Tutkimusasioilla Roomassa

Vietin lähes koko kesäkuun Suomen Rooman-instituutissa tutkimusasioilla. Kirjoitin väitöskirjaani ja perehdyin tutkimuskirjallisuuteen paikallisissa kirjastoissa. En ollut suunnitellut käyväni tällä kertaa Pompejissa, mutta niin vain päädyin sinnekin instituutin opettajakurssin ryhmää opastamaan. Ehdin nähdä myös monia uusia arkeologisia kohteita ja museoita ja paljon muuta.

En matkustanut suoraan Roomaan, vaan vietin ensin pari päivää Münchenissä, jonka kuuluisia museoita olen pitkään halunnut nähdä. Saavuin perjantaina 29.5. ja kävin viikonlopun aikana katsomassa antiikin veistoksia Glyptothekissa, muuta antiikin esineistöä Staatliche Antikensammlungen -museossa ja myöhempää maalaustaidetta Alte Pinakothekissa. Kiertelin myös muutamia kirkkoja ja kävin uimassa Isar-joella, joka virtaa kaupungin läpi.

Glyptothekin veistoskokoelmia

Isar-joen rannat ovat suosittuja uimapaikkoja

Sunnuntai-iltana nousin yöjunaan, joka kulki suoraan Münchenistä Roomaan Tiburtinan asemalle. Minulla oli yhden hengen makuupaikka, joka on ilmeisesti aika uusi matkustusmuoto. Neljän hengen hytin sijasta sama tila on jaettu erillisiin punkkiin, joihin on kulku suoraan käytävältä. Hytti ei ole maailman mukavin – yläpunkkaan on vähän hankala kavuta, tila on aika kapea, tyyny ja peitto ohuet, iso matkalaukku täytyy sijoittaa eri vaunuun – mutta tarjoaa omaa rauhaa. Hintaan kuuluu melko vaatimaton aamupala (kahvi/tee ja sämpylä levitteineen). Hytin pienestä ikkunasta katselin yöllistä alppimaisemaa ja valaistuja kyliä junan kiemurrellessa pitkin Itävallan vuoristoa.

Pienille tavaroille oli säilytystilaa makuupaikkojen välisissä lokeroissa

Onneksi oli myös oma tyyny mukana matkassa

Hieman levottomasti nukutun yön jälkeen olin perillä Roomassa maanantaiaamuna noin klo 11 (hieman aikataulusta jäljessä). Suuntasin siitä Villa Lanteen, jonka näin nyt ensimmäistä kertaa peruskorjauksen jälkeen. Talo pihoineen on pääosin entisellään mutta kaikin puolin ehommassa asussa. Asukkaan kannalta olennaisin muutos on asuinhuoneiden ilmastointi, joka todella tuli tarpeeseen kesäkuun helteillä. Merkittävä ero entiseen on myös asukkaiden keittiö, joka on siirretty asuntolan yläkerroksista alas entisen talonmiehen asunnon paikalle. Tämä uudistus on hyvä, vaikka keittiöön pitää nyt kavuta muutama kerros enemmän. Keittiön äänet eivät häiritse asukkaita, ja sieltä pääsee suoraan takapihan terassille, joka on viihtyisä uusine istutuksineen ja kasvimaineen. Instituutin muutkin puutarhat ovat nyt asukkaiden vapaasti käytettävissä.

Sain majoittua huoneistossa, joka yleensä on instituutin
toisen apurahataiteilijan käytössä. Huoneistoon kuului
erillinen työhuone ja oma kylpyhuone!

Uusi asukkaiden terassi

Matkani varsinainen syy oli väitöskirjani edistäminen Rooman tieteellisissä kirjastoissa. Minulla oli pitkä lista tutkimuskirjallisuutta, jota en ole saanut käsiini muualta, ja josta suurimman osan tiesin löytyvän Roomasta. Villa Lanten kirjastossa oli joitain näistä, mutta parhaat kokoelmat tutkimukseeni liittyen ovat sellaisissa kirjastoissa kuin American Academy in Rome ja Deutsches Archäologisches Institut (DAI). Näissä kävin useita kertoja. American Academy on tullut erityisen tutuksi, koska se on aivan kivenheiton päässä Villa Lantesta Gianicolo-kukkulalla. DAI sen sijaan on pidemmän matkan päässä toisella puolella Rooman keskustaa. Löysin kuukauden aikana lähes kaiken etsimäni ja monia sellaisiakin teoksia, joista en ollut tietoinen.

