29.3.2026

Tietokirjan toimittaminen: uuden opettelua ja yllätyksiä

Viime syksynä julkaistiin Gaius Julius Caesarista kertova tietokirja, jonka toimitin yhdessä Maria Jokelan kanssa. Tämä oli ensimmäinen kokemukseni tietokirjan toimittamisesta – tarkemmin sanottuna minkäänlaisesta toimittamisesta. Minulla oli jonkinlainen käsitys toimittajan roolista, mutta opin paljon uutta hankkeen aikana, ja monenlaisia yllätyksiäkin sattui matkan varrelle. En esimerkiksi voinut kuvitella olevani myöhemmin vastaanottamassa tietokirjapalkintoa tästä kirjasta.

Kirjan julkaisua juhlittiin moneen otteeseen viime syksynä

Idea tietokirjasta syntyi Turun yliopiston klassillisten kielten oppiaineen piirissä, kun keväällä 2023 suunnittelimme Caesaria käsittelevää Julius noster -seminaaria seuraavaksi syksyksi. Seminaarin esitelmien aiheet tuntuivat oivilta tietokirjan luvuilta. Minä ja Maria tartuimme ideaan ja aloimme hahmotella kirjaa. Kesän aikana kutsuimme mukaan lisää kirjoittajia ja loppukesästä lähestyimme tiedekirjakustantamo Gaudeamusta, joka heti tarttui kirjaideaamme. Sen jälkeen projekti etenikin hyvässä tahdissa, ja kirja julkaistiin kaksi vuotta myöhemmin sopivasti syksyn 2025 kirjamessuille.

Esitelmäni Julius noster -seminaarissa syyskuussa 2023

Tiesin, että toimittajan tehtäviin kuuluu pitää hankkeen langat käsissään ja toimia yhteyshenkilönä sekä kustantajan että kirjoittajien suuntaan. Toimittaja on päävastuussa siitä, että kirjan lopputulos on toivotun kaltainen niin kirjan tekstin, rakenteen kuin ulkoasunkin osalta. Etenkin laajalle yleisölle suunnatun tietokirjan kohdalla tärkeää on sujuva ja yhtenäinen kokonaisuus ja kohdeyleisölle sopiva kirjoitustyyli. Tämä edellyttää, että toimittaja lukee ja kommentoi muiden kirjoittamia lukuja projektin aikana. Onneksi sain jakaa tämän toimitustyön kollegani Marian kanssa. Yhteistyömme toimi alusta alkaen saumattomasti.

Minä ja Maria istuimme usein laitoksen kahvihuoneessa
tai kokoustiloissa työstämässä kirjaa. Tässä laadimme
kirjaehdotusta kustantajalle elokuussa 2023.

Yksi selvä haaste oli kirjan laaja kirjoittajakunta. Meitä oli yhteensä 16 kirjoittajaa, ja kaikkien kanssa piti sopia lukujen sisällöistä, työvaiheista ja aikatauluista sekä työstää kutakin lukua. Minä ja Maria luimme ja kommentoimme lukuja muutamaan otteeseen projektin eri vaiheissa. Tämän lisäksi kokoonnuimme syyskuussa 2024 kirjoittajien kanssa Turun yliopistolle keskustelemaan kirjasta ja kirjan luvuista. Joidenkin lukujen kohdalla toimiva rakenne ja sisältö syntyivät helposti, kun taas toisia lukuja piti työstää enemmän. Tekemistä riitti siinäkin, että luvuista karsittiin päällekkäisyyksiä ja toistoa. Vaikka välillä saimme muistutella deadlineista, työ eteni hyvin aikataulussa. Kirjan käsikirjoitus lähetettiin kustantajalle vertaisarviointia varten joulun alla 2024.

Kirjan kirjoittajia Turun yliopistolla syyskuussa 2024.
Osa kirjoittajista osallistui työpajaan etänä. Kuva: Jaana Vaahtera

Se ei tullut yllätyksenä, että kirjan kokonaisrakenne muuttui projektin aikana huomattavasti. Hahmottelimme luvut alun perin neljään temaattiseen kokonaisuuteen. Toinen kirjan vertaisarvioijista kuitenkin ehdotti muutoksia, joiden myötä useiden lukujen paikka kirjassa vaihtui, ja luvut jaettiin kolmeen teemaan, jotka käsittelevät Caesarin elämää, kirjoituksia ja jälkivaikutusta. Rakenteesta tuli paljon johdonmukaisempi ja toimivampi näiden muutosten ansiosta. Vertaisarvioijien palautteen perusteella myös kirjoitimme johdannon lähes kokonaan uudestaan ja lisäsimme kirjaan epilogin.

