1.11.2022

Uskomuksia ja ennakkoluuloja antiikin lääkäreistä

Antiikin roomalaisilla oli monenlaisia ja usein ristiriitaisia näkemyksiä lääkäreistä. Lääketieteen alan kirjoittajat yleensä ylistivät lääkäreiden taitoja ja oppineisuutta, kun taas muissa lähteissä lääkäreitä kuvattiin usein epärehellisiksi, epäpäteviksi ja kuolettavan vaarallisiksi puoskareiksi. Esittelen muutamia yleisimpiä lääkäreihin liitettyjä käsityksiä roomalaisissa ei-lääketieteellisissä kirjoituksissa kuten Plinius vanhemmalla, Martialiksella, piirtokirjoituksissa ja graffitoissa. Ensin on kuitenkin paikallaan muutama sana antiikin lääketieteestä taustaksi näille uskomuksille.

Lääketiede antiikin Roomassa

Perinteinen roomalainen lääketiede – ennen kreikkalaisten teorioiden omaksumista – perustui luonnonmukaisiin hoitoihin, joita tekivät perheenjäsenet, eivät ammattilääkärit. Perheen pää, paterfamilias, oli vastuussa perhekuntansa hyvinvoinnista. Kreikkalaisia lääkäreitä alkoi saapua Roomaan vuosisatoina ennen ajanlaskun alkua. He toivat mukanaan uusia teorioita, jotka vähitellen omaksuttiin osaksi roomalaista lääketiedettä. Monet roomalaiset olivat skeptisiä kreikkalaisten vaikutusta kohtaan, mutta kreikkalaiset lääkärit hyväksyttiin lopulta, erityisesti ylempien yhteiskuntaluokkien parissa.

Lääkäri hoitaa Aineasta.
(Napolin arkeologinen museo, kuva: Joonas Vanhala)

Ihmisen fysiologiasta ja sairauksien hoidosta oli useita kilpailevia teorioita. Yksi tunnetuimmista oli ruumiinnesteiden tasapainoon perustuva humoraalioppi. Myös sellaisten seikkojen kuin ruokavalion, lämmön ja ilmaston ajateltiin vaikuttavan ihmisen terveyteen. Lääkärin tehtävä oli antaa diagnoosi ja määrätä sopiva hoito. Tavallisimpiin hoitoihin kuuluivat erilaiset ruokavaliot, kylmät ja kuumat kylvyt, suonen iskeminen ja oksentaminen ruumiinnesteiden tasapainon palauttamiseksi, sekä lääkkeet, yrtit, loitsut ja kirurgiset toimenpiteet. Monet näistä hoidoista olivat tehottomia ja jopa vaarallisia potilaille. Hoitoa haettiin myös parantamisen jumalten kuten Asklepioksen pyhäköistä ja magiasta esimerkiksi taikajuomien ja amulettien muodossa. Antiikista on säilynyt suuri määrä votiivilahjoja, joita annettiin kiitokseksi jumalille parantumisesta.

Parantuneita ruumiinjäseniä kuvaavia votiivilahjoja.
(Bolognan arkeologinen museo, kuva: Joonas Vanhala)

Lääketieteen harjoittajia oli monenlaisia. Useimmat lääkärit olivat kreikkalaisia ja yleensä alemmista yhteiskuntaluokista. Kreikkalaiset lääkärit olivat oppineimpia, mutta oli monia muita, joiden ammattitaito perustui käytännöllisempään kokemukseen kuten kirurgeja, kätilöitä ja kasveilla parantajia. Kaikista näistä voitiin käyttää latinan sanaa medicus, vaikka usein sillä viitattiin erityisesti kreikkalaisiin oppineisiin lääkäreihin.

Kätilöä kuvaava reliefi.
(Isola Sacra, kuva: Joonas Vanhala)

Antiikin Roomassa ei ollut vakiintunutta lääketieteen koulutusta eikä pätevyysvaatimuksia. Kuka tahansa saattoi kutsua itseään lääkäriksi. Tämä näkyi luonnollisesti hoitojen laadussa. Toisaalta antiikista tunnetaan monia lääkäreitä, jotka olivat erikoistuneet esimerkiksi silmä-, korva- tai hammassairauksiin, mikä kertoo omistautumisesta tietylle lääketieteen alalle.

Lääketieteelliset välineet osoittavat, että roomalaiset lääkärit tunsivat erilaisia käytännön hoitoja: katetrin asettaminen virtsaamisen helpottamiseksi, sairaan kudoksen kauterointi, hampaiden poistaminen ja eräiden yksinkertaisten kirurgisten toimenpiteiden suorittaminen kuten kaihin poistaminen silmästä.

