27.9.2026

Maata pitkin matkustaen konferenssiin

Osallistuin syyskuun alkupuolella Pariisissa kansainväliseen kulttuurihistorian konferenssiin (ADHC/ISCH 2026). Reissu oli muuten aika tavallinen työmatka paitsi, että matkustin tällä kertaa maata pitkin Suomesta Ranskaan ja takaisin. Olen pitkään ollut utelias junamatkailun suhteen ja ajattelin, että tässä on hyvä tilaisuus saada kokemusta siitä. Turun yliopisto myös kannustaa välttämään lentämistä.

Haimme konferenssiin viime talvena kahdeksan suomalaisen antiikintutkijan porukalla. Suunnittelimme myös matkoja ja majoituksia yhdessä etukäteen. Sovimme, että matkustaisin Juhan ja Saaran kanssa junilla Pariisiin, ja Juhan kanssa myös takaisin (Saaran täytyi aikataulusyistä palata lentäen). Juha on kokenut junamatkailija ja hoiti kaikki matkajärjestelyt: selvitti aikataulut ja yhteydet, osti lautta- ja junaliput ja varasi Airbnb-majoituksen. Oli todella helppo ja mukava matkustaa Juhan matkatoimiston siivellä.

Ensimmäinen etappi: Viking Gracella Turusta Tukholmaan

Matka alkoi sunnuntaina 6.9. iltalautalla Turusta Tukholmaan, jonne saavuimme aamutuimaan puoli kahdeksalta. Tukholmassa meillä oli melkein koko päivä aikaa ennen junan lähtöä, joten nautimme rauhassa kahvila-aamiaisen, kiertelimme Södermalmilla, istuskelimme kirjastossa ja kävimme syömässä intialaista. Iltapäivällä vaelsimme Vanhankaupungin kautta rautatieasemalle, jossa nousimme puoli viiden aikaan yöjunaan kohti Hampuria. Kyseessä oli hyvin perinteinen makuuvaunu, joka kolisi, heilui ja piti ääntä. Meillä oli kuitenkin hauskaa maisemia katsellessa ja ravintolavaunun tarjonnasta nauttiessa.

Tranströmerbiblioteket Södermalmilla

Snälltågetin yöjuna Hampuriin

Hytissä oli yhteensä kuusi punkkaa, mutta meitä onneksi vain kolme

Rauhattomien unien jälkeen jouduimme heräämään kukonlaulun aikaan jäädäksemme noin klo 5 junasta Hampurissa. Kolmen tunnin asemalla nuokkumisen jälkeen nousimme junaan kohti Frankfurtia, josta matka jatkui ranskalaisella TGV:llä kohti Pariisia. Menomatkan aikana ei tullut suurempia yllätyksiä, ja saavuimme Pariisiin kutakuinkin aikataulussa tiistaina iltapäivällä. Gare de l'Est -asemalta pääsimme näppärästi metrolla majapaikkaan Aubervilliersin esikaupunkilähiössä. Meitä odotti hieman karu mutta käytännöllinen kerrostaloasunto, joka selvästi oli sisustettu nimenomaan majoituskäyttöön. Kalustus oli sekalaista ja keittiön varustelu niukka. Olimme kuitenkin hyvien metroyhteyksien päässä ajatellen konferenssia ja Pariisin nähtävyyksiä, ja yhteismajoitus oli edullinen.

Menomatkan ainoa sadekuuro osui kohdalle juuri,
kun yritimme päästä sisälle majapaikkaamme

Asuntomme Pariisissa

Aubervilliers

Keskiviikkona meillä oli koko päivä vapaata ennen konferenssin alkua. Junamatkan rasitusten jälkeen nukuimme pitkään ja lähdimme vasta puolen päivän aikaan liikkeelle. Kunnon turistien tapaan valitsimme päivän ohjelmaksi Louvren, vaikka olimme käyneet siellä aiemminkin. Museon kokoelmat ovat niin valtavat, että niissä riittää katsottavaa monen vierailun edestä. Kiersimme (välillä yhdessä, välillä erikseen) mm. kreikkalaisen ja roomalaisen antiikin sekä ranskalaisen maalaustaiteen osastoja. Yli kuuden tunnin museoitumisen jälkeen lähdimme etsimään ruokapaikkaa Seinen eteläpuolelta. Siellä seuraamme liittyi Maria, joka oli matkustanut keskiviikkona Roomasta Pariisiin ja majoittui kanssamme. Söimme meksikolaisessa ravintolassa ja palasimme sitten majapaikkaamme.