Eniten uutta opin juuri hankeen loppupään vaiheista eli vertaisarvioinnista ja kirjan työstämisestä julkaisukuntoon kustannustoimittajan kanssa. Tiesin, mitä vertaisarviointi tarkoittaa, mutta näin nyt ensi kertaa, miten arviointi käytännössä toteutetaan ja miten se vaikuttaa kirjan tekstiin ja rakenteeseen. Toimittajina meidän tehtävä oli välittää palaute kirjoittajille ja koota myöhemmin kustantajalle yhteenveto tehdyistä muutoksista.

Kirjaa tehdessä kului monta kuppia teetä, useimmiten
tästä Shakespearen herjauksin koristellusta mukista nautittuna

Vasta vertaisarvioinnin jälkeen keväällä 2025 meille nimettiin kustannustoimittaja. Siihen asti kaikki yhteydenpito oli tapahtunut kustannusjohtaja Leena Kaakisen kanssa. Ennen tätä hanketta kuvittelin kustannustoimittajan olevan osa prosessia jo paljon aiemmin. Näin jälkeenpäin ajateltuna on kuitenkin ymmärrettävää, että kirjoittajat vastaavat tekstistä itse siihen asti, kunnes kirja on läpäissyt arvioinnin ja hyväksytty julkaistavaksi. Myös lopullinen kustannussopimus allekirjoitettiin arvioinnin jälkeen maaliskuussa 2025.

Malja kustannussopimuksen kunniaksi 14.3. eli maaliskuun iduksen aattona!

Loppukeväästä kirjan käsikirjoitusta alettiin hioa julkaisukuntoon kustannustoimittajamme Olga Poropudaksen kanssa. Hän teki huolellista työtä kirjan tekstin kanssa ja myös taittoi painetun ja sähköisen kirjan. Elina Blomqvistin ja Teemu Ojanteen kanssa suunnittelimme kirjan kantta, kuvitusta ja karttoja. Kannen ja karttojen graafisesta toteuksesta vastasivat kustantamon graafikot. Myöhemmin mukaan tuli vielä äänikirjan lukija Markus Bäckman, jonka kanssa selvitimme muun muassa latinankielisten sitaattien ääntämystä. Kirjan julkaisun eteen työskenteli siis monipuolinen joukko kustantamon väkeä. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen sekä painetun että äänikirjan osalta.

Kuvitus oli keskeinen osa kirjaa, sillä halusimme havainnollistaa kirjan teemoja lukijalle myös visuaalisesti ja tuoda samalla esille antiikista säilyneitä materiaalisia lähteitä kuten rakennuksia, veistoksia, rahoja ja piirtokirjoituksia. Kokosimme Marian kanssa kuvia omista ja kirjoittajiemme kuva-arkistoista sekä verkon laajasta tarjonnasta. Kuvitukseen liittyen meille tuli yllätyksenä niin kutsuttujen alt-tekstien eli vaihtoehtoisten tekstien kirjoittaminen. Nämä tarvitaan, jotta ruudunlukijaohjelmat, jotka lukevat kirjan ääneen esimerkiksi näkörajoitteisille, pystyvät kuvailemaan lukijalle kuvien sisällön. Oman haasteensa toi myös Asterix-sarjakuva, jonka kuvituksen käyttö vaati lupien ja lisenssien hankkimista oikeuksienomistajilta Ranskasta. Kustantaja onneksi piti tätä vaivan ja kustannusten arvoisena, ja saimme kirjaan pari otetta Asterix-sarjakuvista.