Pompejista löytyneitä lääketieteellisiä välineitä.
(Napolin arkeologinen museo, kuva: Joonas Vanhala)

Cato vanhempi: kreikkalaiset lääkärit yrittävät tuhota roomalaiset

Yksi varhaisimmista lääkäreihin liittyvistä kannanotoista on peräisin Cato vanhemmalta. Hän kannatti perinteisiä roomalaisia arvoja ja käytäntöjä, ja oli epäluuloinen kreikkalaisten vaikutuksesta Roomassa. Kreikkalaisista ja heidän lääketieteestään hän totesi näin:

Heidän [kreikkalaisten] heimo on erityisen kelvoton ja oppimaton, ja usko tätä kuin tietäjän sanaa: kun tuo kansa jakaa kirjallisuuttaan, turmelee se kaiken, ja vielä varmemmin, jos he lähettävät tänne lääkärinsä. He ovat vannonneet murhaavansa kaikki muukalaiset lääketieteellään, ja tämän he tekevät maksusta, jotta heitä uskottaisiin ja heidän olisi helpompi tuhota meidät. (Sitaatti Catolta; Plinius vanhempi, Naturalis historia, 29,7)

Caton kaksi keskeistä syytöstä oli, että kreikkalaiset lääkärit halusivat vahingoittaa potilaitaan ja että he vaativat rahaa vastineeksi palveluistaan. Nämä ajatukset toistuvat uudestaan ja uudestaan myös myöhemmissä roomalaisissa lähteissä. Caton näkemys johtui hänen yleisestä epäluulostaan kreikkalaisia ja heidän kulttuuriaan kohtaan, joiden hän ajatteli turmelevan roomalaisen yhteiskunnan.

Plinius vanhempi: epärehellisiä, ahneita ja vaarallisia lääkäreitä

Toisen tunnetun polemiikin kreikkalaisia lääkäreitä kohtaan kirjoitti Plinius vanhempi. Hänen kuvauksensa heijastaa monia uskomuksia ja ennakkoluuloja, joita roomalaisilla oli, ja on samoilla linjoilla Caton kanssa kuvatessaan kreikkalaisia lääkäreitä vaarallisiksi ja murhanhimoisiksi.

He [lääkärit] hankkivat oppinsa vaarantaen meidät ja tekevät kokeita meidän kuolleilla ruumiillamme. Vain lääkäri voi tappaa saamatta minkäänlaista rangaistusta. (Plinius 29,8)

Siinä missä Cato piti kreikkalaisia lääkäreitä yksinkertaisesti pahantahtoisina, Plinius näki lääkäreiden toiminnalle selkeän motiivin: saada uutta tietoa lääketieteellisten kokeiden kautta.

Plinius syytti lääkäreitä myös myrkyttämisestä, juonittelusta ja aviorikoksista:

Sillä mikä olisi otollisempi tilaisuus myrkytyksille, tai mistä löytyis enemmän juonittelua testamenteista? Aviorikoksiakin tapahtuu jopa keisareiden lähipiirissä... (Plinius 29,8)

Hän piti lääkäreitä ahneina ja rahanhimoisina:

Voisinko olla mainitsematta heidän ahneuttaan, heidän saaliinhimoisia kauppojaan toisten ihmisten kohtalon ollessa kyseessä, hintoja, joita he pyytävät hoidoistaan, maksuja kuoleman aiheuttamisesta… (Plinius 29,8)

Pliniuksen mukaan lääkärit vahingoittivat potilaitaan tarkoituksella oman etunsa vuoksi. Tällä saattaa olla todellisuuspohjaa ottaen huomioon monet kuvaukset roomalaisissa lähteissä lääkäreistä, jotka juonittelivat potilaitaan vastaan, erityisesti ylhäisissä ja keisarillisissa kodeissa.

Plinius mainitsee lopuksi vielä lääkäreiden osaamattomuuden:

Se on ilmiselvästi pelkkää teeskentelyä ja vastenmielistä tiedoilla pullistelua. Eivätkä he itsekään tiedä, mitä tekevät… (Plinius 29,8)

Samoin kuin Cato Plinius vastusti kreikkalaisia lääkäreitä johtuen hänen yleisestä ennakkoluulostaan kreikkalaisia kohtaan. Vaikuttaa siltä, että monet yläluokkaiset roomalaiset olivat skeptisiä kreikkalaisten turmelevaa ja perinteisistä roomalaisista arvoista poikkeavaa vaikutusta kohtaan vielä ensimmäisellä vuosisadalla jaa.

Tämä vastenmielisyys kreikkalaisia lääkäreitä kohtaan näyttää vaikuttaneen myös kansanomaisempiin kirjallisuuden muotoihin kuten roomalaiseen komediaan ja satiiriin. Näissä genreissä paino ei ole yhtä vahvasti lääkäreiden kreikkalaisuudessa, mutta tämä pohjavire näyttää silti säilyvän. Näissä pilkkaavissa kuvauksissa huomio kiinnittyy erityisesti lääkäreiden epäpätevyyteen ja vaarallisuuteen heidän potilaitaan kohtaan.

