin on kuitenkin paikallaan muutama sana antiikin lääketieteestä taustaksi näille uskomuksille.

Lääketiede antiikin Roomassa

Perinteinen roomalainen lääketiede – ennen kreikkalaisten teorioiden omaksumista – perustui luonnonmukaisiin hoitoihin, joita tekivät perheenjäsenet, eivät ammattilääkärit. Perheen pää, paterfamilias, oli vastuussa perhekuntansa hyvinvoinnista. Kreikkalaisia lääkäreitä alkoi saapua Roomaan vuosisatoina ennen ajanlaskun alkua. He toivat mukanaan uusia teorioita, jotka vähitellen omaksuttiin osaksi roomalaista lääketiedettä. Monet roomalaiset olivat skeptisiä kreikkalaisten vaikutusta kohtaan, mutta kreikkalaiset lääkärit hyväksyttiin lopulta, erityisesti ylempien yhteiskuntaluokkien parissa.

Lääkäri hoitaa Aineasta.
(Napolin arkeologinen museo, kuva: Joonas Vanhala)

Ihmisen fysiologiasta ja sairauksien hoidosta oli useita kilpailevia teorioita. Yksi tunnetuimmista oli ruumiinnesteiden tasapainoon perustuva humoraalioppi. Myös sellaisten seikkojen kuin ruokavalion, lämmön ja ilmaston ajateltiin vaikuttavan ihmisen terveyteen. Lääkärin tehtävä oli antaa diagnoosi ja määrätä sopiva hoito. Tavallisimpiin hoitoihin kuuluivat erilaiset ruokavaliot, kylmät ja kuumat kylvyt, suonen iskeminen ja oksentaminen ruumiinnesteiden tasapainon palauttamiseksi, sekä lääkkeet, yrtit, loitsut ja kirurgiset toimenpiteet. Monet näistä hoidoista olivat tehottomia ja jopa vaarallisia potilaille. Hoitoa haettiin myös parantamisen jumalten kuten Asklepioksen pyhäköistä ja magiasta esimerkiksi taikajuomien ja amulettien muodossa. Antiikista on säilynyt suuri määrä votiivilahjoja, joita annettiin kiitokseksi jumalille parantumisesta.

Parantuneita ruumiinjäseniä kuvaavia votiivilahjoja.
(Bolognan arkeologinen museo, kuva: Joonas Vanhala)

Lääketieteen harjoittajia oli monenlaisia. Useimmat lääkärit olivat kreikkalaisia ja yleensä alemmista yhteiskuntaluokista. Kreikkalaiset lääkärit olivat oppineimpia, mutta oli monia muita, joiden ammattitaito perustui käytännöllisempään kokemukseen kuten kirurgeja, kätilöitä ja kasveilla parantajia. Kaikista näistä voitiin käyttää latinan sanaa medicus, vaikka usein sillä viitattiin erityisesti kreikkalaisiin oppineisiin lääkäreihin.

Kätilöä kuvaava reliefi.
(Isola Sacra, kuva: Joonas Vanhala)

Antiikin Roomassa ei ollut vakiintunutta lääketieteen koulutusta eikä pätevyysvaatimuksia. Kuka tahansa saattoi kutsua itseään lääkäriksi. Tämä näkyi luonnollisesti hoitojen laadussa. Toisaalta antiikista tunnetaan monia lääkäreitä, jotka olivat erikoistuneet esimerkiksi silmä-, korva- tai hammassairauksiin, mikä kertoo omistautumisesta tietylle lääketieteen alalle.

Lääketieteelliset välineet osoittavat, että roomalaiset lääkärit tunsivat erilaisia käytännön hoitoja: katetrin asettaminen virtsaamisen helpottamiseksi, sairaan kudoksen kauterointi, hampaiden poistaminen ja eräiden yksinkertaisten kirurgisten toimenpiteiden suorittaminen kuten kaihin poistaminen silmästä.

Pompejista löytyneitä lääketieteellisiä välineitä.
(Napolin arkeologinen museo, kuva: Joonas Vanhala)

Cato vanhempi: kreikkalaiset lääkärit yrittävät tuhota roomalaiset

Yksi varhaisimmista lääkäreihin liittyvistä kannanotoista on peräisin Cato vanhemmalta. Hän kannatti perinteisiä roomalaisia arvoja ja käytäntöjä, ja oli epäluuloinen kreikkalaisten vaikutuksesta Roomassa. Kreikkalaisista ja heidän lääketieteestään hän totesi näin:

Heidän [kreikkalaisten] heimo on erityisen kelvoton ja oppimaton, ja usko tätä kuin tietäjän sanaa: kun tuo kansa jakaa kirjallisuuttaan, turmelee se kaiken, ja vielä varmemmin, jos he lähettävät tänne lääkärinsä. He ovat vannonneet murhaavansa kaikki muukalaiset lääketieteellään, ja tämän he tekevät maksusta, jotta heitä uskottaisiin ja heidän olisi helpompi tuhota meidät. (Sitaatti Catolta; Plinius vanhempi, Naturalis historia, 29,7)

Caton kaksi keskeistä syytöstä oli, että kreikkalaiset lääkärit halusivat vahingoittaa potilaitaan ja että he vaativat rahaa vastineeksi palveluistaan. Nämä ajatukset toistuvat uudestaan ja uudestaan myös myöhemmissä roomalaisissa lähteissä. Caton näkemys johtui hänen yleisestä epäluulostaan kreikkalaisia ja heidän kulttuuriaan kohtaan, joiden hän ajatteli turmelevan roomalaisen yhteiskunnan.