Kaikki kokoamamme Caesar-kuvitus (kuten tämä ja alla olevat)
ei lopulta päätynyt kirjan sivuille



Kesän 2025 aikana teimme vielä kovasti töitä kirjan viimeistelyn eteen. Kokosimme monenlaisia oheismateriaaleja kuten lähde- ja lyhenneluettelon. Tässä meitä auttoivat opiskelija-avustajamme Taika Sillanpää ja Niko Tiainen. Kirjoitimme Marian kanssa kirjaan myös lyhyen sanaston ja kirjan keskeisten henkilöiden esittelyt. Samaan aikaan kustannustoimittaja työsti kirjan tekstiä meidän ja kirjoittajien kanssa. Elokuun alussa saimme tarkistettavaksemme kirjan taittovedoksen, jossa oli vielä monenlaista viilattavaa. Viimeinen työvaihe tekstin ja taiton valmistuttua oli hakemiston kokoaminen.

Saatoimme huokaista helpotuksesta, kun kirja viimein meni painoon syyskuun alussa. Toimittajan homma ei toki loppunut siihen, vaan vielä oli luvassa kaikenlaista kirjan markkinointiin liittyvää. Syyskuun ajan kuitenkin lähinnä jännitimme, valmistuuko kirja ajoissa kirjamessuille. Saimme 1.10. tiedon, että kirja on tullut painosta, joten se ehti parahiksi Turun kirjamessuille, jotka pidettiin Logomossa 3.–5.10. Messuilla saimme vihdoin valmiin kirjan käsiimme. Olimme myös toimittaja Juha Roihan haastateltavina lauantaina iltapäivällä, jolloin messuilla oli jo melkoinen tungos ja meilläkin runsaasti kuulijoita.

Toimittajat Juha Roihan haastateltavina Turun kirjamessuilla

Turun kirjamessuilla signeeraamassa tuoretta kirjaa

Messujen jälkeen kirja oli esillä Turun klassillisen yhdistyksen Paideian järjestämässä esitelmätilaisuudessa, joka kokosi lähes 70 kuulijaa Turun kaupunginkirjaston saliin. Seuraavalla viikolla puolestaan juhlimme kirjan julkkareita Turun yliopistolla. Lokakuun lopulla oli vuorossa esiintyminen Helsingin kirjamessuilla, jälleen Juha Roihan haastattelemana. Kirjaprojektin alussa kyllä kustantajan kanssa puhuimme, että kirja halutaan messuille, mutta en tuolloin arvannut, että olisin itse tällä tavalla messuesiintyjänä edustamassa kirjaa. Suurin yllätys oli kuitenkin vielä tulossa. 

Haastattelu Helsingin kirjamessuilla yhdessä Jaakkojuhani Peltosen kanssa

Helsingin kirjamessujen alla saimme tietää, että Caesar-kirja oli valittu viiden ehdokkaan joukkoon kilpailemaan Kanava-lehden ja Otavan Kirjasäätiön tietokirjapalkinnosta, joka myönnetään vuoden parhaalle henkilöhistoriaa käsittelevälle teokselle. Ehdokkaat julkistettiin Helsingin kirjamessuilla 23.10. Olimme erittäin otettuja siitä, että kirjamme pääsi ehdolle monien paljon nimekkäämpien kirjailijoiden seuraan. Varsinainen pommi tuli kuitenkin marraskuussa, kun Suvi-Anne Siimes päätti myöntää Kanava-palkinnon meidän Caesar-kirjallemme (palkintoperustelut). Tällaista huomionosoitusta en olisi kuunaan osannut odottaa! Palkinto oli selvä tunnustus siitä, että kirjan eteen tehty huolellinen työ kannatti ja sen tulokset näkyvät myös lukijalle.

Kanava-palkintoehdokkaat esillä Helsingin kirjamessuilla

Kanava-palkinto jaettiin 18.11. Otavan toimitalolla Helsingissä

Kirjamessujen ja Kanava-palkinnon lisäksi kirja on saanut julkisuutta myös mediassa. Maria oli Ylellä Kalle Haatasen haastateltavana ja myöhemmin vieraana Suomen Rooman-instituutin Parlatorio-podcastissa. Muutamia lehti- ja blogijuttuja kirjasta on myös ilmestynyt. Alla on linkkejä näihin.

