Kevät 2020 Villa Lantessa koronapandemian keskellä

Näihin aikoihin toukokuussa 2020 olin palaamassa Roomasta Suomeen hyvin poikkeuksellisen kevään jälkeen, jolloin koronapandemia laittoi maailman sekaisin. Olin tuolloin Suomen Rooman-instituutissa tekemässä tutkimusta instituutin työryhmässä. Pandemian alkaessa työryhmämme päätti jäädä Roomaan sen sijaan, että olisimme keskeyttäneet työskentelymme ja lentäneet Suomeen. Muistot tuosta erikoisesta keväästä palasivat vahvoina mieleeni, kun olin helmikuussa jälleen Rooman-instituutissa ja lueskelin työryhmämme tekemiä päiväkirjamerkintöjä instituutin vieraskirjasta (kuvat vieraskirjasta jutun lopussa). Haluan jakaa muutamia näistä viiden vuoden takaisista kokemuksistani.

Ostia-työryhmä (kuva: Mikko Itälahti)

Instituutin johtajan Arja Karivieren työryhmään kuuluivat minun lisäkseni Ville Kukkonen, Taneli Puputti, Maria Solin, Riikka Vuoksenmaa ja Anna Vuolanto. Saavuimme Villa Lanteen tammikuun lopulla, ja tarkoituksenamme oli viettää koko kevät Roomassa myöhäisantiikin ja varhaiskeskiajan Ostiaa käsittelevän tutkimusprojektin parissa. Työ alkoi suunnitelmien mukaan, ja rupesimme työstämään kukin omia artikkeleitamme Ostiaan liittyvistä aiheista.

Ehdimme käydä kerran Ostiassa ennen pandemian alkua

Instituutin väki piknikillä Villa Doria Pamphiljin puistossa

Helmikuussa elämä instituutissa rullasi tavalliseen tapaan. Teimme tutkimusta ja nautimme olostamme aurinkoisessa Roomassa. Helmikuun lopulla työryhmämme lähti Firenzeen matkailuaiheisille messuille esittelemään Tampereen Vapriikissa avoinna ollutta Ostia-näyttelyä. Olimme jo aiemmin kuulleet uutisia uudesta virustaudista, josta oli ollut merkkejä Euroopassa. Tämän messuviikonlopun aikana aloimme saada tietoja sairaustapauksista Pohjois-Italiassa. Vietimme kuitenkin mukavan viikonlopun Firenzessä tutustuen paikallisiin nähtävyyksiin messujen ohella.

Jonottamassa Firenzen Palazzo Pittiin

Pian kävi selväksi, että uusi virus oli kehittymässä suoranaiseksi epidemiaksi. Maaliskuun ensimmäisinä päivinä Roomassa alettiin perua julkisia tilaisuuksia ja muutenkin varautumaan taudin leviämiseen. Emme olleet vielä kovin huolissamme vaan jatkoimme työskentelyämme instituutissa, vietimme aikaa kaupungilla ja söimme ulkona tavalliseen tapaan. Osa instituutin asukkaista päätti kuitenkin jo tässä vaiheessa keskeyttää oleskelunsa Roomassa ja palata kotiin.

Pettymys, kun saimme kuulla, että Filippo Coarellin esitelmä oli peruttu
(kuva: Taneli Puputti)

Maaliskuun toisella viikolla alkoi lopulta näyttää siltä, että koronapandemiassa oli tosi kyseessä. Pohjois-Italian maakunnissa virus oli levinnyt laajasti, ja pohjoisen alueille oli määrätty liikkumisrajoituksia. Yhä useampi lentoyhtiö perui lentoja Italiaan ja Italiasta. Poikaystäväni uskalsi vielä maanantaina 9.3. lentää vierailulle Roomaan, mutta jo samana päivänä tuli ilmoitus, että hänen paluulentonsa Finnairilla oli peruttu. Hän onnistui kuitenkin saamaan paluulennon toiselta yhtiöltä myöhemmin samalla viikolla. Pari päivää ehdimme kierrellä Rooman nähtävyyksiä, kunnes kaikkialla, jopa kirkoissa, alettiin sulkea ovia pandemian vuoksi.

Tiistaina 10.3. baarit olivat vielä auki Roomassa

Työryhmäämme kehotettiin palaamaan Suomeen, mutta tarkan harkinnan jälkeen päätimme jäädä yhdessä Roomaan. Kanssamme Villa Lanteen jäivät myös Annan puoliso Mikko ja heidän poikansa Vilho. Annan perhe oli nimittäin suunnitellut asuvansa yhdessä Roomassa maalis-toukokuun ajan. Lantessa asuivat tietysti myös instituutin johtaja Arja ja talonmies Giovanni puolisoineen. Harjoittelija Magda Hukari jäi instituutin asuntolaan Via Faldalle ja kävi välillä Lantessa.

Laitoimme usein yhdessä ruokaa

Näin jälkeen päin ajateltuna oli ehkä uhkarohkea valinta jäädä Roomaan, koska ei ollut tietoa, miten pahaksi tilanne olisi voinut äityä. Moni meistä oli kuitenkin vuokrannut asuntonsa pois kevääksi, eikä paluu Suomeen muutenkaan houkutellut. Olimme varautuneet viettämään koko kevään Roomassa, ja instituutissa meillä olisi edelleen mielekästä tekemistä tutkimuksemme parissa. Ajattelimme myös, että liikkumis- ja kokoontumisrajoitusten keskellä meidän olisi parempi olla yhdessä Villa Lantessa kuin kukin yksin tahoillamme Suomessa.