Plinius vanhempi: epärehellisiä, ahneita ja vaarallisia lääkäreitä

Toisen tunnetun polemiikin kreikkalaisia lääkäreitä kohtaan kirjoitti Plinius vanhempi. Hänen kuvauksensa heijastaa monia uskomuksia ja ennakkoluuloja, joita roomalaisilla oli, ja on samoilla linjoilla Caton kanssa kuvatessaan kreikkalaisia lääkäreitä vaarallisiksi ja murhanhimoisiksi.

He [lääkärit] hankkivat oppinsa vaarantaen meidät ja tekevät kokeita meidän kuolleilla ruumiillamme. Vain lääkäri voi tappaa saamatta minkäänlaista rangaistusta. (Plinius 29,8)

Siinä missä Cato piti kreikkalaisia lääkäreitä yksinkertaisesti pahantahtoisina, Plinius näki lääkäreiden toiminnalle selkeän motiivin: saada uutta tietoa lääketieteellisten kokeiden kautta.

Plinius syytti lääkäreitä myös myrkyttämisestä, juonittelusta ja aviorikoksista:

Sillä mikä olisi otollisempi tilaisuus myrkytyksille, tai mistä löytyisi enemmän juonittelua testamenteista? Aviorikoksiakin tapahtuu jopa keisareiden lähipiirissä... (Plinius 29,8)

Hän piti lääkäreitä ahneina ja rahanhimoisina:

Voisinko olla mainitsematta heidän ahneuttaan, heidän saaliinhimoisia kauppojaan toisten ihmisten kohtalon ollessa kyseessä, hintoja, joita he pyytävät hoidoistaan, maksuja kuoleman aiheuttamisesta… (Plinius 29,8)

Pliniuksen mukaan lääkärit vahingoittivat potilaitaan tarkoituksella oman etunsa vuoksi. Tällä saattaa olla todellisuuspohjaa ottaen huomioon monet kuvaukset roomalaisissa lähteissä lääkäreistä, jotka juonittelivat potilaitaan vastaan, erityisesti ylhäisissä ja keisarillisissa kodeissa.

Plinius mainitsee lopuksi vielä lääkäreiden osaamattomuuden:

Se on ilmiselvästi pelkkää teeskentelyä ja vastenmielistä tiedoilla pullistelua. Eivätkä he itsekään tiedä, mitä tekevät… (Plinius 29,8)

Samoin kuin Cato Plinius vastusti kreikkalaisia lääkäreitä johtuen hänen yleisestä ennakkoluulostaan kreikkalaisia kohtaan. Vaikuttaa siltä, että monet yläluokkaiset roomalaiset olivat skeptisiä kreikkalaisten turmelevaa ja perinteisistä roomalaisista arvoista poikkeavaa vaikutusta kohtaan vielä ensimmäisellä vuosisadalla jaa.

Tämä vastenmielisyys kreikkalaisia lääkäreitä kohtaan näyttää vaikuttaneen myös kansanomaisempiin kirjallisuuden muotoihin kuten roomalaiseen komediaan ja satiiriin. Näissä genreissä paino ei ole yhtä vahvasti lääkäreiden kreikkalaisuudessa, mutta tämä pohjavire näyttää silti säilyvän. Näissä pilkkaavissa kuvauksissa huomio kiinnittyy erityisesti lääkäreiden epäpätevyyteen ja vaarallisuuteen heidän potilaitaan kohtaan.

Martialis: epäpäteviä ja tappavia lääkäreitä

Yksi tuotteliaimmista satiiristen runojen kirjoittajista oli Martialis, joka kirjoitti lukuisia epigrammeja nimenomaan lääkäreistä. Tässä runossa lääkäri ja hänen oppilaansa tekevät lähinnä vahinkoa potilaalleen:

Olin hieman voimaton, mutta sinä, Symmachus, tulit heti luokseni sadan oppilaan kanssa. Sata pohjatuulen jäätämää kättä kosketti minua. Minulla ei ollut kuumetta, Symmachus, mutta nyt on. (Mart. 5,9)

Useat lääkärit Martialiksen runoissa onnistuvat tappamaan potilaansa. Äärimmäinen esimerkki on tämä runo, jossa pelkkä lääkärin näkeminen unessa riittää tappamaan miehen:

Andragoras kylpi kanssamme, söi iloisena aterian – aamulla mies löytyi kuolleena. Kysytkö, Faustinus, syytä näin nopeaan kuolemaan? Hän oli unessa nähnyt lääkäri Hermocrateen. (Mart. 6,53)

Lähes kaikilla lääkäreillä Martialiksen runoissa on kreikkalainen nimi. Tämä saattaa johtua pelkästään siitä, että useimmat lääkärit hänen aikanaan olivat syntyperältään kreikkalaisia, mutta taustalla saattoivat vaikuttaa myös vanhat ennakkoluulot. Martialiksen runojen fokus ei kuitenkaan ole niinkään lääkäreiden kreikkalaisuudessa kuin heidän epäpätevyydessään ja kyseenalaisessa moraalissaan.

Se, että tällainen lääkäreiden herjaaminen ei johtunut vain ennakkoluuloista kreikkalaisia kohtaan, käy selvästi ilmi, kun Martialiksen runoja verrataan kreikkalaisiin epigrammeihin, joissa monet samoista teemoista toistuvat. Epäpätevä lääkäri onnistuu tappamaan potilaansa tässä naurettavan liioitellussa kuvauksessa:

Sokles lupasi suoristaa koukkuselkäisen Diodoroksen selän. Hän asetti kolme suurta neljän jalan levyistä kiveä tämän selän päälle. Hän murskautui kuoliaaksi, mutta hänestä tuli suorempi kuin seiväs. (Greek Anthology 11,120)

Aivan kuten Martialiksen runossa, jossa potilas kuoli nähtyään lääkärin unessa, seuraavassa runossa pelkkä lääkärin nimen muistaminen riittää tappamaan miehen:

Feidon ei puhdistanut minua hoidoilla eikä edes koskenut minuun, mutta kuumeisena muistin hänen nimensä ja kuolin. (Greek Anthology 11,118)

Tämä runo on esimerkki usein toistuvasta ahneiden ja varastavien lääkäreiden teemasta:

Rodon poistaa lääkkeillä spitaalin ja tuberkuloosin. Kaiken muun hän poistaa [= varastaa] jopa ilman lääkkeitä. (Greek Anthology 11,333)

Lääkäreiden pilkkaamisesta oli selvästikin tullut kirjallinen topos, jota hyödynnettiin niin kreikkalaisessa kuin roomalaisessa kirjallisuudessa useiden vuosisatojen ajan. Yllä siteeratut kreikkalaiset epigrammit olivat suunnilleen Pliniuksen ja Martialiksen ajalta eli ensimmäiseltä ja toiselta vuosisadalta jaa. Kreikkalaisten epigrammien kokoelmaan kuuluu kuitenkin vastaavia runoja myös aiemmilta vuosisadoilta.

Cicero: positiivisia mainintoja lääkäreistä

Kaikki maininnat lääkäreistä roomalaisissa lähteissä eivät kuitenkaan ole negatiivisia. Lääkäreitä muisteltiin myös hyvällä kuten Cicero kirjeessään, jossa hän valittelee erään lääkärinsä kuolemaa:

Kuinka huonosti Alexiolle on käynyt! Et uskokaan minkälaista murhetta tämä on minulle aiheuttanut – – Ikävöin hänen kiintymystään minua kohtaan, hänen lempeyttään ja ystävällisyyttään. On toinenkin seikka: eikö meidänkin olisi syytä pelätä, kun tällainen tauti yhtäkkiä kukistaa tavoiltaan niin kohtuullisen miehen ja erinomaisen lääkärin? (Cicero, ad Atticum 15,1,1)

Toisessa kirjeessä Cicero suosittelee erästä lääkäriä ystävälleen:

Suosittelen sinulle erityisesti Glycoa, Pansan lääkäriä, joka on naimisissa ystäväni Achilleuksen sisaren kanssa. – – Sitä paitsi hän on vaatimaton ja rehellinen mies, jota ei oma etu ajaisi rikosta tekemään. (Cicero, ad Brutum 1,6,2)

Cicero on tietoinen yhdestä tavallisimmista syytöksistä lääkäreitä kohtaan eli heidän taipumuksensa rikoksiin rahallista korvausta vastaan. Muissa yhteyksissä Cicero esittää lääkäreistä samanlaisia syytöksiä kuin Cato, Plinius ja Martialis.

Piirtokirjoitukset: lääkäreiden ylistystä ja syytöksiä

Monissa roomalaisissa piirtokirjoituksissa mainitaan lääkäreitä, erityisesti hautausten yhteydessä. Nämä piirtokirjoitukset kertovat Rooman kirjallisten piirien ulkopuolella vaikuttaneiden sosiaaliluokkien ajatuksista ja asenteista. Useita näistä piirtokirjoituksista tekivät vapautetut orjat itselleen tai muille vapautetuille. Piirtokirjoituksissa sekä ylistetään että moititaan lääkäreitä.