Olympiatulen virkaa vuoden 2024 olympialaisissa
toimittanut pallo Tuileriesin puistossa

Rooman nähtävyyksiä esittävä maalaus (Giovanni Paolo Panini, 1759)

Seine

Torstaina oli vihdoin konferenssin aika. Tapahtumapaikkana oli Campus Condorcet, joka on osa melko uutta kampusaluetta Aubervilliersissa. Konferenssin ohjelma oli myöhässä heti aamusta, kun avajaisohjelman aika ja paikka oli muuttunut. Puolet suomalaisdelegaatiostamme pääsi kuitenkin tositoimiin heti tämän jälkeen. Ensimmäisessä paneelissamme Juha, Suvi, Jasmin ja Enni pitivät erinomaiset esitelmät vihollisten esittämisestä antiikin kreikkalaisissa lähteissä, nymfeistä Augustuksen ajan kirjallisuudessa, vierasmaalaisista kuninkaallisista panttivangeista roomalaisissa lähteissä sekä antiikin hyvinvointikäsitysten vaikutuksesta moderniin arkkitehtuuriin Suomessa. Kuuntelin päivän aikana muitakin antiikkiin liittyviä esitelmiä. Illalla kävimme syömässä yhdessä koko konferenssiryhmämme kanssa.

Torstain panelistit

Konferenssidelegaatiomme illallisella
(kuva: Jasmin Lukkari)

Perjantaina oli luvassa kiinnostavalta vaikuttava keynote-esitelmä muuttoliikkeistä ja identiteeteistä antiikissa. Esitelmälle oli ohjelmassa annettu englanninkielinen otsikko, mutta kutsuttu puhuja ilmoittikin esitelmän alkaessa haluavansa pitää esitelmän sittenkin ranskaksi. Hän oli kyllä laatinut esitelmästään käännöksen englanniksi ja tarjosi sitä luettavaksi salin näytöltä samaan aikaan, kun lukisi esitelmäänsä ranskaksi. En jäänyt tätä kuuntelemaan vaan lähdin aikaiselle lounaalle.

Iltapäivällä oli vuorossa toinen esitelmäpaneelimme, jossa puhuivat minun lisäkseni Maria, Saara ja Roosa. Esitelmät käsittelivät magianharjoittajien toimijuutta, lasten asemaa roomalaisessa uskonnossa, Martialiksen runoilijaidentiteettiä sekä hyviä ja pahoja keisareita myöhäisantiikissa. Olimme tyytyväisiä molempien paneeliemme toteutukseen. Niissä oli johdonmukaiset teemat, pysyimme aikataulussa, esitelmät olivat laadukkaita ja ne herättivät hyvää keskustelua. Harmi vain, että esitelmiä kuuntelemassa oli aika niukasti väkeä. Koko konferenssi tuntui kärsivän vähästä osanotosta, vaikka virallisen tiedon mukaan konferenssiin oli ilmoittautunut melkein 200 osallistujaa.

Perjantain panelistit
(kuva: Juha Isotalo)

Perjantain ohjelman päätyttyä moni meistä lähti käymään Montmartressa. Vierailimme Sacré-Coeur'in kirkossa, ihailimme maisemia kukkulalta ja söimme illallista pohjois-afrikkalaisessa kuskusravintolassa. Matkalla ravintolaan huomasimme Sacré-Coeurin kukkulan rinteessä muistolaatan, jossa kerrottiin, että tällä paikalla tehdyt fossiililöydöt olivat antaneet alkusysäyksen modernille paleontologialle.

Sacré-Coeurin kirkko

Muistolaatta paleontologian synnystä

Lauantaiaamuna olisi vielä ollut luvassa esitelmiä, mutta päätin jättää ne väliin ja lähdin sen sijaan Roosan kanssa valtaville vanhan tavaran markkinoille Saint-Oueniin. Tämä Pariisin esikaupunkialue on tunnettu kirpputoreistaan ja antiikkikaupoistaan, ja se levittäytyy useiden kortteleiden kokoiselle alueelle. Jaksoimme kiertää vain yhden korttelin kauppakujat ja pari kauppahallia. Oli kiehtovaa nähdä, minkälaista tavaraa ja miten paljon on kaupan, vaikka en lopulta ostanut mitään.

Ulkoilma-antiikkimarkkinat Saint-Ouenissa

Lauantaina iltapäivällä konferenssin ohjelmassa oli opastettuja ekskursioita. Minä ja pari muuta olimme ilmoittautuneet kierrokselle Pariisin kansalliskirjaston Richelieu-rakennuksessa. Etukäteistiedon mukaan ryhmien oli tarkoitus lähteä kampukselta klo 14, mutta huomasin yhden ryhmän lähtevän jo 13.40. Löysin pian oman ryhmäni, joka sekin oli tekemässä lähtöä, vaikka kaikki eivät vielä olleet paikalla. Aikataulun muuttumisesta oli ilmeisesti mainittu edellisen päivän keynote-esitelmän yhteydessä, mutta minua tieto ei ollut tavoittanut. Lähdimme kuitenkin noin 13.45, eikä kukaan edes tarkistanut, olivatko kaikki ilmoittautuneet paikalla. Saimme kaiken lisäksi itse maksaa metromatkamme kohteeseen.

Itse kirjasto oli joka tapauksessa upea ja näkemisen arvoinen. Opastuskin oli kiinnostava, vaikka nuorella oppaallamme oli hieman haasteita englannin kielen kanssa. Osana kierrosta pääsimme myös kirjaston museoon, jossa on esillä runsaasti kreikkalaista ja roomalaista esineistöä. Kierroksen jälkeen jäimme Pariisin keskustaan, ja tapasimme illallisen merkeissä muita, jotka olivat opastusten sijasta käyneet Clunyn museossa ja kirjakaupoilla. 