Työryhmä työn touhussa

Pandemiaa pyrittiin Italiassa suitsimaan monenlaisilla rajoituksilla, jotka vaikuttivat arkiseen elämään. Kodin ulkopuolella ei saanut liikkua kuin pätevästä syystä, esim. kauppaan, lääkäriin tai apteekkiin. Mukaan täytyi ottaa paperinen lomake, johon oli kirjattu omat henkilö- ja asuintiedot ja liikkumisen syy. Erään kerran pandemian alkupuolella kolme työryhmämme jäsentä lähti yhdessä kauppareissulle ostamaan ruokaa koko porukalle. Poliisit pysäyttivät heidät heti Garibaldin aukiolla ja ilmoittivat, että kauppaan saa mennä vain yksi kerrallaan. Meitä oli Villa Lantessa niin monta, ettei kukaan pystynyt yksin tuomaan kerralla riittävästi elintarvikkeita, joten jaoimme vuoroja ja kävelimme hieman eri aikaan kauppaan.

Kauppaan jonotettiin kadulla turvavälein, ja kauppaan
päästettiin vain muutama asiakas kerrallaan

Pandemian alussa ei ollut vielä tarkkaa tietoa taudin leviämismekanismeista eikä tartuntoja testattu. Niinpä meillä ei ollut kovin selvää käsitystä siitä, miten tulisi toimia, jos jollakulla epäiltiin tartuntaa. Maaliskuun puolivälissä tunsin itseni hieman huonovointiseksi. Tulimme siihen tulokseen, että minun oli parasta eristää itseni muista asukkaista joksikin aikaa. Asetuin väliaikaisesti asumaan stipendiaatin huoneeseen, jossa on oma wc/suihku ja keittonurkka (stipendiaatti oli lentänyt takaisin Suomeen). Minulle tuotiin ruokaa muovikassissa oven taakse, ja muut työryhmäläiset kävivät välillä juttelemassa turvallisen etäisyyden päästä. Yksi työryhmän seminaari toteutettiin niin, että muut istuivat terassilla huoneeni ikkunan alla, ja minä osallistuin keskusteluun ikkunan takaa huudellen. Noin viikkoa myöhemmin totesimme, että tautiepäilyni oli väärä hälytys ja sain palata muiden pariin.

Osallistuin terassiseminaariin Gavina-huoneen ikkunasta

Aikamme kului pääosin hyvin arkisissa merkeissä. Teimme tutkimusta sen verran, kuin instituutin aineistojen avulla pystyimme, laitoimme ruokaa yhdessä, vietimme syntymäpäiviä, istuimme auringossa Lanten terassilla ja katsoimme elokuvia ja tv-sarjoja valkokankaalta instituutin kirjastossa. Tilasimme instituuttiin pizzaa niin usein, että eräs pizzakuski tuli meille hyvin tutuksi. Hän tervehti ja vilkutteli joka kerta iloisesti Lanten portin takaa pizzalaatikot sylissään. Oli surullista kertoa hänelle toukokuussa, että lentäisimme pian Suomeen emmekä enää tilaisi häneltä pizzaa.

Teimme tiramisua Riikan synttäreiden kunniaksi

Tavalliset kävelylenkit olivat kiellettyjä, mutta esimerkiksi koiran ulkoiluttaminen ja lenkkeily oman kodin välittömässä läheisyydessä oli sallittua. Kerran juoksulenkille lähdettyäni poliisit pysäyttivät minut Villa Lanten edustalla ja ihmettelivät, miten saatoin olla lenkillä Gianicolo-kukkulalla. Kesti hetken vakuuttaa heidät siitä, että todella asuin viereisessä renessanssihuvilassa. Myöhemmin uskaltauduin juoksemaan Tiber-joen rantaan asti. Eräällä lenkillä joenmutkan takana tuli vastaan poliisipartio. Käännyin nopeasti kannoillani ja juoksin pikavauhtia Trasteveren kujia takaisin kohti Villa Lantea.

Juoksulenkillä autiossa jokirannassa

Lievittääksemme koti-ikäväämme ja saadaksemme vähän vaihtelua italialaiseen ruokaan keksimme tilata Fazerilta suomalaisia herkkuja. Tilauksen toimittamisessa kului monta viikkoa, mutta lopulta instituutin portille tuotiin kaksi isoa pahvilaatikkoa täynnä suklaata, karkkia, lakritsia, keksejä, mysliä ja hapankorppuja. Se oli yksi kevään kohokohtia!

Herkkuja Fazerilta

Pandemiankin keskellä juhlimme pääsiäistä ja vappua. Pääsiäisenä laitoimme ruokaa ja söimme yhdessä johtajan terassilla. Instituutti tarjosi meille runsaasti perinteistä colombakakkua. Saimme myös etsiä instituutin kirjastosta pääsiäispupun sinne munimia pääsiäismunia.

Pääsiäisateria (kuva: Arja Karivieri)

Vappuun varauduimme hyvissä ajoin tekemällä simaa ja limoncelloa. Vappujuhlissa lakitimme Amos Andersonin patsaan Villa Lanten loggiassa perinteisen Herman Liikasen patsaan sijaan, koska emme koronarajoitusten vuoksi saaneet mennä instituutin muurien ulkopuolelle. Huhu kertoo joidenkin instituutin asukkaiden silti suunnanneen yön pimeinä tunteina Acqua Paolan suihkulähteen suuntaan.

Ville lakitti Amoksen

Porukalla tehtyjä vappuherkkuja

Toukokuussa koronarajoituksia lievennettiin Italiassa jonkin verran. Sain ihan luvallisesti juosta aina Colosseumille asti ja kokea Rooman keskustan täysin autiot kadut. Ravintolat, baarit ja kahvilat saivat luvan tarjoilla kadulle ja kotiin vietäväksi. Pääsimme hakemaan pizzat Trasteveren Ai Marmista ja nautimme lasilliset San Caliston baarin edustalla.