Tämän votiivipiirtokirjoituksen teetti roomalainen upseeri Ulpius kiitokseksi parantamisen jumalille. Hän ylistää siinä lääkäriä nimeltä Lucius Julius Helix:

CIL VI 19
(Kuva: Catolog dei Musei Vaticani)

Omistettu Aesculapiukselle ja Hygialle. Marcus Ulpius Honoratus, ratsuväenupseeri, on toimittanut uhrin kiitokseksi jumalille oman, läheistensä ja Lucius Julius Helixin – lääkärin, joka uskollisesti huolehti minusta jumalten säädösten mukaan – terveyden johdosta. (CIL VI 19, Rooma, 131–179 jaa.)

Toinen piirtokirjoitus, kirjoitettu ensimmäisessä persoonassa, kertoo lääkäristä, joka ylistää itseään. Tämä ei ollut epätavallista hautapiirtokirjoituksissa. Nimestä päätellen Claudius oli luultavasti vapautettu orja. Piirtokirjoituksen teetti ehkä Claudius itse ennen kuolemaansa tai joku muu.

IGUR III 1247
(Kuva: Ashmolean Museum, University of Oxford)

Minä, lääkäri Claudius Agathemeros, joka nopeasti opin parannuskeinon kaikenlaisiin vaivoihin, lepään tässä. Tämä muistomerkki on yhteinen minulle ja vaimolleni Myrtalelle. Olemme Elysionissa yhdessä oikeamielisten kanssa. (IGUR III 1247, Rooma, n. 50–100 jaa.)

Lääkärin ylistys ei ole odottamatonta parantamisen jumalille osoitetussa kiitoksessa, ja on suorastaan formulaarinen lääkärin omassa hautakirjoituksessa. Nämä piirtokirjoitukset kuitenkin osoittavat, etteivät lääkärit aina olleet vain halventavan kritiikin kohteina, vaan heitä voitiin muistella myös lämmöllä kuten Cicero kirjoittaessaan omista lääkäreistään.

Toisaalta piirtokirjoituksistakin löytyy negatiivisia mainintoja lääkäreistä. Muutamissa kirjoituksissa lääkärit muistetaan heidän tehottomista hoidoistaan kuten tässä:

CIL VI 68
(Kuva: Wikimedia Commons)

Felix Asinianus, papiston julkinen orja, uhrasi mieluusti valkoisen vasikan kiitokseksi Bona Dea Agrestis Feliculalle saatuaan näkönsä takaisin. Lääkärien hylkäämänä hän kymmenen kuukauden kuluttua parani emäntänsä lääkkeiden ansiosta... (CIL VI 68, Rooma, n. 1–30 jaa.)

Tässä toisessa lääkärit olivat tappaneet potilaansa:

CIL VI 37337
(Kuva: Corpus inscriptionum Latinarum, Archiv)

Manalan jumalille. Euhelpistus, vapautettu orja, joka myös on Manes, eli 27 vuotta, 4 kuukautta ja 11 päivää. Äkillinen kuolema riisti hänen parhaat vuotensa, tuo mitä viattomin sielu, jonka lääkärit leikkelivät ja tappoivat. Publius Aelius Peculiaris, keisarin vapautettu, [teki tämän] orjatoverilleen. (CIL VI 37337, Rooma, n. 101–150 jaa.)

Tällaiset piirtokirjoitukset noudattavat perinteisiä muotoja eivätkä välttämättä heijastele suoraan yleisiä asenteita, vaikka yksilölliset toiveet voitiin ottaa huomioon. Näiden lisäksi on syytä tarkastella myös roomalaisia seinäkirjoituksia, jotka olivat luonteeltaan spontaanimpia sekä sisällöltään että kirjoitustavoiltaan. Haasteena on kuitenkin se, että seinäkirjoituksissa mainitaan harvoin lääkäreitä ja usein vain ohimennen.

Seinäkirjoitukset: harvoja mainintoja lääkäreistä

Herculaneumista löytyi tämä tunnettu raapustus:

CIL IV 10619
(Kuva: Wikimedia Commons)

Apollinaris, lääkäri, keisari Tituksen orja, kakkasi täällä hyvin. (CIL IV 10619)

Tämä kuvaus on melko neutraali. Siinä voi nähdä herjaavaa sävyä, mutta silloinkin se liittyy ennemmin kakkaamiseen kuin siihen, että Apollinaris oli lääkäri.

Tässä Ostiasta löydetyssä graffitossa uhkaillaan lääkäreitä:

– – Kakkaa hyvin ja nussi lääkäreitä suuhun. (AE 1941,8)

Tämä on selvästi vihamielinen mielenilmaus lääkäreitä kohtaan, mutta emme tiedä mitään sen kontekstista tai kirjoittajan motiiveista.