Martialis: epäpäteviä ja tappavia lääkäreitä

Yksi tuotteliaimmista satiiristen runojen kirjoittajista oli Martialis, joka kirjoitti lukuisia epigrammeja nimenomaan lääkäreistä. Tässä runossa lääkäri ja hänen oppilaansa tekevät lähinnä vahinkoa potilaalleen:

Olin hieman voimaton, mutta sinä, Symmachus, tulit heti luokseni sadan oppilaan kanssa. Sata pohjatuulen jäätämää kättä kosketti minua. Minulla ei ollut kuumetta, Symmachus, mutta nyt on. (Mart. 5,9)

Useat lääkärit Martialiksen runoissa onnistuvat tappamaan potilaansa. Äärimmäinen esimerkki on tämä runo, jossa pelkkä lääkärin näkeminen unessa riittää tappamaan miehen:

Andragoras kylpi kanssamme, söi iloisena aterian – aamulla mies löytyi kuolleena. Kysytkö, Faustinus, syytä näin nopeaan kuolemaan? Hän oli unessa nähnyt lääkäri Hermocrateen. (Mart. 6,53)

Lähes kaikilla lääkäreillä Martialiksen runoissa on kreikkalainen nimi. Tämä saattaa johtua pelkästään siitä, että useimmat lääkärit hänen aikanaan olivat syntyperältään kreikkalaisia, mutta taustalla saattoivat vaikuttaa myös vanhat ennakkoluulot. Martialiksen runojen fokus ei kuitenkaan ole niinkään lääkäreiden kreikkalaisuudessa kuin heidän epäpätevyydessään ja kyseenalaisessa moraalissaan.

Se, että tällainen lääkäreiden herjaaminen ei johtunut vain ennakkoluuloista kreikkalaisia kohtaan, käy selvästi ilmi, kun Martialiksen runoja verrataan kreikkalaisiin epigrammeihin, joissa monet samoista teemoista toistuvat. Epäpätevä lääkäri onnistuu tappamaan potilaansa tässä naurettavan liioitellussa kuvauksessa:

Sokles lupasi suoristaa koukkuselkäisen Diodoroksen selän. Hän asetti kolme suurta neljän jalan levyistä kiveä tämän selän päälle. Hän murskautui kuoliaaksi, mutta hänestä tuli suorempi kuin seiväs. (Greek Anthology 11,120)

Aivan kuten Martialiksen runossa, jossa potilas kuoli nähtyään lääkärin unessa, seuraavassa runossa pelkkä lääkärin nimen muistaminen riittää tappamaan miehen:

Feidon ei puhdistanut minua hoidoilla eikä edes koskenut minuun, mutta kuumeisena muistin hänen nimensä ja kuolin. (Greek Anthology 11,118)

Tämä runo on esimerkki usein toistuvasta ahneiden ja varastavien lääkäreiden teemasta:

Rodon poistaa lääkkeillä spitaalin ja tuberkuloosin. Kaiken muun hän poistaa [= varastaa] jopa ilman lääkkeitä. (Greek Anthology 11,333)

Lääkäreiden pilkkaamisesta oli selvästikin tullut kirjallinen topos, jota hyödynnettiin niin kreikkalaisessa kuin roomalaisessa kirjallisuudessa useiden vuosisatojen ajan. Yllä siteeratut kreikkalaiset epigrammit olivat suunnilleen Pliniuksen ja Martialiksen ajalta eli ensimmäiseltä ja toiselta vuosisadalta jaa. Kreikkalaisten epigrammien kokoelmaan kuuluu kuitenkin vastaavia runoja myös aiemmilta vuosisadoilta.

Cicero: positiivisia mainintoja lääkäreistä

Kaikki maininnat lääkäreistä roomalaisissa lähteissä eivät kuitenkaan ole negatiivisia. Lääkäreitä muisteltiin myös hyvällä kuten Cicero kirjeessään, jossa hän valittelee erään lääkärinsä kuolemaa:

Kuinka huonosti Alexiolle on käynyt! Et uskokaan minkälaista murhetta tämä on minulle aiheuttanut – – Ikävöin hänen kiintymystään minua kohtaan, hänen lempeyttään ja ystävällisyyttään. On toinenkin seikka: eikö meidänkin olisi syytä pelätä, kun tällainen tauti yhtäkkiä kukistaa tavoiltaan niin kohtuullisen miehen ja erinomaisen lääkärin? (Cicero, ad Atticum 15,1,1)

Toisessa kirjeessä Cicero suosittelee erästä lääkäriä ystävälleen:

Suosittelen sinulle erityisesti Glycoa, Pansan lääkäriä, joka on naimisissa ystäväni Achilleuksen sisaren kanssa. – – Sitä paitsi hän on vaatimaton ja rehellinen mies, jota ei oma etu ajaisi rikosta tekemään. (Cicero, ad Brutum 1,6,2)

Cicero on tietoinen yhdestä tavallisimmista syytöksistä lääkäreitä kohtaan eli heidän taipumuksensa rikoksiin rahallista korvausta vastaan. Muissa yhteyksissä Cicero esittää lääkäreistä samanlaisia syytöksiä kuin Cato, Plinius ja Martialis.