San Caliston aukiolla

Pandemia haittasi työryhmämme tutkimusta, mutta käsittelimme kuitenkin artikkeleidemme luonnoksia loppuseminaarissa toukokuun toisella viikolla. Työryhmän työskentely instituutissa oli sitä myöten tulossa päätökseen. Paluulentoja Roomasta Suomeen oli pandemian vuoksi harvassa, ja ensimmäiset (ja toisetkin?) varaamamme lennot peruttiin pian. Lopulta löysimme Lufthansalta lennot Roomasta Frankfurtiin, jossa joutuisimme yöpymään, ja sieltä seuraavana päivänä Helsinkiin. Paluumatkasta tulikin lopulta aivan oma seikkailunsa.

Loppuseminaari lähestyy...

Läksiäisateria johtajan terassilla

Perjantaina 15.5. juhlistimme kevään työjakson päättymistä yhteisellä aterialla johtajan terassilla ja jätimme jäähyväiset instituutille. Lauantaina iltapäivällä lähdimme Villa Lantesta Fiumicinon lentokentälle. Kentällä oli melko hiljaista, ja pääsimme sujuvasti turvatarkastuksen läpi ja portille. Portilla matkustajat testattiin kuumemittarilla, ja yllättäen Annalla todettiin kuumetta. Me muut olimme jo nousseet koneeseen, kun saimme tiedon, että Annaa ei päästetä lennolle. Anna joutui palaamaan instituuttiin, ja lensi lopulta noin viikkoa myöhemmin Suomeen. Annan perhe, Mikko ja Vilho, sen sijaan matkusti muun työryhmän kanssa Frankfurtiin ja sieltä Helsinkiin.

Toiveikkaina Fiumicinon lentokentällä

Olimme varautuneet pitkään välilaskuun ja yöpymiseen Frankfurtissa varaamalla huoneet lentokenttähotellista. Frankfurtiin saapuessamme meille kuitenkin kerrottiin, että emme saa poistua terminaalin kansainväliseltä alueelta. Jouduimme siis yöpymään terminaalin penkeillä mukanamme vain se, mitä olimme käsimatkatavaroihimme pakanneet. Löysimme sentään terminaalista yhden avoinna olevan kioskin, josta saimme syötävää ja juotavaa.

Yö Frankfurtin lentokentän terminaalissa oli
(toivottavasti) ainutkertainen kokemus

Huonosti nukutun yön jälkeen matka jatkui sunnuntaina iltapäivällä kohti Helsinkiä. Koko matkan ajan Roomasta lähtien olimme saaneet jännittää, perutaanko lennot kenties viime hetkellä, pysäytetäänkö meidät jossain kohtaa matkaa tai tapahtuuko jotain muuta yllättävää. Niin monenlaisia rajoituksia oli voimassa Italiassa ja Saksassa pandemian vuoksi, ettemme tahtoneet saada niistä selvää. Vasta Helsingin koneen noustessa ilmaan saatoimme todella huoahtaa helpotuksesta, koska tiesimme olevamme matkalla kotiin.

Onnellisesti perillä Helsingissä!

---

Työryhmän merkinnät instituutin vieraskirjassa (klikkaa kuvat suuremmiksi):

Lue lisää

Antiikintutkimuksen päivät 2025

Antiikintutkimuksen päivät pidettiin Turun yliopistolla 23.–24. tammikuuta. Ohjelmassa oli esitelmiä, postereita ja keskustelua ajankohtaisista aiheista. Ohjelma sekä esitelmien ja postereiden abstraktit löytyvät konferenssin verkkosivuilta. Mukana oli yli 70 antiikintutkijaa eri puolilta Suomea, ja konferenssin tärkeintä antia olikin niin vanhojen tuttujen kuin uusien ihmistenkin kohtaaminen. Virallisen ohjelman ohella saimme nauttia erinomaisesta konferenssi-illallisesta, ja moneen otteeseen istuimme myös Proffan kellarissa vaihtamassa kuulumisia.

Antiikintutkimuksen päivät Turun yliopistolla

Konferenssin järjestämisestä vastasi Turun yliopiston klassillisten kielten ja antiikin kulttuurin oppiaineryhmä. Niinpä olin itsekin mukana suunnittelemassa ja toteuttamssa konferenssia. Oli kiinnostava ja opettavainen kokemus nähdä, miten tällainen tapahtuma toteutetaan alkaen ideoinnista ja hahmotelmista aina konferenssinpäivien käytännön tehtäviin asti. Konferenssin suunnittelu aloitettiin jo reilu vuosi sitten. Matkan varrella mietimme työnjakoa, tiedotusta, konferenssikutsuja, puhujavalintoja, ohjelmaa, kahvituksia, illallismenuta, konferenssimateriaaleja ja paljon muita pieniä yksityiskohtia.

Mukana oli myös iso joukko oppiaineemme opiskelijoita, jotka avustivat muun muassa konferenssimateriaalien kokoamisessa, konferenssivieraiden ilmoittautumisessa ja esitelmäsessioiden aikana erilaisissa tehtävissä. Heidän panoksensa oli tärkeä konferenssin onnistumisen kannalta. Erityismaininta Anna-Elinalle, joka ilahdutti meitä konferenssi-illallisen aikana upealla kantelemusiikilla.

Konferenssi-illallinen ravintola Gräddassa

Järjestelytehtävien lisäksi pidin konferenssissa myös esitelmän otsikolla ”Fallospiirrokset Pompejin seinillä”. Kirjoitan esitelmän sisällöstä myöhemmin erillisen blogikirjoituksen.

Esitelmä fallospiirroksista

Konferenssi sujui pääosin suunnitelmien mukaan, eikä pieniä esitystekniikkaan liittyviä haasteita pahempia kommelluksia tainnut sattua. Kuulemani palautteen perusteella osallistujat ovat olleet tyytyväisiä konferenssin antiin ja järjestelyihin. Itse nautin suuresti kaikista kohtaamisista ja kiinnostavista esitelmistä päivien aikana. Konferenssit ovat tutkijan työn mukavimpia hetkiä.