Pompejista olen tunnistanut vain yhden seinäkirjoituksen, jossa mainitaan toista miestä lääkinnyt mies:

Pierus Celadus, keisarikultin pappi, hoiti Amandusta, Papiriuksen orjaa. (CIL IV 8810)

Sairaudet olivat yleisiä, mikä näkyy monissa pompejilaisissa graffitoissa. Seuraavassa kirjoituksessa pilkataan peräpukamista kärsivää henkilöä. Peräpukamien ajateltiin johtuvan anaaliseksistä.

CIL IV 1820
(Kuva: Varone 2012)

Chius, toivon että peräpukamasi hiertävät niin, että ne tulehtuvat pahemmin kuin aiemmin. (CIL IV 1820)

Muutamissa Pompejin graffitoissa, jotka muistuttavat kirouksia, kirjoittaja toivoo toiselle sairautta:

Toivon että sairastut. (CIL IV 2960)

Tervehdys Asbestus, saisit sairastua. (CIL IV 762)

Roomalaisissa seinäkirjoituksissa ei siis esiinny juuri lainkaan herjauksia lääkäreitä kohtaan. On vaikea sanoa, mistä tämä johtuu, kun roomalaisissa kirjallisissa lähteissä lääkäreiden pilkkaaminen on niin yleistä. Myös pienemmissä kaupungeissa kuten Pompejissa toimi lääkäreitä. Luontevin selitys lääkäreihin kohdistuvan herjaamisen vähyydelle on, että lääkärit eivät olleet kovin keskeinen osa tavallisten ihmisten elämää. Asiointi lääkärin luona on voinut olla melko harvinaista. Jos lääkärit lisäksi matkustivat eri puolilla tarjoamassa palveluitaan, herjojen kirjoittaminen heistä talojen seinille ei ollut kovin otollista. Lääkäreihin liittyi varmasti ennakkoluuloja myös kirjallisen eliitin ulkopuolella, mutta niitä ei tuotu esiin seinäkirjoituksissa.

Lääkäreiden herjaaminen näyttää olleen osa kirjallista ilmaisua ja ylempien yhteiskuntaluokkien puheenaihe, mutta ei kovin yleinen teema tavallisen kansan keskuudessa. Lääkäreihin liittyvä kritiikki roomalaisessa kirjallisuudessa liittyi ainakin osittain yleisiin ennakkoluuloihin kreikkalaisia ja heidän lisääntyvää vaikutustaan kohtaan Roomassa. Syytöksillä lääkäreiden huonoista ja vahingollisista hoidoista oli luultavasti todellisuuspohjaa, koska antiikin lääketieteelliset teoriat johtivat tehottomiin ja vaarallisiin hoitoihin. Lääkäreihin kohdistuvat negatiiviset uskomukset olivat yleisiä yläluokkaisissa piireissä, ainakin tietyn kirjallisen eliitin parissa, mutta laajemman yleisön kirjoittelu ei heijastele samanlaista pilkkaa.

---

Blogiteksti perustuu esitelmään "Popular beliefs about physicians in ancient Rome", jonka pidin elokuussa Veronassa kansainvälisen kulttuurihistorian yhdistyksen (ISCH) konferenssissa. Esitelmän powerpoint-diat löytyvät tästä linkistä.

Käännökset ovat omiani, ellei toisin mainita.

Piirtokirjoitusten lähteet:

AE = L’Année épigraphique

CIL IV = Corpus inscriptionum Latinarum, vol. 4, Inscriptiones parietariae Pompeianae Herculanenses Stabianae, Berlin, 1871–.

CIL VI = Corpus inscriptionum Latinarum, vol. 6, Inscriptiones urbis Romae Latinae, Berlin, 1876– 

IGUR = Inscriptiones Graecae urbis Romae

Varone 2012 = A. Varone, Titulorum graphio exaratorum qui in C.I.L. vol. IV collecti sunt, imagines, ”L’Erma” di Bretschneider, Roma 2012.

Lue lisää

Villa Lante ja Martialiksen maisemat

Suomen Rooman-instituutti sijaitsee vuonna 1531 valmistuneessa Villa Lanten renessanssihuvilassa Gianicolo-kukkulan laella. Kukkulan nimi oli antiikissa Janiculum, ilmeisesti siellä sijainneen Janus-jumalan kulttipaikan mukaan. Villa Lantesta avautuu upea näkymä itään yli Rooman keskustan, vaikuttavin näkymä koko Roomassa – ainakin meidän suomalaisten mielestä.

Näkymä Villa Lanten loggiasta

Janiculum-kukkula oli tunnettu maisemistaan jo antiikin Roomassa, kuten voimme päätellä runoilija Martialiksen kuuluisasta kuvauksesta ystävänsä Julius Martialiksen huvilasta:

Julius Martialiksen pieni maatilkku,

hedelmällisempi kuin hesperidien puutarhat,

lepää Janiculum-kukkulan pitkällä harjanteella.