Kirjan tekeminen oli innostava haaste, joka opetti ja antoi paljon. Samalla se oli ajoittain työlästä ja vei paljon aikaa. Me toimittajat ja kirjoittajat teimme tätä kirjaa varsinaisten töidemme ohella. Tämä on tyypillistä akateemisessa maailmassa, ja erityisesti tällaista tieteen yleistajuistamista tehdään yleensä niin sanotusti rakkaudesta lajiin. Kiitos kaikille osallisille panoksestanne! Pidän silti kirjan tekemiseen käytettyä aikaa hyvänä satsauksena, kun lopputulos on näin onnistunut ja tuo näkyvyyttä niin kirjan tekijöille kuin suomalaiselle antiikintutkimukselle laajemmin. Olen kuitenkin helpottunut, että Caesar-kirjan tekeminen on ohi, ja voin taas keskittyä täysillä väitöskirjani kirjoittamiseen. Siinä kirjassa onkin vielä paljon tekemistä!



Caesar-kirja löytyy useimpien kirjakauppojen valikoimasta. Gaudeamuksen verkkokaupassa on saatavilla lisäksi e-kirja ja äänikirja. Äänikirjaa voi kuunnella myös useimmissa äänikirjapalveluissa.

Kirjasta sanottua ja kirjoitettua:

Sanahirviö: Asterix-luvun kirjoittamisesta Gaius Julius Caesar ‑tietokirjaan (9.10.2025)

Gaudeamus: Kanava-palkinto Gaius Julius Caesar -teokselle (18.11.2025)

Suomen Kuvalehti: SK:n journalistipalkinto Petri Kejoselle – SK palkitsi pitkän linjan radiojournalistin. Kanava-palkinto myönnettiin Julius Caesar -tietokirjalle (18.11.2025)

Kalle Haatanen: Gaius Julius Caesar (26.11.2025)

Uusi suomi, Puheenvuoro-blogi: Nerokas valtiomies ja kalju avionrikkoja (26.11.2025)

Kulttuuritoimitus: Sotapäällikkö, latinisti ja naistennaurattaja – arviossa Gaius Julius Caesar: Rooman diktaattorin monet kasvot (10.12.2025)

Verkkouutiset: Gaius Julius Caesaria jäljittelivät monet – Suomalaistutkijoiden Caesar-analyysi on vertaansa vailla (25.1.2026)

Parlatorio-podcast: Gaius Julius Caesar (29.1.2026)

Tainan ja Tommin aarrearkku -blogi: Kaikkien aikojen Caesar (25.2.2026)

Maaseudun tulevaisuus: Julius Caesaria herjattiin homosuhteesta, kaljuudesta ja ihokarvojen nyppimisestä (28.2.2026)

14.5.2025

Kevät 2020 Villa Lantessa koronapandemian keskellä

Näihin aikoihin toukokuussa 2020 olin palaamassa Roomasta Suomeen hyvin poikkeuksellisen kevään jälkeen, jolloin koronapandemia laittoi maailman sekaisin. Olin tuolloin Suomen Rooman-instituutissa tekemässä tutkimusta instituutin työryhmässä. Pandemian alkaessa työryhmämme päätti jäädä Roomaan sen sijaan, että olisimme keskeyttäneet työskentelymme ja lentäneet Suomeen. Muistot tuosta erikoisesta keväästä palasivat vahvoina mieleeni, kun olin helmikuussa jälleen Rooman-instituutissa ja lueskelin työryhmämme tekemiä päiväkirjamerkintöjä instituutin vieraskirjasta (kuvat vieraskirjasta jutun lopussa). Haluan jakaa muutamia näistä viiden vuoden takaisista kokemuksistani.

Ostia-työryhmä (kuva: Mikko Itälahti)

Instituutin johtajan Arja Karivieren työryhmään kuuluivat minun lisäkseni Ville Kukkonen, Taneli Puputti, Maria Solin, Riikka Vuoksenmaa ja Anna Vuolanto. Saavuimme Villa Lanteen tammikuun lopulla, ja tarkoituksenamme oli viettää koko kevät Roomassa myöhäisantiikin ja varhaiskeskiajan Ostiaa käsittelevän tutkimusprojektin parissa. Työ alkoi suunnitelmien mukaan, ja rupesimme työstämään kukin omia artikkeleitamme Ostiaan liittyvistä aiheista.