Villa Lanten kirjastossa

American Academyn kirjasto

Rooman vierailuni ajalle osui yksi kiinnostava konferenssi Ruotsin Rooman-instituutissa (ks. ohjelma). Sen teemana oli hiljattain edesmennyt ruotsalainen antiikintutkija Bengt E. Thomasson. Kävin kuuntelemassa muutamia luentoja, joissa puhuttiin mm. Thomassonin elämäntyöstä, ruotsalaisesta piirtokirjoitustutkimuksesta sekä piirtokirjoitusten ja epigrammirunouden välisistä yhteyksistä. Tapasin samalla tutkijoita, jotka minun tavoin tutkivat piirtokirjoituksia ja runoilija Martialiksen runoja.

Kesäkuun kahden ensimmäisen viikon ajan Villa Lantessa oli historian ja yhteiskuntaopin opettajien kurssi, jota veti pääasiassa instituutin tutkijalehtori. Monia meistä vierailevista tutkijoista oli myös pyydetty osallistumaan kurssin opetukseen luentojen ja opastusten muodossa. Minulle tarjoutui mahdollisuus viedä opettajakurssilaiset Pompejiin, jossa vietimme aurinkoisen perjantaipäivän. Kierroksen lopulla satuimme tapaamaan yhdysvaltalaisen tutkimusryhmän, joka esitteli kaivausprojektiaan. He tunsivat suomalaisia tutkijoita Villa Lantesta, ja yksi heistä kertoi olevansa kiinnostunut pompejilaisista herjauksista. Lupasin olla häneen yhteydessä myöhemmin.

Opastamassa opettajia Pompejissa. Kuva: Olli Taskilahti

Arkeologi Allison Emmerson esittelemässä kaivausprojektia,
jossa tutkitaan yhtä Pompejin korttelia (I 14)

Yövyimme opettajakurssilaisten kanssa hotellissa modernin Pompejin keskustassa, jossa pääsimme illan aikana muun muassa seuraamaan paikallisen pormestarinvaalin kampanjatilaisuuksia. Seuraavana päivänä opastin ryhmää vielä Napolin arkeologisessa museossa. Opastusten jälkeen jäin tutkijakollegani kanssa vielä Napoliin, kun opettajat suuntasivat takaisin Roomaan. Sunnuntaina kävimme Herculaneumin kaivauksilla ja lähellä sijaitsevassa Reggia di Portici -palatsissa, joka toimi 1700-luvulla Herculaneumin löytöjen ensimmmäisenä sijoituspaikkana ja museona.

Herculaneum

Reggia di Portici -palatsissa toimii nykyään
Napolin yliopiston maataloustieteellinen tiedekunta

Vaikka olen viettänyt Roomassa yhteensä lähes kaksi vuotta eripituisissa jaksoissa, on siellä aina jotain uutta nähtävää. Tällä kertaa tutustuin mm. Vatikaanin parkkihallin alla sijaitsevaan roomalaiseen nekropoliin, roomalaisten talojen ja akveduktin rakenteisiin nykyisten talojen alla Fontana di Trevin lähellä, uuden metrolinja C:n asemien museonäyttelyihin, Pantheonin takana sijaitsevan Neptunuksen basilikan tiloihin vastikään avattuun museoon sekä Ostian arkeologisen alueen uudistettuun museoon. Kävimme myös Cinecittàn studioilla, joissa on kuvattu valtava määrä italialaisia ja kansainvälisiä elokuvia ja tv-sarjoja. Kiinnostavinta oli päästä opastetulle kierrokselle antiikin Roomaa esittäviin lavasteisiin, joissa on kuvattu mm. HBO:n Rooma-sarjaa ja Ridley Scottin Gladiaattoria. Kesäkuulle osui myös Rooman Pride, johon osallistuin jo neljännen kerran.

Vatikaanin nekropoli

Roomalaisen talon jäänteitä ja esinelöytöjä Colosseumin uudella metroasemalla

Antiikin Rooman lavasteita Cinecittàn studioilla

Rooman Pride 2026

Ehdin yhtenä sunnuntaina myös Porta Portesen markkinoille

Työskentelyn ja Rooman nähtävyyksien lisäksi olennainen osa instituutissa asumista ovat sen asukkaat, joiden kanssa oli taas ilo viettää nämä viikot Roomassa. Osa oli ennestään tuttuja, mutta moniin tutustuin yhteisten illallisten ja retkien aikana. Myös edellä mainitut kohtaamiset muiden tutkijoiden kanssa ovat tärkeitä. Roomassa vierailu antoi tälläkin kertaa paljon enemmän kuin odotin. Oli silti mukava palata Rooman helteistä kesäiseen Suomeen viettämään lomaa.