Kansalliskirjaston Labrouste-lukusali

Ryhmämme oppaan kanssa kirjaston aulassa

Illallisella kreikkalaisessa ravintolassa
(kuva: Juha Isotalo)

Osalla ryhmästämme koitti kotiinpaluu aiemmin kuin muilla. Suvi lähti jo lauantaina iltapäivällä, ja Roosa, Maria ja Jasmin sunnuntaina. Me muut vietimme vielä sunnuntain Pariisissa. Saaran ja Juhan kanssa kävimme Orsayn taidemuseossa, jota jaksoimme kiertää kolmisen tuntia. Nähtävää olisi ollut paljon enemmän, mutta matkaväsymys alkoi jo painaa. Ranskalaisen maalaus- ja veistotaiteen mestareiden lisäksi vaikutuksen teki itse rakennus, joka on upea yhdistelmä 1800-luvun lopun teräsarkkitehtuuria ja modernia museotilaa. Tämä vanha rautatieasema on jo itsessään nähtävyys. Museon jälkeen kävimme myöhäisellä lounaalla Ennin kanssa. Sitten palasimme Aubervilliersiin, jossa istuimme iltaa Ennin ja Suvin vuokraaman asunnon puutarhassa, joka oli vain parin korttelin päässä omasta majapaikastamme.

Musée d'Orsayn rakennus toimi rautatieasemana 1900–1939

"Tässä maalauksessa on kyllä tosi hienot värit!"
(kuva: Juha Isotalo)

Maanantaiaamu tiesi meille viimeisillekin matkalaisille lähtöä Pariisista. Enni ja Saara palasivat lentäen, kun taas minä ja Juha suuntasimme aamutuimaan juna-asemalle. Reitti ja yhteydet olivat samat kuin Pariisiin tullessa mutta käänteisessä järjestyksessä: ensin päiväjunalla Pariisi–Frankfurt–Hampuri, sitten yöjunalla Tukholmaan ja lopuksi iltalautalla Turkuun. Ensimmäisestä junasta jäi mieleen se, kun eräs kanssamatkustaja huomautti meitä kahta suomalaista liian kovaäänisestä keskustelusta muuten täysin hiljaisessa osastossa. Meillä on ilmeisesti oppimista ranskalaisesta junaetiketistä.

Nopea lounas Frankfurtin rautatieasemalla,
jossa meillä oli reilun puolen tunnin vaihto

Saavuimme puoli kuuden aikaan illalla Hampuriin, jossa meillä oli reilut kuusi tuntia aikaa ennen seuraavan junan lähtöä. Keksimme käydä Miniatur Wunderlandissa, joka on yksi Hampurin (ja ilmeisesti koko Saksan) suosituimpia nähtävyyksiä. Vanhan teollisuusrakennuksen saleihin on rakennettu valtavia ja äärimmäisen tarkkoja pienoismalleja eri maanosista ja kaupungeista. Sieltä voi bongata Sveitsin Alppeja, Rooman nähtävyyksiä, Las Vegasin kasinoja, Pompejin ja Vesuviuksen, Norjan vuonoja ja vaikka mitä. Kaikkialla liikkuu junia, autoja ja muita mekaanisia laitteita, ja joka paikasta voi löytää huvittavia tilanteita ja yksityiskohtia. Täällä olisi helposti viettänyt koko päivän, mutta meillä oli vain kaksi tuntia aikaa ennen näyttelyn sulkemista.

Miniatur Wunderland, yksi koko reissun ehdottomista kohokohdista!
(kuva: Juha Isotalo)

Munkit tuunaamassa paavin papamobiilia Pietarinkirkon seinustalla

Pompejin (ja monien muiden paikkojen) kanssa oli otettu
taiteellisia vapauksia, mutta kyllä siitä monia yksityiskohtia tunnistaa

Jatkoimme puolen yön aikaan yöjunalla kohti Tukholmaa. Tällä kertaa ei tarvinnut herätä aikaisin, vaan saimme nukkua aamulla siihen asti, kunnes piti vaivautua aamiaiselle ravintolavaunuun ennen kymmentä. Perillä Tukholmassa olimme vähän ennen kahta iltapäivällä, vajaan tunnin aikataulusta myöhässä. Tämä oli ainoa merkittävä myöhästyminen koko matkan aikana, eikä vaikuttanut matkasuunnitelmiimme, koska Juha oli suunnitellut meille riittävän pitkät vaihdot. Söimme Vanhassakaupungissa, ja kävin ostamassa yhden maalauksen, jonka olin nähnyt huhtikuussa lomareissulla Tukholmassa. Kulutimme aikaa siellä täällä, kunnes oli illalla aika nousta Turun lauttaan. Perillä Turussa olimme aikaisin keskiviikkoaamuna 16.9.