Piirtokirjoitukset: lääkäreiden ylistystä ja syytöksiä

Monissa roomalaisissa piirtokirjoituksissa mainitaan lääkäreitä, erityisesti hautausten yhteydessä. Nämä piirtokirjoitukset kertovat Rooman kirjallisten piirien ulkopuolella vaikuttaneiden sosiaaliluokkien ajatuksista ja asenteista. Useita näistä piirtokirjoituksista tekivät vapautetut orjat itselleen tai muille vapautetuille. Piirtokirjoituksissa sekä ylistetään että moititaan lääkäreitä.

Tämän votiivipiirtokirjoituksen teetti roomalainen upseeri Ulpius kiitokseksi parantamisen jumalille. Hän ylistää siinä lääkäriä nimeltä Lucius Julius Helix:

CIL VI 19
(Kuva: Catolog dei Musei Vaticani)

Omistettu Aesculapiukselle ja Hygialle. Marcus Ulpius Honoratus, ratsuväenupseeri, on toimittanut uhrin kiitokseksi jumalille oman, läheistensä ja Lucius Julius Helixin – lääkärin, joka uskollisesti huolehti minusta jumalten säädösten mukaan – terveyden johdosta. (CIL VI 19, Rooma, 131–179 jaa.)

Toinen piirtokirjoitus, kirjoitettu ensimmäisessä persoonassa, kertoo lääkäristä, joka ylistää itseään. Tämä ei ollut epätavallista hautapiirtokirjoituksissa. Nimestä päätellen Claudius oli luultavasti vapautettu orja. Piirtokirjoituksen teetti ehkä Claudius itse ennen kuolemaansa tai joku muu.

IGUR III 1247
(Kuva: Ashmolean Museum, University of Oxford)

Minä, lääkäri Claudius Agathemeros, joka nopeasti opin parannuskeinon kaikenlaisiin vaivoihin, lepään tässä. Tämä muistomerkki on yhteinen minulle ja vaimolleni Myrtalelle. Olemme Elysionissa yhdessä oikeamielisten kanssa. (IGUR III 1247, Rooma, n. 50–100 jaa.)

Lääkärin ylistys ei ole odottamatonta parantamisen jumalille osoitetussa kiitoksessa, ja on suorastaan formulaarinen lääkärin omassa hautakirjoituksessa. Nämä piirtokirjoitukset kuitenkin osoittavat, etteivät lääkärit aina olleet vain halventavan kritiikin kohteina, vaan heitä voitiin muistella myös lämmöllä kuten Cicero kirjoittaessaan omista lääkäreistään.

Toisaalta piirtokirjoituksistakin löytyy negatiivisia mainintoja lääkäreistä. Muutamissa kirjoituksissa lääkärit muistetaan heidän tehottomista hoidoistaan kuten tässä:

CIL VI 68
(Kuva: Wikimedia Commons)

Felix Asinianus, papiston julkinen orja, uhrasi mieluusti valkoisen vasikan kiitokseksi Bona Dea Agrestis Feliculalle saatuaan näkönsä takaisin. Lääkärien hylkäämänä hän kymmenen kuukauden kuluttua parani emäntänsä lääkkeiden ansiosta... (CIL VI 68, Rooma, n. 1–30 jaa.)

Tässä toisessa lääkärit olivat tappaneet potilaansa:

CIL VI 37337
(Kuva: Corpus inscriptionum Latinarum, Archiv)

Manalan jumalille. Euhelpistus, vapautettu orja, joka myös on Manes, eli 27 vuotta, 4 kuukautta ja 11 päivää. Äkillinen kuolema riisti hänen parhaat vuotensa, tuo mitä viattomin sielu, jonka lääkärit leikkelivät ja tappoivat. Publius Aelius Peculiaris, keisarin vapautettu, [teki tämän] orjatoverilleen. (CIL VI 37337, Rooma, n. 101–150 jaa.)

Tällaiset piirtokirjoitukset noudattavat perinteisiä muotoja eivätkä välttämättä heijastele suoraan yleisiä asenteita, vaikka yksilölliset toiveet voitiin ottaa huomioon. Näiden lisäksi on syytä tarkastella myös roomalaisia seinäkirjoituksia, jotka olivat luonteeltaan spontaanimpia sekä sisällöltään että kirjoitustavoiltaan. Haasteena on kuitenkin se, että seinäkirjoituksissa mainitaan harvoin lääkäreitä ja usein vain ohimennen.

Seinäkirjoitukset: harvoja mainintoja lääkäreistä

Herculaneumista löytyi tämä tunnettu raapustus:

CIL IV 10619
(Kuva: Wikimedia Commons)

Apollinaris, lääkäri, keisari Tituksen orja, kakkasi täällä hyvin. (CIL IV 10619)

Tämä kuvaus on melko neutraali. Siinä voi nähdä herjaavaa sävyä, mutta silloinkin se liittyy ennemmin kakkaamiseen kuin siihen, että Apollinaris oli lääkäri.