Sen laajat suojaisat sopet

kohoavat kukkuloiden ylle

ja melkein laakea huippu saa nauttia seesteisemmästä taivaasta,

ja kun usva kätkee kiemurtelevat laaksot,

se yksin saa osakseen erityistä valoa.

Korkean huvilan hienot katot

kohoavat kohti kirkkaita tähtiä.

Täältä voi nähdä seitsemän hallitsijakukkulaa

ja mittailla katseellaan koko Roomaa,

samoin Albanovuoria ja Tusculumia,

ja jokaista vilpoista kukkulaa kaupungin lähellä,

vanhaa Fidenaa, pientä Saxa Rubraa,

ja Anna Perennan hedelmiä tuottavaa lehtoa,

joka iloitsee neitseellisestä verestä.

Sieltä voi nähdä matkamiehen

Via Falminialla ja Via Salarialla

mutta rattaiden melua ei voi kuulla,

ettei sekään kiusaisi suloista unta,

jota ei voi keskeyttää laivamiesten, ei vetomiesten huudot,

vaikka Milviuksen silta on aivan lähellä

ja liukuvat laivat lentävä pitkin pyhää Tiberiä.

Isäntä uskoo tämän maatalon haltuusi,

tai paremminkin ehkä kaupunkiasunnon.

Saat tuntea sen kodiksesi: niin hyväntahtoisena ja niin ystävällisenä,

niin kohteliaan vieraanvaraisena se on sinulle avoin.

Voit luulla olevasi Alkinooksen tai juuri rikastuneen Molorkhoksen

velvollisuudentuntoisten kotijumalten hoivissa.

Te jotka pidätte kaikkea tätä vähäpätöisenä,

kesyttäkää nyt sadalla kuokalla

viileä Tibur tai Praeneste

ja antakaa yhden maamiehen käsiin Setian rinteet,

kun taas minun mielestäni ne voittaa

Julius Martialiksen pieni maatilkku.

(Mart. 4,64; Raija Vainion käännös)

Villa Lante rakennettiin paikalle, jossa sijaitsi roomalaisten rakennusten jäänteitä. Osa näistä tukimuureista on edelleen nähtävissä itäisen julkisivun alaosassa. Näitä rakenteita ei ole pystytty tarkasti tutkimaan eikä rakennuksen alkuperäistä tarkoitusta tunneta. Villa Lanten rakentajat 1500-luvulla kuitenkin ajattelivat Villa Lanten sijaitsevan samalla paikalla, tai ainakin lähellä sitä paikkaa, jota Martialis kuvaa edellä mainitussa runossaan. Tästä muistona on Villa Lanten loggian seinällä ote Martialiksen runosta.

"Täältä voi mittailla katseellaan koko Roomaa."

Ei ole kuitenkaan täysin selvää, onko harjanne, jolla Villa Lante sijaitsee, se paikka, jonka näkymiä Martialis runossaan kuvaa. Monet runon yksityiskohdat eivät sovi yhteen sen kanssa, mitä antiikin Janiculum-kukkulalta olisi voinut nähdä. Kukkulalta saattoi kyllä hahmottaa Rooman seitsemän kukkulaa joen itäpuolella, nähdä Albanovuoret ja Tusculumin etelässä, ja tunnelma siellä oli varmasti seesteisempi kuin Rooman meluisilla kaduilla kuten Martialis runossaan kuvaa. Sen sijaan esimerkiksi Fidenae ja Saxa Rubra pohjoisessa olivat liian kaukana näkyäkseen Janiculumille, samoin Milviuksen silta ja Via Salaria, joka johti Roomasta koilliseen.

Näiden epäjohdonmukaisuuksien vuoksi eräät tutkijat ovat halunneet sijoittaa Julius Martialiksen huvilan pohjoisemmaksi nykyisen Monte Mario -kukkulan rinteille. Sieltä olisi paremmin voinut erottaa muun muassa Milviuksen sillan ja Via Flaminian. Tutkijat olettavat, että Janiculumilla olisi antiikissa voitu tarkoittaa koko kukkulajonoa Tiberin länsipuolella. Sen sijaan Anna Perennan kulttipaikka, joka löydettiin vuonna 1999 Pariolin kaupunginosasta, on katveessa myös Monte Mario -kukkulalta.

Martialiksen kuvaus ei siis täysin sovi Janiculumille eikä Monte Mario -kukkulalle. Luontevin tulkinta on, ettei Martialis pyrkinyt kuvaamaan yhtä todellista maisemaa, vaan otti taiteellisia vapauksia luodakseen mielikuvan seesteisestä maalaisidyllistä etäällä kaupungin melusta. Toisaalta hän halusi liittää kuvauksen paikkoihin ja näkymiin, jotka olivat roomalaisille lukijoille tuttuja.