Taulukaupoilla Antikaffären PHM -liikkeessä
(kuva: Juha Isotalo)

Kävimme lasillisella pariisilaistyylisessä Pastis-ravintolassa
(kuva: Juha Isotalo)

Matkan varsinainen syy eli konferenssi, jonka järjestelyissä oli paljon toivomisen varaa, ei lopulta ollut tämän matkan tärkeintä antia. Paljon arvokkaampaa oli saada viettää aikaa ystävien ja kollegoiden kanssa, vaihtaa ajatuksia ja irrottautua arjesta. Uskon, että monet matkan aikana käydyt keskustelut poikivat vielä jotain myös ammatillisessa mielessä.

29.6.2026

Tutkimusasioilla Roomassa

Vietin lähes koko kesäkuun Suomen Rooman-instituutissa tutkimusasioilla. Kirjoitin väitöskirjaani ja perehdyin tutkimuskirjallisuuteen paikallisissa kirjastoissa. En ollut suunnitellut käyväni tällä kertaa Pompejissa, mutta niin vain päädyin sinnekin instituutin opettajakurssin ryhmää opastamaan. Ehdin nähdä myös monia uusia arkeologisia kohteita ja museoita ja paljon muuta.

En matkustanut suoraan Roomaan, vaan vietin ensin pari päivää Münchenissä, jonka kuuluisia museoita olen pitkään halunnut nähdä. Saavuin perjantaina 29.5. ja kävin viikonlopun aikana katsomassa antiikin veistoksia Glyptothekissa, muuta antiikin esineistöä Staatliche Antikensammlungen -museossa ja myöhempää maalaustaidetta Alte Pinakothekissa. Kiertelin myös muutamia kirkkoja ja kävin uimassa Isar-joella, joka virtaa kaupungin läpi.

Glyptothekin veistoskokoelmia

Isar-joen rannat ovat suosittuja uimapaikkoja

Sunnuntai-iltana nousin yöjunaan, joka kulki suoraan Münchenistä Roomaan Tiburtinan asemalle. Minulla oli yhden hengen makuupaikka, joka on ilmeisesti aika uusi matkustusmuoto. Neljän hengen hytin sijasta sama tila on jaettu erillisiin punkkiin, joihin on kulku suoraan käytävältä. Hytti ei ole maailman mukavin – yläpunkkaan on vähän hankala kavuta, tila on aika kapea, tyyny ja peitto ohuet, iso matkalaukku täytyy sijoittaa eri vaunuun – mutta tarjoaa omaa rauhaa. Hintaan kuuluu melko vaatimaton aamupala (kahvi/tee ja sämpylä levitteineen). Hytin pienestä ikkunasta katselin yöllistä alppimaisemaa ja valaistuja kyliä junan kiemurrellessa pitkin Itävallan vuoristoa.

Pienille tavaroille oli säilytystilaa makuupaikkojen välisissä lokeroissa

Onneksi oli myös oma tyyny mukana matkassa

Hieman levottomasti nukutun yön jälkeen olin perillä Roomassa maanantaiaamuna noin klo 11 (hieman aikataulusta jäljessä). Suuntasin siitä Villa Lanteen, jonka näin nyt ensimmäistä kertaa peruskorjauksen jälkeen. Talo pihoineen on pääosin entisellään mutta kaikin puolin ehommassa asussa. Asukkaan kannalta olennaisin muutos on asuinhuoneiden ilmastointi, joka todella tuli tarpeeseen kesäkuun helteillä. Merkittävä ero entiseen on myös asukkaiden keittiö, joka on siirretty asuntolan yläkerroksista alas entisen talonmiehen asunnon paikalle. Tämä uudistus on hyvä, vaikka keittiöön pitää nyt kavuta muutama kerros enemmän. Keittiön äänet eivät häiritse asukkaita, ja sieltä pääsee suoraan takapihan terassille, joka on viihtyisä uusine istutuksineen ja kasvimaineen. Instituutin muutkin puutarhat ovat nyt asukkaiden vapaasti käytettävissä.

Sain majoittua huoneistossa, joka yleensä on instituutin
toisen apurahataiteilijan käytössä. Huoneistoon kuului
erillinen työhuone ja oma kylpyhuone!

Uusi asukkaiden terassi

Matkani varsinainen syy oli väitöskirjani edistäminen Rooman tieteellisissä kirjastoissa. Minulla oli pitkä lista tutkimuskirjallisuutta, jota en ole saanut käsiini muualta, ja josta suurimman osan tiesin löytyvän Roomasta. Villa Lanten kirjastossa oli joitain näistä, mutta parhaat kokoelmat tutkimukseeni liittyen ovat sellaisissa kirjastoissa kuin American Academy in Rome ja Deutsches Archäologisches Institut (DAI). Näissä kävin useita kertoja. American Academy on tullut erityisen tutuksi, koska se on aivan kivenheiton päässä Villa Lantesta Gianicolo-kukkulalla. DAI sen sijaan on pidemmän matkan päässä toisella puolella Rooman keskustaa. Löysin kuukauden aikana lähes kaiken etsimäni ja monia sellaisiakin teoksia, joista en ollut tietoinen.