Tässä Ostiasta löydetyssä graffitossa uhkaillaan lääkäreitä:

– – Kakkaa hyvin ja nussi lääkäreitä suuhun. (AE 1941,8)

Tämä on selvästi vihamielinen mielenilmaus lääkäreitä kohtaan, mutta emme tiedä mitään sen kontekstista tai kirjoittajan motiiveista.

Pompejista olen tunnistanut vain yhden seinäkirjoituksen, jossa mainitaan toista miestä lääkinnyt mies:

Pierus Celadus, keisarikultin pappi, hoiti Amandusta, Papiriuksen orjaa. (CIL IV 8810)

Sairaudet olivat yleisiä, mikä näkyy monissa pompejilaisissa graffitoissa. Seuraavassa kirjoituksessa pilkataan peräpukamista kärsivää henkilöä. Peräpukamien ajateltiin johtuvan anaaliseksistä.

CIL IV 1820
(Kuva: Varone 2012)

Chius, toivon että peräpukamasi hiertävät niin, että ne tulehtuvat pahemmin kuin aiemmin. (CIL IV 1820)

Muutamissa Pompejin graffitoissa, jotka muistuttavat kirouksia, kirjoittaja toivoo toiselle sairautta:

Toivon että sairastut. (CIL IV 2960)

Tervehdys Asbestus, saisit sairastua. (CIL IV 762)

Roomalaisissa seinäkirjoituksissa ei siis esiinny juuri lainkaan herjauksia lääkäreitä kohtaan. On vaikea sanoa, mistä tämä johtuu, kun roomalaisissa kirjallisissa lähteissä lääkäreiden pilkkaaminen on niin yleistä. Myös pienemmissä kaupungeissa kuten Pompejissa toimi lääkäreitä. Luontevin selitys lääkäreihin kohdistuvan herjaamisen vähyydelle on, että lääkärit eivät olleet kovin keskeinen osa tavallisten ihmisten elämää. Asiointi lääkärin luona on voinut olla melko harvinaista. Jos lääkärit lisäksi matkustivat eri puolilla tarjoamassa palveluitaan, herjojen kirjoittaminen heistä talojen seinille ei ollut kovin otollista. Lääkäreihin liittyi varmasti ennakkoluuloja myös kirjallisen eliitin ulkopuolella, mutta niitä ei tuotu esiin seinäkirjoituksissa.

Lääkäreiden herjaaminen näyttää olleen osa kirjallista ilmaisua ja ylempien yhteiskuntaluokkien puheenaihe, mutta ei kovin yleinen teema tavallisen kansan keskuudessa. Lääkäreihin liittyvä kritiikki roomalaisessa kirjallisuudessa liittyi ainakin osittain yleisiin ennakkoluuloihin kreikkalaisia ja heidän lisääntyvää vaikutustaan kohtaan Roomassa. Syytöksillä lääkäreiden huonoista ja vahingollisista hoidoista oli luultavasti todellisuuspohjaa, koska antiikin lääketieteelliset teoriat johtivat tehottomiin ja vaarallisiin hoitoihin. Lääkäreihin kohdistuvat negatiiviset uskomukset olivat yleisiä yläluokkaisissa piireissä, ainakin tietyn kirjallisen eliitin parissa, mutta laajemman yleisön kirjoittelu ei heijastele samanlaista pilkkaa.



Blogiteksti perustuu esitelmään "Popular beliefs about physicians in ancient Rome", jonka pidin elokuussa Veronassa kansainvälisen kulttuurihistorian yhdistyksen (ISCH) konferenssissa. Esitelmän powerpoint-diat löytyvät tästä linkistä.

Käännökset ovat omiani, ellei toisin mainita.

Piirtokirjoitusten lähteet:

AE = L’Année épigraphique

CIL IV = Corpus inscriptionum Latinarum, vol. 4, Inscriptiones parietariae Pompeianae Herculanenses Stabianae, Berlin, 1871–.

CIL VI = Corpus inscriptionum Latinarum, vol. 6, Inscriptiones urbis Romae Latinae, Berlin, 1876– 

IGURInscriptiones Graecae urbis Romae

Varone 2012 = A. Varone, Titulorum graphio exaratorum qui in C.I.L. vol. IV collecti sunt, imagines, ”L’Erma” di Bretschneider, Roma 2012.

25.9.2022

Kotimatka Euroopan halki

Stipendikauteni Roomassa päättyi elokuun lopussa, ja päätin matkustaa Roomasta takaisin Suomeen maata pitkin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun valitsin junan lentämisen sijaan. Olin monesti miettinyt tätä vaihtoehtoa, mutta joko aikataulut eivät sopineet tai junailu oli liian kallista. Lentäminen on edelleen helpompaa ja halvempaa, mutta tällä kertaa minulla oli sopivasti aikaa Euroopan halki matkustamiseen, ja sain matka-apurahan Svenska Kulturfondenilta, koska poikkesin matkalla konferenssiin Bordeaux'ssa.