Lue lisää

Haastattelu Ylen Elävä historia -sarjan jaksossa "Herjausten ikiaikainen historia"

Toimittaja Riikka Suikkari haastattelee minua Ylen Elävä historia -podcastin jaksossa "Herjausten ikiaikainen historia – antiikin ajan härskit graffitit ja pilkkarunot". Keskustelemme antiikin Rooman hävyttömistä kirjoituksista ja roomalaisia herjauksia käsittelevästä tutkimuksestani. Jakso on kuunneltavissa Yle Areenassa.

Aiemmin tutkimuksestani on kirjoittanut mm. Suomen Kuvalehti. Voit lukea roomalaisista herjauksista myös näistä blogikirjoituksista:

• Herjauksia Pompejin seinäkirjoituksissa
• Ars vituperandi – roomalainen herjaamisen taito
• Uskomuksia ja ennakkoluuloja antiikin lääkäreistä
• Roomalaisia herjauksia: impotenttejä miehiä ja himokkaita naisia
• Pompejissa tutkimassa hävyttömiä seinäkirjoituksia
• Herjauksia Pompejin seiniltä

X-viestipalvelussa jakamiani esimerkkejä roomalaisista herjauksista löydät aihetunnisteella #RoomalainenHerjaus.

Lue lisää

Vierailuluentoja ja webinaareja

Yksi tutkijan työn mukavimpia puolia on se, kun pääsee kertomaan omasta tutkimusaiheestaan kiinnostuneille kuulijoille. Akateemisen yleisön lisäksi on monia muitakin, jotka ovat kiinnostuneita antiikin historiasta ja kulttuureista, ja tutkijaa usein pyydetään asiantuntijavieraaksi erilaisiin tilaisuuksiin. Kuluneen talven ja kevään aikana olen saanut poikkeuksellisen monta kutsua pitämään vierailuluentoja ja puhumaan webinaareissa.

Kuluneella viikolla kävin Turun klassillisen lukion antiikin historian kurssilla kertomassa Pompejin seinäkirjoituksista. Reija, jonka latinan kursseilla itsekin aikoinaan lukiossa kävin, on pyytänyt minua monet kerrat esitelmöimään opiskelijoilleen. Puhuin heidän kanssaan muun muassa siitä, mitä seinäkirjoitukset ovat, miten ja mihin niitä antiikissa tehtiin, ketkä niitä tekivät ja minkälaisia aiheita seinille kirjoiteltiin. Opiskelijat esittivät hyviä kysymyksiä, ja seinäkirjoituksista syntyi mainiota keskustelua. Tällaiset kouluvierailut ovat aina mieluisia.

Turun klassillisen lukion antiikin historian kurssilla
(kuva: Reija Pentti-Tuomisto)

Hieman aiemmin vapun aattona puolestaan sain tilaisuuden esitelmöidä Auralan kansalaisopiston historiakerhon tapaamisessa Turussa. Esitelmän aiheena oli "Herjaamisen monet muodot antiikin Roomassa". Kerroin herjaamiseen liittyvistä retoriikan opeista ja erilaisista lähteistä, joista herjauksia löytyy kuten roomalainen komedia, poliittiset puheet, pilkkarunous ja seinäkirjoitukset. Yleisö oli hyvin valveutunutta ja kyseli välillä vaikeitakin kysymyksiä. Keskustelu jatkui pitkään vielä esitelmän jälkeen kahvittelun merkeissä. Tilaisuudesta oli mukava jatkaa vappuaaton viettoon.

Auralan kansalaisopistolla

Alkuvuodesta olin Villa Lanten Ystävät ry:n webinaarissa, jonka aiheena myös olivat Pompejin seinäkirjoitukset. Tämä oli virkistävän erilainen tilaisuus, sillä se toteutettiin haastattelun muodossa. Keskustelimme aiheesta yhdessä tutkija Elina Pyyn kanssa, johon tutustuin joitain vuosia sitten Suomen Rooman-instituutissa eli Villa Lantessa. Olimme valmistelleet joitain kysymyksiä etukäteen, mutta webinaarissa keskustelu soljui mukavasti aiheesta toiseen. Elina on erinomainen haastattelija, ja oli muutenkin mukava olla vieraana tutun yhdistyksen webinaarissa.

Villa Lanten Ystävien webinaari
(kuva: Laura Nissin)

Maaliskuussa sain pyynnön osallistua toiseenkin webinaariin. Kyseessä oli Turun yliopiston kieli- ja käännöstieteiden laitoksen tuottama Kieli on avain -webinaari, jossa haastatellaan laitoksen tutkijoita, opiskelijoita ja alumneja. Olin haastateltavana yhdessä oppiaineemme toisen väitöskirjatutkijan Maria Jokelan kanssa. Aiheena oli meidän molempien tutkimuksia yhdistävä teema eli stereotypiat. Puhuimme siitä, mitä stereotypiat ovat, miten erilaiset stereotypiat näkyvät historiallisissa lähteissä ja mikä merkitys stereotypioilla on ihmisten ajattelussa. Tämä oli jännä kokemus erityisesti siksi, että webinaari kuvattiin yliopiston studiossa ja lähetettiin suorana Turun yliopiston Youtube-kanavalla. Tallenne webinaarista on katsottavissa tästä linkistä.

Kieli on avain -webinaari
(kuvakaappaus Turun yliopiston Youtube-kanavalta)

On mukava huomata, että tutkimukseni kiinnostaa laajempaakin yleisöä. Tällaiset kokemukset rohkaisevat ja kannustavat osaltaan tutkimuksen tekemiseen.