Villa Lanten kirjastossa

American Academyn kirjasto

Rooman vierailuni ajalle osui yksi kiinnostava konferenssi Ruotsin Rooman-instituutissa (ks. ohjelma). Sen teemana oli hiljattain edesmennyt ruotsalainen antiikintutkija Bengt E. Thomasson. Kävin kuuntelemassa muutamia luentoja, joissa puhuttiin mm. Thomassonin elämäntyöstä, ruotsalaisesta piirtokirjoitustutkimuksesta sekä piirtokirjoitusten ja epigrammirunouden välisistä yhteyksistä. Tapasin samalla tutkijoita, jotka minun tavoin tutkivat piirtokirjoituksia ja runoilija Martialiksen runoja.

Kesäkuun kahden ensimmäisen viikon ajan Villa Lantessa oli historian ja yhteiskuntaopin opettajien kurssi, jota veti pääasiassa instituutin tutkijalehtori. Monia meistä vierailevista tutkijoista oli myös pyydetty osallistumaan kurssin opetukseen luentojen ja opastusten muodossa. Minulle tarjoutui mahdollisuus viedä opettajakurssilaiset Pompejiin, jossa vietimme aurinkoisen perjantaipäivän. Kierroksen lopulla satuimme tapaamaan yhdysvaltalaisen tutkimusryhmän, joka esitteli kaivausprojektiaan. He tunsivat suomalaisia tutkijoita Villa Lantesta, ja yksi heistä kertoi olevansa kiinnostunut pompejilaisista herjauksista. Lupasin olla häneen yhteydessä myöhemmin.

Opastamassa opettajia Pompejissa. Kuva: Olli Taskilahti

Arkeologi Allison Emmerson esittelemässä kaivausprojektia,
jossa tutkitaan yhtä Pompejin korttelia (I 14)

Yövyimme opettajakurssilaisten kanssa hotellissa modernin Pompejin keskustassa, jossa pääsimme illan aikana muun muassa seuraamaan paikallisen pormestarinvaalin kampanjatilaisuuksia. Seuraavana päivänä opastin ryhmää vielä Napolin arkeologisessa museossa. Opastusten jälkeen jäin tutkijakollegani kanssa vielä Napoliin, kun opettajat suuntasivat takaisin Roomaan. Sunnuntaina kävimme Herculaneumin kaivauksilla ja lähellä sijaitsevassa Reggia di Portici -palatsissa, joka toimi 1700-luvulla Herculaneumin löytöjen ensimmmäisenä sijoituspaikkana ja museona.

Herculaneum

Reggia di Portici -palatsissa toimii nykyään
Napolin yliopiston maataloustieteellinen tiedekunta

Vaikka olen viettänyt Roomassa yhteensä lähes kaksi vuotta eripituisissa jaksoissa, on siellä aina jotain uutta nähtävää. Tällä kertaa tutustuin mm. Vatikaanin parkkihallin alla sijaitsevaan roomalaiseen nekropoliin, roomalaisten talojen ja akveduktin rakenteisiin nykyisten talojen alla Fontana di Trevin lähellä, uuden metrolinja C:n asemien museonäyttelyihin, Pantheonin takana sijaitsevan Neptunuksen basilikan tiloihin vastikään avattuun museoon sekä Ostian arkeologisen alueen uudistettuun museoon. Kävimme myös Cinecittàn studioilla, joissa on kuvattu valtava määrä italialaisia ja kansainvälisiä elokuvia ja tv-sarjoja. Kiinnostavinta oli päästä opastetulle kierrokselle antiikin Roomaa esittäviin lavasteisiin, joissa on kuvattu mm. HBO:n Rooma-sarjaa ja Ridley Scottin Gladiaattoria. Kesäkuulle osui myös Rooman Pride, johon osallistuin jo neljännen kerran.

Vatikaanin nekropoli


Roomalaisen talon jäänteitä ja esinelöytöjä Colosseumin uudella metroasemalla

Antiikin Rooman lavasteita Cinecittàn studioilla

Rooman Pride 2026

Ehdin yhtenä sunnuntaina myös Porta Portesen markkinoille

Työskentelyn ja Rooman nähtävyyksien lisäksi olennainen osa instituutissa asumista ovat sen asukkaat, joiden kanssa oli taas ilo viettää nämä viikot Roomassa. Osa oli ennestään tuttuja, mutta moniin tutustuin yhteisten illallisten ja retkien aikana. Myös edellä mainitut kohtaamiset muiden tutkijoiden kanssa ovat tärkeitä. Roomassa vierailu antoi tälläkin kertaa paljon enemmän kuin odotin. Oli silti mukava palata Rooman helteistä kesäiseen Suomeen viettämään lomaa.