Juhannusviikolla vietettiin instituutin kesäjuhlia

Jäätelö auttoi jaksamaan kuumimpina päivinä

Lue lisää

Haastattelu Ylen Elävä historia -sarjan jaksossa "Herjausten ikiaikainen historia"

Toimittaja Riikka Suikkari haastattelee minua Ylen Elävä historia -podcastin jaksossa "Herjausten ikiaikainen historia – antiikin ajan härskit graffitit ja pilkkarunot". Keskustelemme antiikin Rooman hävyttömistä kirjoituksista ja roomalaisia herjauksia käsittelevästä tutkimuksestani. Jakso on kuunneltavissa Yle Areenassa.

Aiemmin tutkimuksestani on kirjoittanut mm. Suomen Kuvalehti. Voit lukea roomalaisista herjauksista myös näistä blogikirjoituksista:

• Herjauksia Pompejin seinäkirjoituksissa
• Ars vituperandi – roomalainen herjaamisen taito
• Uskomuksia ja ennakkoluuloja antiikin lääkäreistä
• Roomalaisia herjauksia: impotenttejä miehiä ja himokkaita naisia
• Pompejissa tutkimassa hävyttömiä seinäkirjoituksia
• Herjauksia Pompejin seiniltä

X-viestipalvelussa jakamiani esimerkkejä roomalaisista herjauksista löydät aihetunnisteella #RoomalainenHerjaus.

Lue lisää

Tutkimus- ja konferenssimatka: Rooma – Ostia – Pompeji

Edellisestä käynnistäni Italiassa oli kulunut jo vuosi, joten oli korkea aika suunnata taas sinne. Marraskuun alussa tekemääni matkaan oli monta hyvää syytä. Osallistuin Roomassa antiikin identiteettejä käsitelleeseen konferenssiin, jossa pidin tutkimukseeni liittyvän esitelmän. Tämän lisäksi kävin parissa arkistossa edistämässä Ostiaan liittyvää tutkimustani, ja Pompejissa tutustumassa pariin juuri yleisölle avattuun yksityistaloon, joissa on väitöskirjani kannalta kiinnostavaa aineistoa. Matkaani rahoittivat Svenska Kulturfonden ja Suomen Rooman-instituutti TelepART-apurahan muodossa. Kiitän tästä tuesta, jota ilman matka olisi jäänyt tekemättä.

Lensin Roomaan aikaisin maanantaiaamuna 6.11. ja suuntasin heti BiASA-arkistoon, joka sijaitsee Palazzo Veneziassa Rooman keskustassa. Toivoin voivani tutustua siellä Ostian 1800-luvun lopun kaivauksista kertovaan materiaaliin. Olin varmistanut etukäteen sähköpostitse, että aineistojen pitäisi olla käytettävissä. Päästessäni arkistolle minulle kuitenkin kerrottiin, että kyseinen arkistosali on avoinna vain tiistaisin ja torstaisin. Pitäisi tulla seuraavana päivänä uudestaan. Laskin että ehtisin arkistoon uudestaan tiistaina iltapäivällä. Loppupäivän kiertelin sitten Rooman vanhaa keskustaa ja palasin ajoissa majapaikkaani nukkumaan matkapäivän univelkoja pois.

Mietintätauko epäonnisen arkistokäynnin jälkeen

Tiistaiaamuksi olin sopinut käynnin Ostian arkistoihin Ostian teatteria käsittelevään tutkimukseeni liittyen. Tämä arkistokäynti sujui suunnitellusti. Olin käynyt jo pari kertaa aiemmin Ostiassa lukemassa 1900-luvun alun kaivausraportteja (blogissa: Arkistoissa etsimässä Ostian teatteria). Tällä kertaa lähinnä tarkistin muutamia asioita raporteista ja täydensin muistiinpanojani.

Arkistokäynti Ostiassa oli onnistuneempi. Nyt jo melkein hymyilytti.