Lue lisää

Martialiksen runoja opettajan silmin

Tänä keväänä olin uudenlaisen haasteen edessä. Olin luvannut pitää Turun yliopiston klassillisten kielten opetukseen kuuluvan tekstikurssin Martialiksen runoista. Olen opettanut latinaa ja muita antiikkiin liittyviä teemoja monet vuodet, mutta juuri tämän tyyppistä kurssia en ole aiemmin pitänyt. Sekä kurssin sisältö että sen kohderyhmä olivat minulle uusia. Martialiksen tekstit ovat kyllä tuttuja, koska tutkin niitä väitöskirjassani, mutta en ole pitänyt niistä yliopistokurssia ennen tätä. Lisäksi kurssi latinan pää- ja sivuaineopiskelijoille on erilainen vaatimuksiltaan kuin vaikka lukio- ja työväenopistokurssit, joista minulla on eniten kokemusta.

Martialista opettamassa

Tällaisten tekstikurssien tavoitteena on yleensä tutustua yhden antiikin kirjailijan tuotantoon tai johonkin tiettyyn tekstilajiin. Perustutkinto-opiskelijana muistan itse käyneeni kursseja esimerkiksi Cicerosta, Horatiuksesta, Homeroksesta, piirtokirjoituksista ja Turun akatemian latinasta. Suunnitellessani Martialis-kurssiani muistelin, minkälaisia nuo opiskelijana käymäni kurssit olivat ja mikä niissä toimi pedagogisesti parhaiten. Sain myös oppiaineemme muilta opettajilta paljon hyviä käytännön vinkkejä, joita sovelsin kurssillani. Päätin kuitenkin, etten pyri suoraan jäljittelemään muiden opetusta, vaan pidän kurssini oman osaamiseni ja kokemukseni pohjalta parhaaksi katsomallani tavalla. 

Minulla oli varsin vapaat kädet kurssin sisällön ja tehtävien suunnittelussa. Aluksi mietin, mitä haluaisin opiskelijoiden oppivan Martialiksen runoudesta. Keskeinen tavoitteeni oli tuoda esille Martialiksen runojen monipuolisuus eli runojen aiheiden kirjo, vaihtelevat runomitat, runojen kieli sekä runojen sommittelu Martialiksen runokokoelmissa. Kurssin tekstiksi valitsin Martialiksen ensimmäisen epigrammien kirjan, jota luimme järjestyksessä alusta alkaen. Tämä kirja antaa mielestäni hyvän yleiskuvan Martialiksen runoista.

Luennon valmistelua kommentaarien avulla.
Lainaus runokokoelmasta Carmina Priapea
liittyen Martialiksen runoon 1,35, jossa Martialis puolustaa
hävyttömiä runojaan viitaten mm. Priapos-jumalaan.

Yksi suurimpia haasteita kurssin suunnittelussa oli arvioida, miten paljon opiskelijoilta saattoi vaatia neljän opintopisteen kurssilla. Yritin muistella omia opiskeluaikojani ja käymieni kurssien työmäärää. Martialis-kurssiini kuului 12 luentokertaa (à 90 min.), minkä lisäksi opiskelijat palauttivat noin joka toinen viikko pienen kotitehtävän seuraavan luennon runoista. Kurssiin kuului myös essee, jossa opiskelijat pohtivat kurssilla luettujen runojen ja yhden artikkelin pohjalta esimerkiksi Martialiksen elämää ja teoksia, Martialiksen runojen ominaispiirteitä ja runojen ymmärrettävyyttä nykylukijalle. Lisäksi kurssiin kuuluivat väli- ja lopputentit, joissa tuli osata analysoida sisällöllisesti ja kieliopillisesti kurssilla käsiteltyjä runoja.

Martialiksen runot ovat monella tavalla kiitollista materiaalia opettaa. Runot ovat yleensä lyhyitä, kielen ja rakenteiden puolesta helppolukuisia, ja kukin runo käsittelee yleensä yhtä selkää teemaa. Opetus eteni kätevästi runo runolta, ja kunkin runon ominaispiirteistä oli helppo keskustella. Käänsimme runoja yhdessä ja analysoimme niiden kieltä, runomittoja ja sisältöä. Pyrin eritysesti tuomaan esille runojen kulttuurista kontekstia kuten viittauksia muihin kirjailijoihin, mytologiaan, Rooman historiaan ja arkisiin ilmiöihin antiikin Roomassa. Käytin runojen taustoittamisessa apuna paljon muuta materiaalia kuten otteita muilta antiikin kirjailijoilta, piirtokirjoituksia, graffitoja Pompejista, roomalaista esineistöä ja taidetta sekä myöhempien taitelijoiden tulkintoja runojen aiheista.

Esimerkkejä antiikin lääketieteen harjoittajista luentodioissa
taustaksi Martialiksen runolle 1,30, jonka aiheena on lääkäri.

Vaikka olen tutkinut Martialiksen runoja väitöskirjaani varten jo usean vuoden ajan, en ole joutunut perehtymään niiden kieleen, rakenteisiin ja sisältöön niin tarkasti kuin tätä kurssia pitäessäni. Tutkimusta tehdessäni luen runoja pääasiassa käännöksinä ja tarkastelen niissä esiintyviä satiirisia ja stereotyyppisiä hahmoja. Yksittäisten runojen syvällinen analyysi jää usein vähemmälle. Kurssilla jouduin kuitenkin miettimään perin pohjin runojen kieliopillisia rakenteita, sanavalintoja, tyyliseikkoja, eri runojen välisiä viittaussuhteita, yksittäisten runojen suhdetta Martialiksen laajempaan tuotantoon, Martialiksen elämänvaiheita, historiallisia tapahtumia ja paljon muuta. Vanha totuus docendo discimus eli 'opimme opettamalla' pitää todella paikkaansa. Olen kevään aikana oppinut paljon niin Martialiksen runoista kuin tällaisen yliopistokurssin opettamisesta.