Juhannusviikolla vietettiin instituutin kesäjuhlia

Jäätelö auttoi jaksamaan kuumimpina päivinä

29.3.2026

Tietokirjan toimittaminen: uuden opettelua ja yllätyksiä

Viime syksynä julkaistiin Gaius Julius Caesarista kertova tietokirja, jonka toimitin yhdessä Maria Jokelan kanssa. Tämä oli ensimmäinen kokemukseni tietokirjan toimittamisesta – tarkemmin sanottuna minkäänlaisesta toimittamisesta. Minulla oli jonkinlainen käsitys toimittajan roolista, mutta opin paljon uutta hankkeen aikana, ja monenlaisia yllätyksiäkin sattui matkan varrelle. En esimerkiksi voinut kuvitella olevani myöhemmin vastaanottamassa tietokirjapalkintoa tästä kirjasta.

Kirjan julkaisua juhlittiin moneen otteeseen viime syksynä

Idea tietokirjasta syntyi Turun yliopiston klassillisten kielten oppiaineen piirissä, kun keväällä 2023 suunnittelimme Caesaria käsittelevää Julius noster -seminaaria seuraavaksi syksyksi. Seminaarin esitelmien aiheet tuntuivat oivilta tietokirjan luvuilta. Minä ja Maria tartuimme ideaan ja aloimme hahmotella kirjaa. Kesän aikana kutsuimme mukaan lisää kirjoittajia ja loppukesästä lähestyimme tiedekirjakustantamo Gaudeamusta, joka heti tarttui kirjaideaamme. Sen jälkeen projekti etenikin hyvässä tahdissa, ja kirja julkaistiin kaksi vuotta myöhemmin sopivasti syksyn 2025 kirjamessuille.

Esitelmäni Julius noster -seminaarissa syyskuussa 2023

Tiesin, että toimittajan tehtäviin kuuluu pitää hankkeen langat käsissään ja toimia yhteyshenkilönä sekä kustantajan että kirjoittajien suuntaan. Toimittaja on päävastuussa siitä, että kirjan lopputulos on toivotun kaltainen niin kirjan tekstin, rakenteen kuin ulkoasunkin osalta. Etenkin laajalle yleisölle suunnatun tietokirjan kohdalla tärkeää on sujuva ja yhtenäinen kokonaisuus ja kohdeyleisölle sopiva kirjoitustyyli. Tämä edellyttää, että toimittaja lukee ja kommentoi muiden kirjoittamia lukuja projektin aikana. Onneksi sain jakaa tämän toimitustyön kollegani Marian kanssa. Yhteistyömme toimi alusta alkaen saumattomasti.

Minä ja Maria istuimme usein laitoksen kahvihuoneessa
tai kokoustiloissa työstämässä kirjaa. Tässä laadimme
kirjaehdotusta kustantajalle elokuussa 2023.

Yksi selvä haaste oli kirjan laaja kirjoittajakunta. Meitä oli yhteensä 16 kirjoittajaa, ja kaikkien kanssa piti sopia lukujen sisällöistä, työvaiheista ja aikatauluista sekä työstää kutakin lukua. Minä ja Maria luimme ja kommentoimme lukuja muutamaan otteeseen projektin eri vaiheissa. Tämän lisäksi kokoonnuimme syyskuussa 2024 kirjoittajien kanssa Turun yliopistolle keskustelemaan kirjasta ja kirjan luvuista. Joidenkin lukujen kohdalla toimiva rakenne ja sisältö syntyivät helposti, kun taas toisia lukuja piti työstää enemmän. Tekemistä riitti siinäkin, että luvuista karsittiin päällekkäisyyksiä ja toistoa. Vaikka välillä saimme muistutella deadlineista, työ eteni hyvin aikataulussa. Kirjan käsikirjoitus lähetettiin kustantajalle vertaisarviointia varten joulun alla 2024.

Kirjan kirjoittajia Turun yliopistolla syyskuussa 2024.
Osa kirjoittajista osallistui työpajaan etänä. Kuva: Jaana Vaahtera

Se ei tullut yllätyksenä, että kirjan kokonaisrakenne muuttui projektin aikana huomattavasti. Hahmottelimme luvut alun perin neljään temaattiseen kokonaisuuteen. Toinen kirjan vertaisarvioijista kuitenkin ehdotti muutoksia, joiden myötä useiden lukujen paikka kirjassa vaihtui, ja luvut jaettiin kolmeen teemaan, jotka käsittelevät Caesarin elämää, kirjoituksia ja jälkivaikutusta. Rakenteesta tuli paljon johdonmukaisempi ja toimivampi näiden muutosten ansiosta. Vertaisarvioijien palautteen perusteella myös kirjoitimme johdannon lähes kokonaan uudestaan ja lisäsimme kirjaan epilogin.

Eniten uutta opin juuri hankeen loppupään vaiheista eli vertaisarvioinnista ja kirjan työstämisestä julkaisukuntoon kustannustoimittajan kanssa. Tiesin, mitä vertaisarviointi tarkoittaa, mutta näin nyt ensi kertaa, miten arviointi käytännössä toteutetaan ja miten se vaikuttaa kirjan tekstiin ja rakenteeseen. Toimittajina meidän tehtävä oli välittää palaute kirjoittajille ja koota myöhemmin kustantajalle yhteenveto tehdyistä muutoksista.