Ehdimme käydä kerran Ostiassa ennen pandemian alkua

Instituutin väki piknikillä Villa Doria Pamphiljin puistossa

Helmikuussa elämä instituutissa rullasi tavalliseen tapaan. Teimme tutkimusta ja nautimme olostamme aurinkoisessa Roomassa. Helmikuun lopulla työryhmämme lähti Firenzeen matkailuaiheisille messuille esittelemään Tampereen Vapriikissa avoinna ollutta Ostia-näyttelyä. Olimme jo aiemmin kuulleet uutisia uudesta virustaudista, josta oli ollut merkkejä Euroopassa. Tämän messuviikonlopun aikana aloimme saada tietoja sairaustapauksista Pohjois-Italiassa. Vietimme kuitenkin mukavan viikonlopun Firenzessä tutustuen paikallisiin nähtävyyksiin messujen ohella.

Jonottamassa Firenzen Palazzo Pittiin

Pian kävi selväksi, että uusi virus oli kehittymässä suoranaiseksi epidemiaksi. Maaliskuun ensimmäisinä päivinä Roomassa alettiin perua julkisia tilaisuuksia ja muutenkin varautumaan taudin leviämiseen. Emme olleet vielä kovin huolissamme vaan jatkoimme työskentelyämme instituutissa, vietimme aikaa kaupungilla ja söimme ulkona tavalliseen tapaan. Osa instituutin asukkaista päätti kuitenkin jo tässä vaiheessa keskeyttää oleskelunsa Roomassa ja palata kotiin.

Pettymys, kun saimme kuulla, että Filippo Coarellin esitelmä oli peruttu
(kuva: Taneli Puputti)

Maaliskuun toisella viikolla alkoi lopulta näyttää siltä, että koronapandemiassa oli tosi kyseessä. Pohjois-Italian maakunnissa virus oli levinnyt laajasti, ja pohjoisen alueille oli määrätty liikkumisrajoituksia. Yhä useampi lentoyhtiö perui lentoja Italiaan ja Italiasta. Poikaystäväni uskalsi vielä maanantaina 9.3. lentää vierailulle Roomaan, mutta jo samana päivänä tuli ilmoitus, että hänen paluulentonsa Finnairilla oli peruttu. Hän onnistui kuitenkin saamaan paluulennon toiselta yhtiöltä myöhemmin samalla viikolla. Pari päivää ehdimme kierrellä Rooman nähtävyyksiä, kunnes kaikkialla, jopa kirkoissa, alettiin sulkea ovia pandemian vuoksi.

Tiistaina 10.3. baarit olivat vielä auki Roomassa

Työryhmäämme kehotettiin palaamaan Suomeen, mutta tarkan harkinnan jälkeen päätimme jäädä yhdessä Roomaan. Kanssamme Villa Lanteen jäivät myös Annan puoliso Mikko ja heidän poikansa Vilho. Annan perhe oli nimittäin suunnitellut asuvansa yhdessä Roomassa maalis-toukokuun ajan. Lantessa asuivat tietysti myös instituutin johtaja Arja ja talonmies Giovanni puolisoineen. Harjoittelija Magda Hukari jäi instituutin asuntolaan Via Faldalle ja kävi välillä Lantessa.

Laitoimme usein yhdessä ruokaa

Näin jälkeen päin ajateltuna oli ehkä uhkarohkea valinta jäädä Roomaan, koska ei ollut tietoa, miten pahaksi tilanne olisi voinut äityä. Moni meistä oli kuitenkin vuokrannut asuntonsa pois kevääksi, eikä paluu Suomeen muutenkaan houkutellut. Olimme varautuneet viettämään koko kevään Roomassa, ja instituutissa meillä olisi edelleen mielekästä tekemistä tutkimuksemme parissa. Ajattelimme myös, että liikkumis- ja kokoontumisrajoitusten keskellä meidän olisi parempi olla yhdessä Villa Lantessa kuin kukin yksin tahoillamme Suomessa.