Tässä vielä muutamia esimerkkejä kurssilla käsitellyistä runoista:

Tässä hän on, hän, jota luet ja jota etsit,

Martialis, kaikkialla tunnettu

nokkelista epigrammien kirjoistaan.

Sellaisen kunnian, jonka sinä, innokas lukija,

olet antanut hänelle hänen vielä eläessä ja tuntiessa,

vain harvat runoilijat saavat edes kuolemansa jälkeen.

(Mart. 1,1, oma käännökseni)

Monesti Martialis esitti vaatimatonta ja vähätteli runojensa merkitystä, mutta tässä johdantorunossa hän esittää itsensä maailmankuuluna runoilijana. Martialiksen runojen tyylilaji oli epigrammi, jolla yleensä tarkoitetaan lyhyttä, nasevaa ja nokkelaa pikkurunoa. Usein runon pointti paljastuu aivan runon lopussa kuten tässä runossa:

Gemellus kosiskelee Maronillaa,

hän himoitsee, tavoittelee, anelee ja antaa tälle lahjoja.

Niinkö kaunis tuo nainen on? Päinvastoin ei ole mitään kamalampaa.

Mikä hänessä sitten houkuttelee ja miellyttää? Hän yskii.

(Mart. 1,10, oma käännökseni)

Gemellus tavoittelee rumaa ja sairasta Maronillaa vaimokseen perinnön toivossa. Martialis kommentoi usein runoissaan tällaisia arkipäivän elämään liittyviä ilmiöitä ja naurettavia henkilöitä. Joskus taas hän lainasi runojensa aiheet mytologiasta tai historiallisista tapahtumista kuten tässä runossa:

Kun hyveellinen Arria ojensi puolisolleen Paetukselle miekan,

jonka hän oli vetänyt ulos sisuksistaan, hän sanoi:

"Usko minua, haava, jonka tein, ei minua satuta,

mutta haava, jonka sinä teet, Paetus, satuttaa minua."

(Mart. 1,13, oma käännökseni)

Martialis viittaa tässä tapahtumiin keisari Claudiuksen (hallitsi 41–54 jaa.) aikana. Aulus Caecina Paetus oli tuomittu itsemurhaan osallisuudesta salaliittoon keisaria vastaan. Tarinan mukaan hän ei uskaltanut pistää itseään tikarilla kuoliaaksi, joten hänen vaimonsa Arria näytti mallia. Keisari Claudiukseen mainitaan myös tässä runossa:

Mitä hullutusta tämä on, sanohan!
Omien vieraittesi silmien edessä

sinä yksin ahmit sieniä, Caecilianus.
Mitä toivottaisin sinulle sellaista joka noin

vaativalle vatsalle ja kurkulle sopisi?

Syöhän sitä sientä jota Claudius söi.

(Mart. 1,20, käännös: Marja-Liisa Polkunen)

Runon Caecilianus on saita isäntä, joka illallisella yksin nauttii sieniä vieraiden katsellessa vierestä. Sienet olivat suurta herkkua jo antiikissa. Martialis toivoo Caecilianukselle kuolemaa viitatessaan Claudiukseen, joka antiikin historioitsijoiden mukaan murhattiin myrkytetyillä sienillä. Illallisista on kyse myös seuraavassa runossa, vaikkakin aivan eri näkökulmasta:

Cotta, sinä et kutsu päivälliselle ketään

jonka kanssa et ole peseytynyt, ja ainoastaan

kylpylät antavat sinulle pitovieraasi.

Ihmettelen aina, miksi et minua koskaan 

kutsunut, Cotta. Nyt tiedän, että 

alastomana en sinua miellyttänytkään.

(Mart. 1,23, käännös: Marja-Liisa Polkunen)

Cotta on tirkistelijä, joka valikoi illallisseuransa kylpylöistä sen mukaan, keiden miesten ulkomuoto miellyttää häntä. Tällaiset satiiriset hahmot olivat Martialiksen runoissa yleensä fiktiivisiä, mutta runot heijastelevat todellisia roomalaisen arjen ilmiöitä ja ihmistyyppejä kuten juoppoja, avionrikkojia, perinnönmetsästäjiä ja nousukkaita. Seksuaaliset perversiot olivat myös tavallinen aihe Martialiksella kuten tässä runossa:

Sinä teet aina salatemppusi ovet avoimina,

ilman vartijaa, Lesbia, etkä lempeäsi peittele.

Enemmän sinua ilahduttaa katselija kuin

rakastaja eivätkä sinua miellytä piiloon

jäävät ilot. Mutta ilotyttö ajaa pois

todistajan verhoin ja salvoin, ja harvoin

aukenee tirkistysreikä Summemmiumin

holvikaaripaikkoihin. Opettele sinä

häveliäisyyttä ainakin Chionelta tai

Iakselta, sillä hautamuistomerkit

pitävät piilossa myös siivottomat huorat.

Näyttävätkö määräykseni sinusta liian

ankarilta? Kiellän sinua tulemasta

yllätetyksi, Lesbia, en suinkaan

pääsemästä nussituksi.

(Mart. 1,34, käännös: Marja-Liisa Polkunen)

Runon Lesbia on exhibitionisti, joka haluaa kaikkien näkevän hänen seksitouhunsa. Naisen nimi Lesbia esiintyy Martialiksella monissa eroottisissa runoissa ja on luultavasti viittaus Martialiksen runolliseen esikuvaan Catullukseen, joka kertoo runoissaan onnettomasta rakkaudestaan naiseen nimeltä Lesbia.