Matkalla Roomasta Pariisiin.

Hankin seitsemän päivän interrail-kortin ja varasin ajoissa paikkaliput juniin ja pari hotelliyötä matkan varrelta. Halusin pysähdellä muutamissa kaupungeissa kuten Kölnissä ja Kööpenhaminassa. Matkavalmisteluihin kuului myös ylimääräisen tavaran lähettäminen Suomeen etukäteen. Kävi niin hyvin, että eräs tuttavani otti isomman matkalaukkuni mukaansa lentäessään elokuun lopussa Suomeen. Mukaani junamatkalle otin repun ja käsimatkatavaralaukun. Jonkin verran irtosälää kuten Rooman Porta Portesen markkinoilta ostamani gramofonin äänitorven jouduin ottamaan mukaan Ikea-kassissa.

Juna kulki Genevenjärven rantoja pitkin.

Lähdin Roomasta kohti Pariisia lauantaiaamuna 27.8. Tämän etapin hienoimmat maisemat näin Milanon ja Geneven välisellä osuudella, kun juna kulki Alppien halki vuoristosolia ja Genevenjärven rantoja pitkin. Pariisissa olin myöhään lauantai-iltana. Yövyin Pariisissa ja vietin sunnuntaina koko päivän Louvressa. Illalla hain tavarani hotellilta ja jatkoin junalla Bordeaux'hon.

Uusi suosikkini Louvren kokoelmista, Minervan pöllö sotisovassa.

Bordeaux'ssa osallistuin antiikin piirtokirjoitusten tutkimusta käsittelevään CIEGL 2022 -konferenssiin. Minut oli hyväksytty esittelemään väitöskirjatutkimustani tieteellisen posterin muodossa (posteri löytyy tästä linkistä). Konferenssista jäivät erityisesti mieleen monet tutkijat, joihin tutustuin, cocktail-tilaisuus Bordeaux'n arkeologisessa museossa sulkemisajan jälkeen, jolloin saimme vapaasti kiertää museossa tutkijoiden kesken, sekä retki Perigueux'hon, jossa tutustuimme kaupungin roomalaiseen historiaa ja erinomaiseen Vesunna-museoon.

Moderni konferenssi muistuttaa pyhiinvaellusta...

Esittelemässä posteriani. (Kuva: Alessandra Tafaro).

Perjantaiaamuna 2.9. lähdin Bordeaux'sta kohti Kölniä, johon saavuin iltapäivällä. Heti juna-asemalta ulos kävellessäni näin Kölnin tuomiokirkon kunnioitusta herättävän hahmon edessäni. Vein tavarat hotellille ja suuntasin saman tien tutustumaan kirkkoon. Kirkko on juuri niin upea kuin olin kuullut. Valtavat tornit, korkeat goottilaiset kaaret, värikkäät lyijylasi-ikkunat, erikoisia yksityiskohtia joka puolella. Kirkon alla oli paikoin nähtävissä myös roomalaisaikaisia jäänteitä. Halusin tietysti kiivetä kirkon torniin, josta oli upeat näkymät yli Kölnin. Nousua torniin on noin 100 metriä ja yli 500 rappusta.

Kölnin tuomiokirkko.

Seuraavana päivänä kävin Kölnin roomalais-germaanisessa museossa, jonka kokoelmat ovat tällä hetkellä väistötiloissa. Esillepano oli silti erinomaisesti toteutettu. Esineitä oli koottu aihepiireittäin ja Kölnin historiaa esiteltiin kronologisessa järjestyksessä roomalaisajan alusta alkaen. Erityisen vaikuttava oli suuri kokoelma roomalaisaikaisia lasiesineitä. Tämän museon lisäksi kadun toisella puolella oli väliaikainen näyttely "Rom am Rhein". Siellä esiteltiin suunnilleen samoja aiheita kuin Kölnin pysyvässä museossa, mutta näyttely ei ollut lainkaan yhtä hyvin toteutettu. Kiinnostavia esineitä oli paljon, mutta näyttelyltä tuntui puuttuvan punainen lanka, ja näyttelyn osat jäivät irrallisiksi laajemmasta kontekstista. Olin kuitenkin tyytyväinen päivän museovierailujen saldoon. Kiersin vielä lopuksi kaupungilla katsomassa joitain historiallisia kohteita kuten roomalaista katukiveystä, akveduktin palan ja vanhoja kaupunginmuureja.

Roomalaisia lasiesineitä, Römisch-Germanisches Museum, Köln.

Kölnistä lähdin lauantai-iltana kohti Kööpenhaminaa. Luvassa oli noin 12 tunnin junamatka yön yli ilman makuupaikkaa. Olin varustautunut eväillä ja monella jaksolla tv-sarjoja. Junamatka sujui muuten ilman yllätyksiä, mutta ihmettelin hieman puolentoista tunnin pysähdystä ennen Tanskan rajaa. Syynä oli ilmeisesti se, ettei junan haluttu saapuvan Kööpenhaminaan aamuyöstä vaan vasta seitsemän aikaan aamulla. Tanskan rajalla juna pysähtyi passintarkastusta varten ja rajaviranomaiset nousivat junaan. Meidän vaunussamme oli perhe kahden pienen lapsen kanssa, eikä heillä ollut esittää passeja, joten heidät määrättiin ulos junasta. Heille luvattiin yöpaikka, ja he saisivat jatkaa matkaa, kun matka-asiakirjat olisi saatu tarkastettua.