Palasin iltapäivällä Ostiasta ja kiiruhdin uudestaan BiASA-arkistoon, jossa minulle tällä kertaa kerrottiin, että havittelemani arkistosali on auki kahteen asti tiistaisin ja torstaisin. Kello oli puoli kolme. Arkistonhoitajat koettivat keksiä, olisiko jotain tehtävissä. Minua pyydettiin odottamaan hetki, ja kohta paikalle saapui henkilö, jonka käsitin arkiston johtajaksi. Hän halusi tietää, mistä oli kyse, ja miksi en ollut ollut häneen yhteydessä etukäteen. Tätä yritin huonolla italiallani selittää. Aikansa puhistuaan ja kiivaasti elehdittyään hän myöntyi päästämään minut arkistoon. Kaksi hyvin ystävällistä arkistonhoitajaa auttoi minua löytämään etsimäni aineiston, joka kuitenkin osoittautui paljon laajemmaksi, kuin olin kuvitellut. Tutkin muutamia 1800-luvun lopun valokuvia ja yhtä vesivärimaalausta Ostian teatterista, ja totesin, että minun olisi parempi tulla joskus uudestaan paremmalla ajalla.

BiASA-arkistossa Palazzo Venezian tornissa

Jasminin ja Marian kanssa Porticus Octaviaeta ihastelemassa

Tiistai-iltana tapasin tutkijakollegani Marian ja Jasminin, joiden kanssa kävin aperitiiveilla ja syömässä. Olimme kaikki tulleet Roomaan osallistuaksemme Arachne IX -konferenssiin, jonka teemana oli Gender, Identities, and Social Structures in Greco-Roman Antiquity. Konferenssin järjesti yhteispohjoismainen Arachne-verkosto, joka on suomalaisten ja ruotsalaisten antiikin sukupuolentutkimuksesta kiinnostuneiden tutkijoiden perustama. Suurin osa osallistujista oli Suomesta ja Ruotsista, mutta mukana oli tutkijoita monista maista aina Pohjois-Amerikkaa ja Australiaa myöten.

Cocktail-tilaisuus Ruotsin Rooman-instituutilla ensimmäisen päivän päätteeksi

Marjatta Nielsenin keynote-esitelmä Suomen Rooman-instituutissa

Konferenssi pidettiin pääosin Ruotsin Rooman-instituutilla, mutta pääsimme käymään myös Suomen Rooman-instituutin väistötiloissa. Konferenssin aikana saimme kuulla esitelmiä muun muassa sukupuoliin liitetyistä ihanteista, naisten asemasta antiikissa, ikääntymisestä, ammateista ja etnisistä identiteeteistä. Itse pidin esitelmän roomalaisten suhtautumisesta häpeällisiin ammatteihin kuten gladiaattoreihin, näyttelijöihin ja prostituoituihin.

Esitelmöimässä, kuva: Iida Huitula

Konferenssin päätyttyä perjantaina lähdin junalla Napoliin, koska olin suunnitellut käyväni tutkimusmatkalla Pompejissa. Halusin nähdä kaksi pitkän restauroinnin jälkeen tänä vuonna yleisölle avattua yksityistaloa, joissa on tutkimukseni kannalta kiinnostavaa materiaalia. Lauantaiaamuna aikaisin olin jo Pompejin porteilla ja kiiruhdin saman tien ennen turistivirtoja ensimmäiseen kohteeseeni eli Vettiusten taloon. Siellä tutkin eroottisia seinämaalauksia ja seinäkirjoituksia, jotka luultavasti liittyvät talossa harjoitettuun prostituutioon. Yhtä avoimen eroottisia maalauksia tunnetaan vain muutamista pompejilaisista yksityistaloista.

Vettiusten talon peristylium-piha

Eroottisin maalauksin koristellussa takahuoneessa
tarjottiin ehkä prostituoitujen palveluita.

Talon ovensuussa on graffito, jossa Eutychis-niminen nainen
mainostaa seksuaalisia palveluitaan.

Hedelmällisyyden jumala Priaposta esittävä maalaus talon sisäänkäynnissä.

Toinen kohteeni oli niin kutsuttu Hopeahäiden talo, joka on yksi suurimpia yksityistaloja Pompejissa. Se on myös yksi harvoja taloja, jonka seinillä yhä on nähtävillä lukuisia seinäkirjoituksia. Monet näistä ovat seksuaalisia herjauksia ja siksi tärkeitä tutkimukseni kannalta. Osan sijainti minulla oli tiedossa, mutta joitain kirjoituksia jouduin etsiskelemään pitkään. Etsinnässä minua auttoivat muutamat hyvin innokkaat museovahdit. Löysimme ainakin pari fallos-piirrosta.