Martialis osasi kirjoittaa myös vakavammista aiheista kuten hyvästä elämästä ja ystävyydestä. Tässä runossa hän ylistää ystäväänsä Decianusta:

Jos on joku, joka on luettava harvinaisten ystävien joukkoon,

jotka tunnetaan vanhan ajan uskollisuudesta ja muinaisesta maineesta;

jos on joku, joka hallitsee Ateenan ja Latiumin Minervan

taiteet ja on vilpittömän hyvä mies;

jos on joku, joka varjelee oikeutta ja ihailee rehellisyyttä,

eikä pyydä mitään jumalilta salaa;

jos on joku, joka luottaa ylevän mielen lujuuteen,

paha minut periköön, jos tuo mies ei ole nimeltään Decianus.

(Mart. 1,39, oma käännökseni)

---

Lähteet:

Marja-Liisa Polkunen, Marcus Valerius Martialis, Venus, viini ja vapaus: epigrammeja, Otava, 2000.

Lue lisää

Tutkimus- ja konferenssimatka: Rooma – Ostia – Pompeji

Edellisestä käynnistäni Italiassa oli kulunut jo vuosi, joten oli korkea aika suunnata taas sinne. Marraskuun alussa tekemääni matkaan oli monta hyvää syytä. Osallistuin Roomassa antiikin identiteettejä käsitelleeseen konferenssiin, jossa pidin tutkimukseeni liittyvän esitelmän. Tämän lisäksi kävin parissa arkistossa edistämässä Ostiaan liittyvää tutkimustani, ja Pompejissa tutustumassa pariin juuri yleisölle avattuun yksityistaloon, joissa on väitöskirjani kannalta kiinnostavaa aineistoa. Matkaani rahoittivat Svenska Kulturfonden ja Suomen Rooman-instituutti TelepART-apurahan muodossa. Kiitän tästä tuesta, jota ilman matka olisi jäänyt tekemättä.

Lensin Roomaan aikaisin maanantaiaamuna 6.11. ja suuntasin heti BiASA-arkistoon, joka sijaitsee Palazzo Veneziassa Rooman keskustassa. Toivoin voivani tutustua siellä Ostian 1800-luvun lopun kaivauksista kertovaan materiaaliin. Olin varmistanut etukäteen sähköpostitse, että aineistojen pitäisi olla käytettävissä. Päästessäni arkistolle minulle kuitenkin kerrottiin, että kyseinen arkistosali on avoinna vain tiistaisin ja torstaisin. Pitäisi tulla seuraavana päivänä uudestaan. Laskin että ehtisin arkistoon uudestaan tiistaina iltapäivällä. Loppupäivän kiertelin sitten Rooman vanhaa keskustaa ja palasin ajoissa majapaikkaani nukkumaan matkapäivän univelkoja pois.

Mietintätauko epäonnisen arkistokäynnin jälkeen

Tiistaiaamuksi olin sopinut käynnin Ostian arkistoihin Ostian teatteria käsittelevään tutkimukseeni liittyen. Tämä arkistokäynti sujui suunnitellusti. Olin käynyt jo pari kertaa aiemmin Ostiassa lukemassa 1900-luvun alun kaivausraportteja (blogissa: Arkistoissa etsimässä Ostian teatteria). Tällä kertaa lähinnä tarkistin muutamia asioita raporteista ja täydensin muistiinpanojani.

Arkistokäynti Ostiassa oli onnistuneempi. Nyt jo melkein hymyilytti.

Palasin iltapäivällä Ostiasta ja kiiruhdin uudestaan BiASA-arkistoon, jossa minulle tällä kertaa kerrottiin, että havittelemani arkistosali on auki kahteen asti tiistaisin ja torstaisin. Kello oli puoli kolme. Arkistonhoitajat koettivat keksiä, olisiko jotain tehtävissä. Minua pyydettiin odottamaan hetki, ja kohta paikalle saapui henkilö, jonka käsitin arkiston johtajaksi. Hän halusi tietää, mistä oli kyse, ja miksi en ollut ollut häneen yhteydessä etukäteen. Tätä yritin huonolla italiallani selittää. Aikansa puhistuaan ja kiivaasti elehdittyään hän myöntyi päästämään minut arkistoon. Kaksi hyvin ystävällistä arkistonhoitajaa auttoi minua löytämään etsimäni aineiston, joka kuitenkin osoittautui paljon laajemmaksi, kuin olin kuvitellut. Tutkin muutamia 1800-luvun lopun valokuvia ja yhtä vesivärimaalausta Ostian teatterista, ja totesin, että minun olisi parempi tulla joskus uudestaan paremmalla ajalla.

BiASA-arkistossa Palazzo Venezian tornissa

Jasminin ja Marian kanssa Porticus Octaviaeta ihastelemassa

Tiistai-iltana tapasin tutkijakollegani Marian ja Jasminin, joiden kanssa kävin aperitiiveilla ja syömässä. Olimme kaikki tulleet Roomaan osallistuaksemme Arachne IX -konferenssiin, jonka teemana oli Gender, Identities, and Social Structures in Greco-Roman Antiquity. Konferenssin järjesti yhteispohjoismainen Arachne-verkosto, joka on suomalaisten ja ruotsalaisten antiikin sukupuolentutkimuksesta kiinnostuneiden tutkijoiden perustama. Suurin osa osallistujista oli Suomesta ja Ruotsista, mutta mukana oli tutkijoita monista maista aina Pohjois-Amerikkaa ja Australiaa myöten.

Cocktail-tilaisuus Ruotsin Rooman-instituutilla ensimmäisen päivän päätteeksi

Marjatta Nielsenin keynote-esitelmä Suomen Rooman-instituutissa

Konferenssi pidettiin pääosin Ruotsin Rooman-instituutilla, mutta pääsimme käymään myös Suomen Rooman-instituutin väistötiloissa. Konferenssin aikana saimme kuulla esitelmiä muun muassa sukupuoliin liitetyistä ihanteista, naisten asemasta antiikissa, ikääntymisestä, ammateista ja etnisistä identiteeteistä. Itse pidin esitelmän roomalaisten suhtautumisesta häpeällisiin ammatteihin kuten gladiaattoreihin, näyttelijöihin ja prostituoituihin.