Aikaisin sunnuntaiaamuna saavuin Kööpenhaminaan. Olin varannut hotellin aivan aseman vierestä. Jätin tavarani vastaanottoon, maksoin itseni hotellin aamiaiselle ja lähdin sitten kohti Kööpenhaminan Glyptotekiä. Olin ovella odottamassa jo hieman ennen museon aukeamista, joten pääsin ensimmäisten joukossa sisään.

Odottamassa museon aukenemista.

Glyptotekin veistoskokelmia.

Olin pitkään haaveillut vierailusta Glyptotekissä, jossa on hieno kokoelma kreikkalaisia ja roomalaisia veistoksia. Museo on tunnettu myös veistoksista tehdyistä jäljennöksistä, jotka on pyritty maalaamaan samalla tavalla värikkäästi kuin veistokset alun perin oli antiikin aikana maalattu. Nämä värikkäät kopiot jakavat mielipiteitä, mutta edustavat tiettävästi veistosten alkuperäistä värimaailmaa. Museossa sattui olemaan samana päivänä myös konsertti, jossa jousikvartetti soitti Mozartin ja Brahmsin musiikkia.

Muutama esimerkki veistoksista ja niiden värillisistä kopioista:


Kööpenhaminasta jatkoin maanantaiaamuna Tukholmaan, jonne saavuin iltapäivällä. Kävelin tavaroineni Gamla Staniin, jossa tein muutamia ostoksia. Olin ajatellut käydä Fotografiska Museetissa, mutta olin lopulta niin väsynyt ja aikaa oli niin niukasti, että kävelin vain suoraan Viking Linen terminaaliin odottamaan Viking Gloryn lähtöä. Olin perillä Turussa tiistaiaamuna 6.9.

Laiva saapumassa Turun satamaan.

Niin päättyi matkani Roomasta Suomeen ja vuoden mittainen stipendikauteni Suomen Rooman-instituutissa. Nyt olen jo ehtinyt asettua vanhaan asuntooni ja aloittanut työt Turun yliopistolla työsuhteisena väitöskirjatutkijana. Tutkimukseni jatkuu näissä merkeissä seuraavat pari vuotta. Vuosi Roomassa oli antoisa, mutta nyt tuntuu hyvältä olla kotona taas.

Viimeinen etappi: Förillä joen toiselle puolelle.



Kaikki kuvat ovat omiani, ellei toisin mainita.

17.8.2022

Konferenssi Veronassa – historiaa, puoskareita ja piirtokirjoituksia

Osallistuin elokuun alussa kulttuurihistorian konferenssiin Veronassa. Tämä oli ensimmäinen iso kansainvälinen konferenssini ja kaikin tavoin hauska ja inspiroiva kokemus. Konferenssin anti oli kiinnostavaa, Verona oli upea, säät suosivat (vaikka olikin kuuma) ja seura oli erinomaista. Tässä muutamia kohokohtia viikon varrelta.

Verona

Saavuin Veronaan suoraan kesälomalta Suomesta maanantaina 1.8. Olimme varanneet muutamien muiden suomalaisten kanssa majoituksen koko viikoksi paikallisesta opiskelija-asuntolasta, joka oli lähellä Veronan yliopistoa ja erittäin mukava, siisti ja edullinen. Konferenssi kesti tiistaista perjantaihin, joten aikaa jäi myös Veronaan tutustumiselle.

Konferenssin parhaat panelistit: minä, Saara, Juha ja Jasmin.

Olimme valmistelleet yhteisen paneelin yhdessä Juha Isotalon, Saara Kauppisen ja Jasmin Lukkarin kanssa. Esitelmämme käsittelivät antiikin ajan uskomuksia barbaareista, poliitikoista, lääkäreistä ja magian harjoittajista (konferenssin ohjelmaesitelmien abstraktit). Paneelimme herätti runsaasti keskustelua, ja lopulta keskustelu oli pakko lopettaa kesken, koska aika oli lopussa ja aulassa odotti kuohuviinitarjoilu. Oma esitelmäni käsitteli roomalaisten ennakkoluuloja lääkäreistä (esitelmän diat). Esitelmä sujui hyvin, ja sain hyvää palautetta ja oivallisia vinkkejä jatkotutkimusta ajatellen. Kirjoitan lääkäreihin liittyvistä ennakkoluuloista joskus erillisen blogipäivityksen.