Kirjaa tehdessä kului monta kuppia teetä, useimmiten
tästä Shakespearen herjauksin koristellusta mukista nautittuna

Vasta vertaisarvioinnin jälkeen keväällä 2025 meille nimettiin kustannustoimittaja. Siihen asti kaikki yhteydenpito oli tapahtunut kustannusjohtaja Leena Kaakisen kanssa. Ennen tätä hanketta kuvittelin kustannustoimittajan olevan osa prosessia jo paljon aiemmin. Näin jälkeenpäin ajateltuna on kuitenkin ymmärrettävää, että kirjoittajat vastaavat tekstistä itse siihen asti, kunnes kirja on läpäissyt arvioinnin ja hyväksytty julkaistavaksi. Myös lopullinen kustannussopimus allekirjoitettiin arvioinnin jälkeen maaliskuussa 2025.

Malja kustannussopimuksen kunniaksi 14.3. eli maaliskuun iduksen aattona!

Loppukeväästä kirjan käsikirjoitusta alettiin hioa julkaisukuntoon kustannustoimittajamme Olga Poropudaksen kanssa. Hän teki huolellista työtä kirjan tekstin kanssa ja myös taittoi painetun ja sähköisen kirjan. Elina Blomqvistin ja Teemu Ojanteen kanssa suunnittelimme kirjan kantta, kuvitusta ja karttoja. Kannen ja karttojen graafisesta toteuksesta vastasivat kustantamon graafikot. Myöhemmin mukaan tuli vielä äänikirjan lukija Markus Bäckman, jonka kanssa selvitimme muun muassa latinankielisten sitaattien ääntämystä. Kirjan julkaisun eteen työskenteli siis monipuolinen joukko kustantamon väkeä. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen sekä painetun että äänikirjan osalta.

Kuvitus oli keskeinen osa kirjaa, sillä halusimme havainnollistaa kirjan teemoja lukijalle myös visuaalisesti ja tuoda samalla esille antiikista säilyneitä materiaalisia lähteitä kuten rakennuksia, veistoksia, rahoja ja piirtokirjoituksia. Kokosimme Marian kanssa kuvia omista ja kirjoittajiemme kuva-arkistoista sekä verkon laajasta tarjonnasta. Kuvitukseen liittyen meille tuli yllätyksenä niin kutsuttujen alt-tekstien eli vaihtoehtoisten tekstien kirjoittaminen. Nämä tarvitaan, jotta ruudunlukijaohjelmat, jotka lukevat kirjan ääneen esimerkiksi näkörajoitteisille, pystyvät kuvailemaan lukijalle kuvien sisällön. Oman haasteensa toi myös Asterix-sarjakuva, jonka kuvituksen käyttö vaati lupien ja lisenssien hankkimista oikeuksienomistajilta Ranskasta. Kustantaja onneksi piti tätä vaivan ja kustannusten arvoisena, ja saimme kirjaan pari otetta Asterix-sarjakuvista.

Kaikki kokoamamme Caesar-kuvitus (kuten tämä ja alla olevat)
ei lopulta päätynyt kirjan sivuille



Kesän 2025 aikana teimme vielä kovasti töitä kirjan viimeistelyn eteen. Kokosimme monenlaisia oheismateriaaleja kuten lähde- ja lyhenneluettelon. Tässä meitä auttoivat opiskelija-avustajamme Taika Sillanpää ja Niko Tiainen. Kirjoitimme Marian kanssa kirjaan myös lyhyen sanaston ja kirjan keskeisten henkilöiden esittelyt. Samaan aikaan kustannustoimittaja työsti kirjan tekstiä meidän ja kirjoittajien kanssa. Elokuun alussa saimme tarkistettavaksemme kirjan taittovedoksen, jossa oli vielä monenlaista viilattavaa. Viimeinen työvaihe tekstin ja taiton valmistuttua oli hakemiston kokoaminen.

Saatoimme huokaista helpotuksesta, kun kirja viimein meni painoon syyskuun alussa. Toimittajan homma ei toki loppunut siihen, vaan vielä oli luvassa kaikenlaista kirjan markkinointiin liittyvää. Syyskuun ajan kuitenkin lähinnä jännitimme, valmistuuko kirja ajoissa kirjamessuille. Saimme 1.10. tiedon, että kirja on tullut painosta, joten se ehti parahiksi Turun kirjamessuille, jotka pidettiin Logomossa 3.–5.10. Messuilla saimme vihdoin valmiin kirjan käsiimme. Olimme myös toimittaja Juha Roihan haastateltavina lauantaina iltapäivällä, jolloin messuilla oli jo melkoinen tungos ja meilläkin runsaasti kuulijoita.