Hopeahäiden talon atrium

Fallos-graffito peristylium-pihan seinällä.
Piirros on vain muutaman senttimetrin levyinen.

Tämän peristylium-pihalle aukeavan huoneen
seinillä on yhä tusinan verran seinäkirjoituksia.

Tässä seinäraapustuksessa jotakuta haukutaan kullinimijäksi (lat. fellator)

Oli hyvin valaisevaa nähdä nämä raapustukset omin silmin niiden alkuperäisessä ympäristössä. Monet niistä oli kirjoitettu suuren peristylium-puutarhan laidalla sijainneen, ehkä ruokasalina käytetyn, huoneen seinille (katso kuvat yllä). Tämä pistää miettimään, kuka ne oli kirjoittanut ja miksi juuri siihen paikkaan. Huonetta tutkiessani moni ohikulkija pysähtyi ihmettelemään työskentelyäni. Muutamien kanssa syntyi keskustelua seinäkirjoituksista. Juttelin muun muassa paikallisen arkeologin ja yhden amerikkalaispariskunnan kanssa.

Forumin kylpylä oli jälleen auki yleisölle.
Kuva kylpylän tepidariumista eli lämpimästä huoneesta.

Monet turistit kiertävät Pompejia oppaiden kanssa, joiden asiantuntemus ei aina ole päätä huimaavaa. Tämän vierailuni aikana kuulin yhden oppaan kertovan asiakkailleen, että varmaan ainakin 10 000 ihmistä kuoli Pompejin tuhossa. Tutkijoiden arviot taitavat liikkua jossain 2000 kuolleen paikkeilla. Toinen opas kertoi Pompejin suuren bordellin seinillä olevan tuhansia graffiteja, mikä ehkä menee dramaattisen liioittelun piikkiin. Bordellista on dokumentoitu hieman yli 120 seinäkirjoitusta. Jouduin korjaamaan myös Hopeahäiden talossa tapaamani arkeologin käsitystä siitä, että ainakin 90 % seinäkirjoituksista olisi ollut rivoja. Vain muutama sata kaikista Pompejista löydetyistä yli 10 000 seinäkirjoituksesta sisältää hävytöntä kielenkäyttöä. Todellisuus on joskus tarua tylsempää.

Pääsin ensimmäistä kertaa kapuamaan yhteen Pompejin muurien torneista.
Kuvan näkymä on etelään kohti forumia.

Ennen matkaani olin anonut lupaa päästä Napolin arkeologisen museon varastoihin tutkimaan sinne säilöön koottuja seinäkirjoituksia. Museosta ei kuitenkaan koskaan vastattu pyyntööni, joten sain keksiä sunnuntaille muuta ohjelmaa. Niinpä lähdin bussilla Napolinlahden länsipäähän Baiaen arkeologiselle alueelle, joka oli roomalaisen eliitin suosima lomakohde. Siellä näin keisariaikaisten kylpylöiden raunioita, joiden joukossa on muun muassa vanhin säilynyt roomalaisaikainen kupoli. Tämän pyöreän ja myöhemmin vedellä täyttyneen huoneen akustiikka oli huikea. Kävin myös arkeologisessa museossa, joka sijaitsee 1400-luvun lopulla rakennetussa linnassa korkealla kukkulalla lahden rannalla.

Baiaen arkeologinen alue, joka käsittää useita rinteeseen rakennettuja kylpylöitä

Kupolilla katettu sali, alun perin luultavasti frigidarium eli kylmä huone.
Sali on myöhemmin täyttynyt vedellä Napolinlahden seismisen toiminnan vuoksi.

Maanantaiaamuna palasin junalla Roomaan, jossa ehdin viettää muutaman tunnin kaupungilla kierrellen. Illalla lensin takaisin Suomeen tyytyväisenä antoisan konferenssi- ja tutkimusmatkan jälkeen.