Työryhmä työn touhussa

Pandemiaa pyrittiin Italiassa suitsimaan monenlaisilla rajoituksilla, jotka vaikuttivat arkiseen elämään. Kodin ulkopuolella ei saanut liikkua kuin pätevästä syystä, esim. kauppaan, lääkäriin tai apteekkiin. Mukaan täytyi ottaa paperinen lomake, johon oli kirjattu omat henkilö- ja asuintiedot ja liikkumisen syy. Erään kerran pandemian alkupuolella kolme työryhmämme jäsentä lähti yhdessä kauppareissulle ostamaan ruokaa koko porukalle. Poliisit pysäyttivät heidät heti Garibaldin aukiolla ja ilmoittivat, että kauppaan saa mennä vain yksi kerrallaan. Meitä oli Villa Lantessa niin monta, ettei kukaan pystynyt yksin tuomaan kerralla riittävästi elintarvikkeita, joten jaoimme vuoroja ja kävelimme hieman eri aikaan kauppaan.

Kauppaan jonotettiin kadulla turvavälein, ja kauppaan
päästettiin vain muutama asiakas kerrallaan

Pandemian alussa ei ollut vielä tarkkaa tietoa taudin leviämismekanismeista eikä tartuntoja testattu. Niinpä meillä ei ollut kovin selvää käsitystä siitä, miten tulisi toimia, jos jollakulla epäiltiin tartuntaa. Maaliskuun puolivälissä tunsin itseni hieman huonovointiseksi. Tulimme siihen tulokseen, että minun oli parasta eristää itseni muista asukkaista joksikin aikaa. Asetuin väliaikaisesti asumaan stipendiaatin huoneeseen, jossa on oma wc/suihku ja keittonurkka (stipendiaatti oli lentänyt takaisin Suomeen). Minulle tuotiin ruokaa muovikassissa oven taakse, ja muut työryhmäläiset kävivät välillä juttelemassa turvallisen etäisyyden päästä. Yksi työryhmän seminaari toteutettiin niin, että muut istuivat terassilla huoneeni ikkunan alla, ja minä osallistuin keskusteluun ikkunan takaa huudellen. Noin viikkoa myöhemmin totesimme, että tautiepäilyni oli väärä hälytys ja sain palata muiden pariin.

Osallistuin terassiseminaariin Gavina-huoneen ikkunasta

Aikamme kului pääosin hyvin arkisissa merkeissä. Teimme tutkimusta sen verran, kuin instituutin aineistojen avulla pystyimme, laitoimme ruokaa yhdessä, vietimme syntymäpäiviä, istuimme auringossa Lanten terassilla ja katsoimme elokuvia ja tv-sarjoja valkokankaalta instituutin kirjastossa. Tilasimme instituuttiin pizzaa niin usein, että eräs pizzakuski tuli meille hyvin tutuksi. Hän tervehti ja vilkutteli joka kerta iloisesti Lanten portin takaa pizzalaatikot sylissään. Oli surullista kertoa hänelle toukokuussa, että lentäisimme pian Suomeen emmekä enää tilaisi häneltä pizzaa.

Teimme tiramisua Riikan synttäreiden kunniaksi

Tavalliset kävelylenkit olivat kiellettyjä, mutta esimerkiksi koiran ulkoiluttaminen ja lenkkeily oman kodin välittömässä läheisyydessä oli sallittua. Kerran juoksulenkille lähdettyäni poliisit pysäyttivät minut Villa Lanten edustalla ja ihmettelivät, miten saatoin olla lenkillä Gianicolo-kukkulalla. Kesti hetken vakuuttaa heidät siitä, että todella asuin viereisessä renessanssihuvilassa. Myöhemmin uskaltauduin juoksemaan Tiber-joen rantaan asti. Eräällä lenkillä joenmutkan takana tuli vastaan poliisipartio. Käännyin nopeasti kannoillani ja juoksin pikavauhtia Trasteveren kujia takaisin kohti Villa Lantea.

Juoksulenkillä autiossa jokirannassa

Lievittääksemme koti-ikäväämme ja saadaksemme vähän vaihtelua italialaiseen ruokaan keksimme tilata Fazerilta suomalaisia herkkuja. Tilauksen toimittamisessa kului monta viikkoa, mutta lopulta instituutin portille tuotiin kaksi isoa pahvilaatikkoa täynnä suklaata, karkkia, lakritsia, keksejä, mysliä ja hapankorppuja. Se oli yksi kevään kohokohtia!