Toimittajat Juha Roihan haastateltavina Turun kirjamessuilla

Turun kirjamessuilla signeeraamassa tuoretta kirjaa

Messujen jälkeen kirja oli esillä Turun klassillisen yhdistyksen Paideian järjestämässä esitelmätilaisuudessa, joka kokosi lähes 70 kuulijaa Turun kaupunginkirjaston saliin. Seuraavalla viikolla puolestaan juhlimme kirjan julkkareita Turun yliopistolla. Lokakuun lopulla oli vuorossa esiintyminen Helsingin kirjamessuilla, jälleen Juha Roihan haastattelemana. Kirjaprojektin alussa kyllä kustantajan kanssa puhuimme, että kirja halutaan messuille, mutta en tuolloin arvannut, että olisin itse tällä tavalla messuesiintyjänä edustamassa kirjaa. Suurin yllätys oli kuitenkin vielä tulossa. 

Haastattelu Helsingin kirjamessuilla yhdessä Jaakkojuhani Peltosen kanssa

Helsingin kirjamessujen alla saimme tietää, että Caesar-kirja oli valittu viiden ehdokkaan joukkoon kilpailemaan Kanava-lehden ja Otavan Kirjasäätiön tietokirjapalkinnosta, joka myönnetään vuoden parhaalle henkilöhistoriaa käsittelevälle teokselle. Ehdokkaat julkistettiin Helsingin kirjamessuilla 23.10. Olimme erittäin otettuja siitä, että kirjamme pääsi ehdolle monien paljon nimekkäämpien kirjailijoiden seuraan. Varsinainen pommi tuli kuitenkin marraskuussa, kun Suvi-Anne Siimes päätti myöntää Kanava-palkinnon meidän Caesar-kirjallemme (palkintoperustelut). Tällaista huomionosoitusta en olisi kuunaan osannut odottaa! Palkinto oli selvä tunnustus siitä, että kirjan eteen tehty huolellinen työ kannatti ja sen tulokset näkyvät myös lukijalle.

Kanava-palkintoehdokkaat esillä Helsingin kirjamessuilla

Kanava-palkinto jaettiin 18.11. Otavan toimitalolla Helsingissä

Kirjamessujen ja Kanava-palkinnon lisäksi kirja on saanut julkisuutta myös mediassa. Maria oli Ylellä Kalle Haatasen haastateltavana ja myöhemmin vieraana Suomen Rooman-instituutin Parlatorio-podcastissa. Muutamia lehti- ja blogijuttuja kirjasta on myös ilmestynyt. Alla on linkkejä näihin.

Kirjan tekeminen oli innostava haaste, joka opetti ja antoi paljon. Samalla se oli ajoittain työlästä ja vei paljon aikaa. Me toimittajat ja kirjoittajat teimme tätä kirjaa varsinaisten töidemme ohella. Tämä on tyypillistä akateemisessa maailmassa, ja erityisesti tällaista tieteen yleistajuistamista tehdään yleensä niin sanotusti rakkaudesta lajiin. Kiitos kaikille osallisille panoksestanne! Pidän silti kirjan tekemiseen käytettyä aikaa hyvänä satsauksena, kun lopputulos on näin onnistunut ja tuo näkyvyyttä niin kirjan tekijöille kuin suomalaiselle antiikintutkimukselle laajemmin. Olen kuitenkin helpottunut, että Caesar-kirjan tekeminen on ohi, ja voin taas keskittyä täysillä väitöskirjani kirjoittamiseen. Siinä kirjassa onkin vielä paljon tekemistä!



Caesar-kirja löytyy useimpien kirjakauppojen valikoimasta. Gaudeamuksen verkkokaupassa on saatavilla lisäksi e-kirja ja äänikirja. Äänikirjaa voi kuunnella myös useimmissa äänikirjapalveluissa.

Kirjasta sanottua ja kirjoitettua:

Sanahirviö: Asterix-luvun kirjoittamisesta Gaius Julius Caesar ‑tietokirjaan (9.10.2025)

Gaudeamus: Kanava-palkinto Gaius Julius Caesar -teokselle (18.11.2025)

Suomen Kuvalehti: SK:n journalistipalkinto Petri Kejoselle – SK palkitsi pitkän linjan radiojournalistin. Kanava-palkinto myönnettiin Julius Caesar -tietokirjalle (18.11.2025)

Kalle Haatanen: Gaius Julius Caesar (26.11.2025)

Uusi suomi, Puheenvuoro-blogi: Nerokas valtiomies ja kalju avionrikkoja (26.11.2025)

Kulttuuritoimitus: Sotapäällikkö, latinisti ja naistennaurattaja – arviossa Gaius Julius Caesar: Rooman diktaattorin monet kasvot (10.12.2025)

Verkkouutiset: Gaius Julius Caesaria jäljittelivät monet – Suomalaistutkijoiden Caesar-analyysi on vertaansa vailla (25.1.2026)

Parlatorio-podcast: Gaius Julius Caesar (29.1.2026)

Tainan ja Tommin aarrearkku -blogi: Kaikkien aikojen Caesar (25.2.2026)

Maaseudun tulevaisuus: Julius Caesaria herjattiin homosuhteesta, kaljuudesta ja ihokarvojen nyppimisestä (28.2.2026)

Yliopisto-lehti 2/2026: Elegantisti Caesarista (s. 57)