Rooma nähtynä Villa Lanten terassilta

Vaikka Martialiksen runo ei suoraan istu Villa Lantesta avautuvaan maisemaan, haluan silti ajatella, että Martialis on liikkunut Janiculumilla ja nykyisen Villa Lanten alueella, koska hän kuitenkin sijoitti Julius Martialiksen huvilan juuri tälle kukkulalle. Villa Lanten terassilla Roomaa ihaillessa voin kuvitella, miten tämä sama maisema vuosisatoja sitten on inspiroinut Martialista, jonka runoja itse täällä nyt tutkin.

---

Lähteet:

Kajava, M., "La Villa Lante al Gianicolo e la villa di Giulio Marziale", teoksessa Villa Lante al Gianicolo: storia della fabbrica e cronaca degli abitatori, toim. T. Carunchio & S. Örmä, Roma: Palombi Editori, 2005.

Karivieri, A. & Örmä, S., Villa Lante al Gianicolo, Roma: Institutum Romanum Finlandiae, 2018.

Moreno Soldevila, R., Martial, Book IV: a Commentary, Leiden – Boston: Brill, 2006.

Gideon Nisbet, blogikirjoituksia: Illinc, Impossible vistas, a speciality, Martial on Monte Mario: coda

Karttapohjan lähde: Google Maps

Valokuvat ovat omiani.

Lue lisää

Kuulumisia Roomasta: töitä, retkiä ja muuta hauskaa

Ensimmäiset pari kuukautta täällä Roomassa ovat olleet aika vauhdikkaat. On ollut erilaisia seminaareja ja tapahtumia, monenlaista stipendiaatin rooliin liittyvää puuhaa, ja tietysti omaa tutkimusta. Vapaa-ajalla tekemistä riittää tottakai myös. Jos en ole itse suunnitellut mitään, niin joku instituutin muista asukkaista on keksimässä yhteistä ohjelmaa. On ollut päiväretkiä, kaupunkikierroksia, ravintolaillallisia, oopperaa, leffailtaa ynnä muuta. Kaikkeen en aina jaksa edes osallistua, kun välillä on saatava ladata akkuja.

Näkymä Gianicolo-kukkulalta

Samaan aikaan kun saavuin instituuttiin, täällä alkoi kuukauden mittainen antiikin ja keskiajan Rooman johdantokurssi. Osallistuin kurssin ohjelmaan sen verran, että pidin kurssilaisille luennon piirtokirjoitusten tutkimuksesta ja opastin heitä Rooman epigrafisessa museossa. Monta kertaa kävimme myös ulkona syömässä tai vietimme muuten vapaa-aikaa yhdessä kurssilaisten ja muiden Lantessa asuvien tutkijoiden kanssa. Tavaksi muodostui käydä lauantai-iltaisin isolla porukalla ulkona syömässä.

Pizzaa Ai Marmissa Trasteveressa

Koronaepidemia on vihdoin hellittänyt sen verran, että Rooman tiede- ja muissa instituuteissa järjestetään taas tutkijoille ja muulle yleisölle avoimia tilaisuuksia. Syyskuussa kävimme Sveitsin instituutissa, jossa heidän stipendiaattinsa esittäytyivät. Minä puolestani pidin täällä Lantessa lokakuussa esitelmän omasta väitöstutkimuksestani seminaarissa, johon osallistui tutkijoita Suomen, Norjan ja Yhdysvaltojen instituuteista. Pohjoismaisten instituuttien väki tapasi toisiaan myös Circolo Scandinavo -taiteilijayhteisön järjestämillä aperitiiveilla.

Esitelmä roomalaisista herjauksista Villa Lantessa 13.10.
(📸: Jenni Junnila)

Omaa tutkimusta olen tässä alun kiireessä ja Rooman kuvioihin totutellessa ehtinyt kuitenkin tehdä jonkin verran ja siihenkin alkaa rutiini löytyä. Useimmiten teen töitä huoneessani Villa Lantessa, koska tutkimusaineistot ovat omalla koneellani ja paljon tutkimusta löytyy sähköisenä. Olen kuitenkin käynyt keräämässä tutkimuskirjallisuutta myös American Academyn kirjastossa, joka sijaitsee Gianicolo-kukkulalla tässä aivan lähellä. Siellä saa koronaepidemian vuoksi käydä vain kaksi kertaa viikossa ja vierailu pitää varata etukäteen.

American Academyn kirjasto

Vaikka olen ollut Roomassa monta kertaa, nähtävää riittää yhä ja uusia kohteita avataan jatkuvasti. Olen tehnyt pitkän listan nähtävyyksistä, joita tämän Rooman vuoden aikana haluan nähdä, ja pyrin käymään vähintään kerran viikossa jossain näistä. Tähän mennessä olemme tehneet yhdessä muiden Lanten asukkaiden kanssa retkiä muun muassa Ostiaan, Villa Farneseen Caprarolassa (renessanssipalatsi noin 50 kilometriä Rooman pohjoispuolella) ja viinitilalle Frascatin lähellä.