Ote esitelmästäni (kuva: Juha Isotalo)

Paneelimme oli heti tiistain ensimmäisessä sessiossa, joten loppuviikon saimme vain nauttia muiden esitelmistä. Kuuntelin itse esitelmiä mm. kulkutaudeista, keskiajan teologiasta, klassisen Ateenan julkishallinnosta ja myöhäisantiikin mysteereistä. Konferenssin aikana tutustuin tutkijoihin mm. Iso-Britanniasta, Kanadasta, Italiasta, Saksasta, Romaniasta ja tietenkin Suomesta. Iso osa konferenssin esitelmistä oli suomalaisten tutkijoiden pitämiä. Muutama näistä oli etänä, mutta ainakin 20 suomalaista osallistui konferenssiin paikan päällä. Koko konferenssin osallistujamäärä oli arviolta 70–80 tutkijaa, joten suomalaisten panos oli merkittävä.

Virallinen konferenssi-illallinen

Konferenssiohjelman lisäksi meillä oli aikaa tutustua Veronaan. Nautimme kaupungin ravintoloista ja baareista ja kiersimme kaupungin nähtävyyksiä. Erityinen kohokohta oli Aida-ooppera Veronan areenalla eli roomalaisessa amfiteatterissa, joka on poikkeuksellisen hyvin säilynyt ja edelleen käytössä. Olin vaikuttunut sekä oopperasta että areenasta. Olimme hankkineet halvat liput, joten istuimme areenan alkuperäisillä kivipenkeillä kuten yleisö antiikissa. Oli huikeaa ajatella, että roomalaiset istuivat aikoinaan samassa paikassa viihteen äärellä. Onneksi ohjelmassa oli kuitenkin oopperaa eikä julkisia teloituksia ja gladiaattori- ja eläintaisteluita.

Aida-ooppera Veronan areenalla

Ehdimme käydä myös parissa arkeologisessa museossa. Ensin tutustuimme Veronan roomalaiseen teatteriin ja sen yhteydessä olevaan museoon, jossa kerrotaan Veronan roomalaisaikaisesta historiasta. Teatteria käytetään yhä kesäkaudella. Tämä tosin tarkoittaa, että teatterin jäänteistä näkee kovin vähän katsomon ja lavan alta.

Veronan roomalainen teatteri on yhä käytössä kesäisin.

Museoon on koottu suuri määrä roomalaisia piirtokirjoituksia, joista erityisesti olin kiinnostunut. Yksi erikoisimmista oli varoitus olla kakkaamatta hautakivien väliin tai muuten häpäistä hautoja. Näin tekeviä uhataan sokeutumisella.

Stercus intra cippos qui fecerit aut
violarit nei luminibus fruatur.

Minä ja piirtokirjoitukset :)
(kuva: Saara Kauppinen)

Piirtokirjoituksista saimme nauttia myös Museo Lapidario Maffeianossa, joka perustuu 1675–1755 Veronassa eläneen Scipione Maffein kokoelmiin. Museossa on piirtokirjoituksia eri puolilta antiikin Kreikkaa ja Roomaa ja eri aikakausilta. Kokoelmaan kuului perinteisten kunnia- ja hautapiirtokirjoitusten lisäksi muun muassa hevosen hautakivi 100-luvulta jaa.

Museo Lapidario Maffeiano
(kuva: Jasmin Lukkari)

"Sinä joka olit lintuja ja tuulia nopeampi,
et enää laidunna Etrurian tai Sisilian
laitumilla vaan tässä haudassa"
(CIL V 4512) 

Kävimme useissa kirkoissa kuten Veronan tuomiokirkossa, San Fermossa ja Sant'Anastasiassa. Upeaa arkkitehtuuria ja taidetta oli riittämiin, mutta minun huomioni kiinnittivät monenlaiset seinäraapustukset kirkoissa. En ole näiden aikakausien ekspertti, mutta käsialojen ja sisällön perusteella uskoisin useiden raapustusten olevan keskiajalta tai uuden ajan alusta eikä nykyturistien töhertelyä. Esimerkiksi Sant'Anastasiassa oli Mariaa ja Jeesus-lasta esittävä seinämaalaus, johon oli kirjoitettu ja piirretty kaikenlaista. Löysin joukosta päiväyksiä 1400-luvulta ja Ave Maria-tervehdyksiä. Ainakin osa raapustuksista näyttäisi siis olevan Marialle osoitettuja rukouksia, kuten seinämaalauksen kuva-aiheeseen sopii.

Neitsyt Mariaa ja Jeesusta esittävä maalaus Sant'Anastasian kirkossa

Yksityiskohta: raapustuksia seinämaalauksessa.

Paljon muutakin ehdimme tehdä ja nähdä Veronassa, mutta tämä saa riittää. Tähän loppuun jaan vielä joitain kuvia Veronasta.

Veronan yliopisto

Veronan amfiteatteri

Funikulaari

Castelvecchion silta (kuva: Jasmin Lukkari)

Arco dei Gavi (kuva: Jasmin Lukkari)

Piazza delle Erbe

Minä ja piirtokirjoitus

Veronan tuomiokirkko

Sant'Anastasia