Herkkuja Fazerilta

Pandemiankin keskellä juhlimme pääsiäistä ja vappua. Pääsiäisenä laitoimme ruokaa ja söimme yhdessä johtajan terassilla. Instituutti tarjosi meille runsaasti perinteistä colombakakkua. Saimme myös etsiä instituutin kirjastosta pääsiäispupun sinne munimia pääsiäismunia.

Pääsiäisateria (kuva: Arja Karivieri)

Vappuun varauduimme hyvissä ajoin tekemällä simaa ja limoncelloa. Vappujuhlissa lakitimme Amos Andersonin patsaan Villa Lanten loggiassa perinteisen Herman Liikasen patsaan sijaan, koska emme koronarajoitusten vuoksi saaneet mennä instituutin muurien ulkopuolelle. Huhu kertoo joidenkin instituutin asukkaiden silti suunnanneen yön pimeinä tunteina Acqua Paolan suihkulähteen suuntaan.

Ville lakitti Amoksen

Porukalla tehtyjä vappuherkkuja

Toukokuussa koronarajoituksia lievennettiin Italiassa jonkin verran. Sain ihan luvallisesti juosta aina Colosseumille asti ja kokea Rooman keskustan täysin autiot kadut. Ravintolat, baarit ja kahvilat saivat luvan tarjoilla kadulle ja kotiin vietäväksi. Pääsimme hakemaan pizzat Trasteveren Ai Marmista ja nautimme lasilliset San Caliston baarin edustalla.

San Caliston aukiolla

Pandemia haittasi työryhmämme tutkimusta, mutta käsittelimme kuitenkin artikkeleidemme luonnoksia loppuseminaarissa toukokuun toisella viikolla. Työryhmän työskentely instituutissa oli sitä myöten tulossa päätökseen. Paluulentoja Roomasta Suomeen oli pandemian vuoksi harvassa, ja ensimmäiset (ja toisetkin?) varaamamme lennot peruttiin pian. Lopulta löysimme Lufthansalta lennot Roomasta Frankfurtiin, jossa joutuisimme yöpymään, ja sieltä seuraavana päivänä Helsinkiin. Paluumatkasta tulikin lopulta aivan oma seikkailunsa.

Loppuseminaari lähestyy...

Läksiäisateria johtajan terassilla

Perjantaina 15.5. juhlistimme kevään työjakson päättymistä yhteisellä aterialla johtajan terassilla ja jätimme jäähyväiset instituutille. Lauantaina iltapäivällä lähdimme Villa Lantesta Fiumicinon lentokentälle. Kentällä oli melko hiljaista, ja pääsimme sujuvasti turvatarkastuksen läpi ja portille. Portilla matkustajat testattiin kuumemittarilla, ja yllättäen Annalla todettiin kuumetta. Me muut olimme jo nousseet koneeseen, kun saimme tiedon, että Annaa ei päästetä lennolle. Anna joutui palaamaan instituuttiin, ja lensi lopulta noin viikkoa myöhemmin Suomeen. Annan perhe, Mikko ja Vilho, sen sijaan matkusti muun työryhmän kanssa Frankfurtiin ja sieltä Helsinkiin.

Toiveikkaina Fiumicinon lentokentällä

Olimme varautuneet pitkään välilaskuun ja yöpymiseen Frankfurtissa varaamalla huoneet lentokenttähotellista. Frankfurtiin saapuessamme meille kuitenkin kerrottiin, että emme saa poistua terminaalin kansainväliseltä alueelta. Jouduimme siis yöpymään terminaalin penkeillä mukanamme vain se, mitä olimme käsimatkatavaroihimme pakanneet. Löysimme sentään terminaalista yhden avoinna olevan kioskin, josta saimme syötävää ja juotavaa.

Yö Frankfurtin lentokentän terminaalissa oli
(toivottavasti) ainutkertainen kokemus

Huonosti nukutun yön jälkeen matka jatkui sunnuntaina iltapäivällä kohti Helsinkiä. Koko matkan ajan Roomasta lähtien olimme saaneet jännittää, perutaanko lennot kenties viime hetkellä, pysäytetäänkö meidät jossain kohtaa matkaa tai tapahtuuko jotain muuta yllättävää. Niin monenlaisia rajoituksia oli voimassa Italiassa ja Saksassa pandemian vuoksi, ettemme tahtoneet saada niistä selvää. Vasta Helsingin koneen noustessa ilmaan saatoimme todella huoahtaa helpotuksesta, koska tiesimme olevamme matkalla kotiin.