Villa Farnese, Caprarola

Viimeisimmästä retkestä Principe Pallavicinin viinitilalle täytyy vielä mainita erikseen. Saimme erinomaisen opastuksen brittiläiseltä Michelleltä, joka on asunut vuosikymmeniä Frascatissa ja työskentelee viinitilalla sommelierina. Kävimme ensin viinitilalla, jossa meille esiteltiin viljelyksiä ja viininvalmistuksen vaiheita, ja sen jälkeen maistelemassa viinejä tilan omassa viiniravintolassa. Varsinainen kohokohta – ainakin minulle – oli käynti viljelyksillä sijaitsevassa viinikellarissa, jonka yhteydestä on löytynyt ilmeisesti keisari Claudiuksen rakennuttamaan akveduktiin (Aqua Claudia) kuulunut vesisäiliö. Akvedukti on ehkä palvellut antiikinaikaisia viinitiloja nykyisen Frascatin alueella. Tässä yhdistyy viininvalmistus ja antiikin historia käsinkosketeltavalla tavalla.

Viininmaistelua Frascatissa

Akveduktin vesisäiliö viinitilalla

Täällä Roomassa olemme viikonloppuisin kiertäneet kirkkoja, museoita ja gallerioita kuten kunnon turistin kuuluu. Tutuistakin kirkoista löytää aina uusia yksityiskohtia kuten Pietarinkirkosta, jonka kryptassa en ollut aiemmin huomannut kuningatar Kristiinan melko vaatimatonta hautaa. Ensimmäistä kertaa sen sijaan kävin muun muassa Galleria Doria Pamphiljissa, joka on aivan uskomaton kokonaisuus kullalla ja kristallikruunuilla koristeltuine huoneineen ja valtavine taidekokoelmineen.

Galleria Doria Pamphilj, Rooma

Nähtävyyksien lisäksi olemme saaneet nauttia myös musiikki- ja näyttämötaiteesta. Lokakuun alussa kuulimme Villa Giulian pihalla Uuno Klamin musiikkia Eero Kestin ja Esa Ylösen alttoviululla ja pianolla tulkitsemana, ja viime viikolla kävimme Rooman oopperassa katsomassa Verdin oopperan Giovanna d'Arco. Vihdoin saa taas nauttia tällaisesta taiteesta livenä!

Esa Ylönen ja Eero Kesti soittamassa Uuno Klamia Villa Giulian pihalla.

Viime lauantaina kävin vielä katsomassa toisenkin oopperan, tällä kertaa filmiversiona. Kyseessä oli mielenkiintoinen sovitus Rossinin oopperasta Sevillan parturi, joka oli kuvattu samaisessa Rooman oopperatalossa, jossa istuimme oopperaa katsomassa. Ooppera oli kuvattu laulajia ja orkesteria lukuun ottamatta tyhjässä salissa. Erillistä lavastusta ei ollut rakennettu, vaan lavasteina käytettiin lähinnä oopperasalin aitioita, permantoa ja tyhjää näyttämöä. Oopperassa oli monia viittauksia koronaepidemiaan. Esimerkiksi kohtauksessa, jossa kreivi Almavivan väitetään näyttävän sairaalta, häneltä mitattiin kuume ja muut laulajat laittoivat maskit kasvoilleen. Tämä kohtaus on nähtävissä Youtubessa. Pidin todella tästä oopperan tulkinnasta. Lavastus ja koreografia olivat nokkelia ja laulajat erinomaisia. (Koko ooppera on nähtävissä Rai-kanavalla, mutta vain Italiassa)

Minä Rooman oopperassa

"Roomassa nähtävää" -listallani on vielä paljon kaikenlaista. Täällä on esimerkiksi juuri auennut uudestaan museo, jossa esitellään Fiumicinon lentokentän läheltä löytyneitä roomalaisia veneitä, ja kohta aukeaa aivan uusi Museo Ninfeo. Suunnitelmissa on myös muun muassa Villa di Livia Prima Portassa, Villa D'Este Tivolissa, mithran temppeli Marinossa ja monia Rooman kohteita, joissa en ole vielä käynyt. 

Marraskuulle suunnittelen myös tutkimusmatkaa Pompejiin ja Napolin arkeologiseen museoon, joihin olen anonut lupia päästäkseni tutustumaan sellaisiin kohteisiin ja arkistoihin, jotka eivät yleensä ole auki yleisölle. Käyn Pompejissa luultavasti vielä useamman kerran, koska tutkittavaa on niin paljon. Itse seinäkirjoituksia on olemassa nykyään enää vain pieni määrä, mutta Pompejissa haluan tutustua moniin paikkoihin, joista aineistooni kuuluvia tekstejä on löytynyt. Vierailen samalla myös muissa Pompejin alueen kohteissa.

Näistä retkistä saatte kuulla tulevissa päivityksissä. Nyt on aika taas lähteä hommiin American Academyn kirjastoon.

Lue lisää