Lue lisää

Konferenssimatka: ennakkoluuloja, falloksia ja viihdettä

Osallistuin huhtikuussa Cambridgessa järjestettyyn antiikintutkimusta käsittelevään konferenssiin yhdessä neljän muun suomalaisen tutkijan kanssa. Olimme viime kesänä suunnilleen samalla porukalla kulttuurihistorian konferenssissa Veronassa ja halusimme jatkaa yhteistyötämme. Huomasimme pian Veronan konferenssin jälkeen hakuilmoituksen Cambridgen konferenssista. Pyysimme mukaan pari tutkijaa lisää ja laadimme ehdotukset kahdesta esitelmäpaneelista, jotka käsittelivät ennakkoluulojen ja toiseuden merkitystä antiikissa. Meidät hyväksyttiin mukaan konferenssiin ja saimme kukin sen verran matka-apurahoja, että saatoimme matkustaa konferenssiin 21.–23.4.2023. Kiitos erityisesti Suomen Britannian ja Irlannin instituutille, joka myönsi kullekin meistä TelepART-apurahan. Konferenssin ohjelma löytyy tästä linkistä. Kuvat ovat omiani, ellei toisin mainita.

Löydätkö suomalaisedustajat konferenssiväen joukosta?
(kuva: Zoe Audra)

Konferenssin järjesti Classical Association, joka on edistänyt kreikkalais-roomalaiseen antiikkiin liittyvää opetusta ja tutkimusta Britanniassa jo 120 vuoden ajan, yhteistyössä Cambridgen yliopiston klassillisen tiedekunnan kanssa. Konferenssiin osallistui arviolta noin 500 tutkijaa ja opettajaa, eli kyse oli varsin suuresta tapahtumasta. Esitelmiä oli viikonlopun aikana tarjolla useina rinnakkaisina sessioina, joista täytyi valita kiinnostavimmat. Mieleeni jäi erityisesti heti konferenssin alussa kuulemani esitelmä Cambridge Greek Lexicon -sanakirjasta. Aihe ei kuulostanut kovin jännittävältä, mutta emeritusprofessori James Diggle kertoi sanakirjan vaiheista ja toimitusprosessista niin elävästi ja hauskasti, että nautin esitelmästä valtavasti. Tämä oli hyvä esimerkki siitä, että aiheesta kuin aiheesta voi saada kiinnostavan, kun asia esitetään oikealla tavalla.

Emeritusprofessori James Diggle luennoi
Cambridge Greek Lexicon -sanakirjasta.

Minun, Jasminin ja Marian paneelin vuoro oli heti ensimmäisenä päivänä. Esitelmämme käsittelivät stereotypioita roomalaisten ja muiden kansojen välillä. Itse esitelmöin siitä, miten Martialiksen satiiriset runot heijastelevat roomalaisten ennakkoluuloja kreikkalaisia kohtaan (esitelmän diat). Esitelmämme saivat hyvän vastaanoton ja herättivät runsaasti keskustelua. Onnistuneiden esitelmien jälkeen oli mukava nauttia konferenssista kuulijan roolissa. Lauantaiaamuna oli Juhan, Saaran ja brittivahvistuksemme Eddien paneelin vuoro. Heidän paneelinsa käsitteli toiseutta kreikkalaisten näkökulmasta hyvin ansiokkaasti.

Paneelimme: Maria Jokela, Jasmin Lukkari ja minä.
(kuva: Cédric Scheidegger Lämmle)

Esitelmöin Martialiksesta ja roomalaisten
ennakkoluuloista kreikkalaisia kohtaan.
(kuva: Juha Isotalo)

Juha Isotalon, Saara Kauppisen ja Eddie Jonesin esitelmäpaneeli.

Ohjelmallisen annin lisäksi konferenssin aikana oli mahdollista tutustua muun muassa klassillisen tiedekunnan omaan arkeologisen museoon sekä Cambridgen Fitzwilliam Museumiin, jossa järjestettiin cocktail-vastaanotto Classical Associationin 120-vuotisjuhlan kunniaksi. Tutustuin konferenssin aikana moniin tutkijoihin, ja joidenkin kanssa tuli puhetta yhteisistä tutkimusintresseistä, joista voisi tulevaisuudessa kehitellä jonkinlaista yhteistyötä. Tapasin myös joitain vanhoja tuttuja, joihin olen tutustunut aiemmissa konferensseissa tai Suomen Rooman-instituutissa asuessani. Vähitellen tämä kansainvälinenkin tutkijayhteisö alkaa tuntua omalta ja jopa jossain määrin tutulta.

Klassillisen tiedekunnan arkeologinen museo,
jonka kokoelma koostuu monenlaisista kipsikopioista.