Esitelmöimässä, kuva: Iida Huitula

Konferenssin päätyttyä perjantaina lähdin junalla Napoliin, koska olin suunnitellut käyväni tutkimusmatkalla Pompejissa. Halusin nähdä kaksi pitkän restauroinnin jälkeen tänä vuonna yleisölle avattua yksityistaloa, joissa on tutkimukseni kannalta kiinnostavaa materiaalia. Lauantaiaamuna aikaisin olin jo Pompejin porteilla ja kiiruhdin saman tien ennen turistivirtoja ensimmäiseen kohteeseeni eli Vettiusten taloon. Siellä tutkin eroottisia seinämaalauksia ja seinäkirjoituksia, jotka luultavasti liittyvät talossa harjoitettuun prostituutioon. Yhtä avoimen eroottisia maalauksia tunnetaan vain muutamista pompejilaisista yksityistaloista.

Vettiusten talon peristylium-piha

Eroottisin maalauksin koristellussa takahuoneessa
tarjottiin ehkä prostituoitujen palveluita.

Talon ovensuussa on graffito, jossa Eutychis-niminen nainen
mainostaa seksuaalisia palveluitaan.

Hedelmällisyyden jumala Priaposta esittävä maalaus talon sisäänkäynnissä.

Toinen kohteeni oli niin kutsuttu Hopeahäiden talo, joka on yksi suurimpia yksityistaloja Pompejissa. Se on myös yksi harvoja taloja, jonka seinillä yhä on nähtävillä lukuisia seinäkirjoituksia. Monet näistä ovat seksuaalisia herjauksia ja siksi tärkeitä tutkimukseni kannalta. Osan sijainti minulla oli tiedossa, mutta joitain kirjoituksia jouduin etsiskelemään pitkään. Etsinnässä minua auttoivat muutamat hyvin innokkaat museovahdit. Löysimme ainakin pari fallos-piirrosta.

Hopeahäiden talon atrium

Fallos-graffito peristylium-pihan seinällä.
Piirros on vain muutaman senttimetrin levyinen.

Tämän peristylium-pihalle aukeavan huoneen
seinillä on yhä tusinan verran seinäkirjoituksia.

Tässä seinäraapustuksessa jotakuta haukutaan kullinimijäksi (lat. fellator)

Oli hyvin valaisevaa nähdä nämä raapustukset omin silmin niiden alkuperäisessä ympäristössä. Monet niistä oli kirjoitettu suuren peristylium-puutarhan laidalla sijainneen, ehkä ruokasalina käytetyn, huoneen seinille (katso kuvat yllä). Tämä pistää miettimään, kuka ne oli kirjoittanut ja miksi juuri siihen paikkaan. Huonetta tutkiessani moni ohikulkija pysähtyi ihmettelemään työskentelyäni. Muutamien kanssa syntyi keskustelua seinäkirjoituksista. Juttelin muun muassa paikallisen arkeologin ja yhden amerikkalaispariskunnan kanssa.

Forumin kylpylä oli jälleen auki yleisölle.
Kuva kylpylän tepidariumista eli lämpimästä huoneesta.

Monet turistit kiertävät Pompejia oppaiden kanssa, joiden asiantuntemus ei aina ole päätä huimaavaa. Tämän vierailuni aikana kuulin yhden oppaan kertovan asiakkailleen, että varmaan ainakin 10 000 ihmistä kuoli Pompejin tuhossa. Tutkijoiden arviot taitavat liikkua jossain 2000 kuolleen paikkeilla. Toinen opas kertoi Pompejin suuren bordellin seinillä olevan tuhansia graffiteja, mikä ehkä menee dramaattisen liioittelun piikkiin. Bordellista on dokumentoitu hieman yli 120 seinäkirjoitusta. Jouduin korjaamaan myös Hopeahäiden talossa tapaamani arkeologin käsitystä siitä, että ainakin 90 % seinäkirjoituksista olisi ollut rivoja. Vain muutama sata kaikista Pompejista löydetyistä yli 10 000 seinäkirjoituksesta sisältää hävytöntä kielenkäyttöä. Todellisuus on joskus tarua tylsempää.

Pääsin ensimmäistä kertaa kapuamaan yhteen Pompejin muurien torneista.
Kuvan näkymä on etelään kohti forumia.

Ennen matkaani olin anonut lupaa päästä Napolin arkeologisen museon varastoihin tutkimaan sinne säilöön koottuja seinäkirjoituksia. Museosta ei kuitenkaan koskaan vastattu pyyntööni, joten sain keksiä sunnuntaille muuta ohjelmaa. Niinpä lähdin bussilla Napolinlahden länsipäähän Baiaen arkeologiselle alueelle, joka oli roomalaisen eliitin suosima lomakohde. Siellä näin keisariaikaisten kylpylöiden raunioita, joiden joukossa on muun muassa vanhin säilynyt roomalaisaikainen kupoli. Tämän pyöreän ja myöhemmin vedellä täyttyneen huoneen akustiikka oli huikea. Kävin myös arkeologisessa museossa, joka sijaitsee 1400-luvun lopulla rakennetussa linnassa korkealla kukkulalla lahden rannalla.

Baiaen arkeologinen alue, joka käsittää useita rinteeseen rakennettuja kylpylöitä

Kupolilla katettu sali, alun perin luultavasti frigidarium eli kylmä huone.
Sali on myöhemmin täyttynyt vedellä Napolinlahden seismisen toiminnan vuoksi.

Maanantaiaamuna palasin junalla Roomaan, jossa ehdin viettää muutaman tunnin kaupungilla kierrellen. Illalla lensin takaisin Suomeen tyytyväisenä antoisan konferenssi- ja tutkimusmatkan jälkeen.

Lue lisää