Onnellisesti perillä Helsingissä!


Työryhmän merkinnät instituutin vieraskirjassa (klikkaa kuvat suuremmiksi):













30.1.2025

Antiikintutkimuksen päivät 2025

Antiikintutkimuksen päivät pidettiin Turun yliopistolla 23.–24. tammikuuta. Ohjelmassa oli esitelmiä, postereita ja keskustelua ajankohtaisista aiheista. Ohjelma sekä esitelmien ja postereiden abstraktit löytyvät konferenssin verkkosivuilta. Mukana oli yli 70 antiikintutkijaa eri puolilta Suomea, ja konferenssin tärkeintä antia olikin niin vanhojen tuttujen kuin uusien ihmistenkin kohtaaminen. Virallisen ohjelman ohella saimme nauttia erinomaisesta konferenssi-illallisesta, ja moneen otteeseen istuimme myös Proffan kellarissa vaihtamassa kuulumisia.

Antiikintutkimuksen päivät Turun yliopistolla

Konferenssin järjestämisestä vastasi Turun yliopiston klassillisten kielten ja antiikin kulttuurin oppiaineryhmä. Niinpä olin itsekin mukana suunnittelemassa ja toteuttamssa konferenssia. Oli kiinnostava ja opettavainen kokemus nähdä, miten tällainen tapahtuma toteutetaan alkaen ideoinnista ja hahmotelmista aina konferenssinpäivien käytännön tehtäviin asti. Konferenssin suunnittelu aloitettiin jo reilu vuosi sitten. Matkan varrella mietimme työnjakoa, tiedotusta, konferenssikutsuja, puhujavalintoja, ohjelmaa, kahvituksia, illallismenuta, konferenssimateriaaleja ja paljon muita pieniä yksityiskohtia.

Mukana oli myös iso joukko oppiaineemme opiskelijoita, jotka avustivat muun muassa konferenssimateriaalien kokoamisessa, konferenssivieraiden ilmoittautumisessa ja esitelmäsessioiden aikana erilaisissa tehtävissä. Heidän panoksensa oli tärkeä konferenssin onnistumisen kannalta. Erityismaininta Anna-Elinalle, joka ilahdutti meitä konferenssi-illallisen aikana upealla kantelemusiikilla.

Konferenssi-illallinen ravintola Gräddassa

Järjestelytehtävien lisäksi pidin konferenssissa myös esitelmän otsikolla ”Fallospiirrokset Pompejin seinillä”. Kirjoitan esitelmän sisällöstä myöhemmin erillisen blogikirjoituksen.

Esitelmä fallospiirroksista

Konferenssi sujui pääosin suunnitelmien mukaan, eikä pieniä esitystekniikkaan liittyviä haasteita pahempia kommelluksia tainnut sattua. Kuulemani palautteen perusteella osallistujat ovat olleet tyytyväisiä konferenssin antiin ja järjestelyihin. Itse nautin suuresti kaikista kohtaamisista ja kiinnostavista esitelmistä päivien aikana. Konferenssit ovat tutkijan työn mukavimpia hetkiä.

8.10.2024

Haastattelu Ylen Elävä historia -sarjan jaksossa "Herjausten ikiaikainen historia"

Toimittaja Riikka Suikkari haastattelee minua Ylen Elävä historia -podcastin jaksossa "Herjausten ikiaikainen historia – antiikin ajan härskit graffitit ja pilkkarunot". Keskustelemme antiikin Rooman hävyttömistä kirjoituksista ja roomalaisia herjauksia käsittelevästä tutkimuksestani. Jakso on kuunneltavissa Yle Areenassa.

Aiemmin tutkimuksestani on kirjoittanut mm. Suomen Kuvalehti. Voit lukea roomalaisista herjauksista myös näistä blogikirjoituksista:

X-viestipalvelussa jakamiani esimerkkejä roomalaisista herjauksista löydät aihetunnisteella #RoomalainenHerjaus.