Fitzwilliam Museum

Cocktail-vastaanotolla saimme kierrellä tutustumassa museon kokoelmiin.

En ole aiemmin käynyt Cambridgessa, joten käytin aikaa myös kaupunkiin tutustumiseen. Upeita vanhoja college-rakennuksia näkyi joka puolella. Vierailin King's Collegessa, jonka kappeliksi kutsuttu kirkko muistuttaa ennemminkin goottilaista katedraalia, ainakin suomalaisen turistin silmiin. Kirjakauppoja oli paljon, mutta matkatavaroihini ei mahtunut kovin montaa opusta. Hieman jäi harmittamaan, etten ostanut yhdessä antikvariaatissa näkemääni Martialiksen runojen editiota 1800-luvun alusta. Se ei olisi tutkimuskäytössä kovin hyödyllinen, mutta olisi ollut komea lisä Martialis-kirjojeni joukkoon.

King's College

King's College Chapel

Cam-joki

Viikonlopun jälkeen matkustimme sateiseen Lontooseen, jossa olimme päättäneet viettää pari päivää konferenssin jälkeen. Maanantaina kolusimme melkein koko päivän British Museumia. Olen käynyt siellä pari kertaa aiemminkin, mutta minulta oli vielä näkemättä paljon sellaisia esineitä, joihin en aiemmin ollut kiinnittänyt huomita ja joiden nyt tiesin liittyvän väitöskirjatutkimukseeni. Olin etukäteen ottanut selvää museon kokoelmista ja kiersin museota tiettyjä esineitä etsien. Erityisesti minua kiinnostivat kuvaukset miehistä ja naisista, vieraista kansoista ja eri ammateista kuten näyttelijöistä, gladiaattoreista ja lääkäreistä. Visuaalisia esityksiä näistä löytyy muun muassa veistoksista, maalauksista ja pienistä koriste-esineistä. Myös monet sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvät kuvaukset kuten fallokset ja Priapos-veistokset olivat listallani. Tässä muutamia löytöjä museon kokoelmista:

Suorastaan inhorealistinen kuvaus vanhasta naisesta.

Öljylamppu, jossa on kuvaus krokotiilin selässä falloksen päälle istuvasta naisesta.
Museon tietojen perusteella ehkä karikatyyri Cleopatra VII:stä.
(kuva: British Museum Collections)

Öljylamppu, jonka reliefissä on satiirinen kuvaus kirurgisesta toimenpiteestä.
Lääkäri pitelee potilaan penistä pihdeillä alasimen päällä ja vasara odottaa vieressä.
(kuva: British Museum Collections)

Nk. Warren Cup; hopeinen pikari, johon on
kuvattu miesten välisiä eroottisia kohtauksia.

Leikkiviä satyyrejä.

Kultaisia fallos-sormuksia, jotka niiden koosta päätellen
oli tarkoitettu lapsille luultavasti suojaksi pahoilta voimilta.

Priapos-jumalaa esittävä pronssinen tuulikello.

Lontoon vierailuun mahtui hieman viihdettäkin. Maanantai-iltana näin Hamilton-musikaalin, joka oli yllättävän hieno kokonaisuus historiallista aihetta ja rap-musiikkia yhdistävässä toteutuksessaan. Pidin siitä todella paljon. Tiistaiaamuna ehdimme vielä käydä aurinkoisella kävelyllä Kensington Gardenin puistossa ennen lentokentälle lähtöä. Illalla lensimme takaisin Suomeen.

Hamilton-musikaali

Juha ja Kensingtonin kirsikat

Malja onnistuneelle konferenssireissulle!

Tästä tutkijaporukasta on tullut tärkeä monella tavalla, ei vähiten siksi, että meillä on aina hauskaa yhdessä. Myös jaetut tutkimusintressit yhdistävät meitä, ja akateemista kunnianhimoakin löytyy. Kotimatkan aikana ehdimme Saaran ja Marian kanssa jo miettiä, mihin konferenssiin seuraavaksi lähtisimme. Vai järjestäisimmekö kenties oman seminaarin tai workshopin, jossa voisimme jatkaa keskustelua tutkimusaiheistamme?

Suomalaistutkijoiden edustus konferenssissa:
minä, Jasmin Lukkari, Juha Isotalo, Maria Jokela ja Saara Kauppinen.

Lue lisää