Pako Pompejista -näyttely Merikeskus Vellamossa

Kävimme reilu kuukausi sitten Kotkassa katsomassa Merikeskus Vellamon Pako Pompejista -näyttelyä, joka oli auki huhtikuun alusta syyskuun loppuun. Järjestimme museoretken yhdessä Turun klassillisen yhdistyksen Paideian, Palladion ry:n ja Turun klassillisen lukion opiskelijoiden kanssa. Tässä lyhyt raportti retkestä.

Pako Pompejista -näyttely

Lähdimme aamutuimaan bussilla Turusta ja saavuimme puolen päivän aikaan Kotkaan. Meille oli varattu kaksi opastettua kierrosta näyttelyyn, ensimmäinen lukiolaisille ja toinen muulle ryhmälle. Omaa opastustamme odotellessa tutustuimme Vellamon muihin näyttelyihin, jotka nekin ovat näkemisen arvoisia.

Merikeskus Vellamo

Opastus oli asiallinen ja hyvä, mutta ei tuonut kovin paljon lisää siihen, mitä näyttelystä muutenkin sai selville esineiden, näyttelytekstien ja muun materiaalin kautta. Opas myös vaikutti hieman hermostuneelta, kun oli kuullut, että joukossa on Pompeji-tutkija. Yritin olla kannustava ja korjasin vain siinä kohtaa, kun opas esitteli Pompejin vainajien kipsivaloksia ja väitti, että nämä olisivat jääneet laavan alle.

Opastettu kierros

Näyttely oli mielestäni onnistunut kokonaisuus, monipuolinen ja hyvin toteutettu. Näyttelykokoelma koostui pääasiassa aidoista esineistä, joita oli tuotu Italiasta Suomeen. Mukana oli muun muassa veistoksia, seinämaalauksia, piirtokirjoituksia, arkisia esineitä ja koruja. Valikoimaa oli täydennetty myös suomalaisten museokokoelmien Pompejista peräisin olevilla esineillä, jotka taitavat harvoin olla esillä.

Ehkä antiikin Puteolin (nyk. Pozzuoli) satamaa kuvaava fresko.

Dionysosta esittävä veistos.

Museoviraston arkeologisiin kokoelmiin
kuuluva pompejilainen fallos-amuletti

Laadukkaat ja selkeät infotekstit oli kirjoitettu kolmella kielellä, enkä löytänyt niistä merkittäviä virheitä. Museoteksteissä tuotiin esiin myös viimeaikaista tieteellistä keskustelua esimerkiksi Pompejin tuhon ajankohdasta, eli tapahtuiko Vesuviuksen vuoden 79 purkaus elokuussa vai lokakuussa. Tämä kysymys jätettiin avoimeksi.

Näyttelyssä hyödynnettiin oivallisesti erilaisia multimediaelementtejä. Näyttelyn alussa kuvattiin videoinstallaation avulla Vesuviuksen purkausta ja sitä, miten antiikin ihmiset tällaisia vulkaanisia ilmiöitä tulkitsivat.

Vesuviuksen vuoden 79 purkausta kuvaava videoinstallaatio.

Videomateriaalin avulla esiteltiin meriarkeologista hanketta, jossa nostettiin Välimerestä roomalaisten sotalaivojen pronssisia puskureita. Yhdellä seinälle heijastetulla videolla kierrettiin 3D-mallinnetun pompejilaisen yksityistalon sisällä, ja toinen video esitteli värikkäitä pompejilaisia seinämaalauksia, joita muuten olisi ollut vaikea tuoda näyttelyyn.

3D-malli niin kutsutusta Caecilius Jucunduksen talosta Pompejissa.

Kiinnostava tapa esitellä Pompejin ja Herculaneumin rakennuksia oli lattialla makaava videopaneeli, jossa näytettiin kaupunkien kartoilta rakennusten sijainteja samaan aikaan, kun seinälle heijastettiin kuvia näistä rakennuksista. Mukana oli myös suomalaisen Carine Fabritiuksen toteuttama virtuaalinen teatterinaamio, joka jäljitteli katsojan kasvojen liikkeitä ja ilmeitä.

Virtuaalinen Pompejin kartta.

Pompejilaista naamiota esittävä virtuaalifiltteri.
Filtteriä voi kokeilla Vellamon Instagram-profiilissa avaamalla
kolmella tähdellä merkitty välilehti, josta filtteri löytyy.
Huom! Toimii vain mobiilisovelluksessa.

Pientä kritisoitavaakin löytyi. Esineiden esillepano ei aina ollut kovin selkeä. Esimerkiksi Napolinlahdesta nostettuja esineitä oli koottu yhteen suureen vitriiniin ja niitä kuvailtiin hyvin suurpiirteisesti. Esineitä ei ollut numeroitu, joten tavalliselle museokävijälle saattoi jäädä epäselväksi, mikä niistä oli ankkurin osa, punnus tai viinileili.

Napolinlahdesta löydettyjä esineitä.

Kytkös merenkulkuun jäi myös aika ohueksi, vaikka näyttelyssä tuotiin kyllä esille Rooman laivaston roolia pelastusoperaatioissa Vesuviuksen purkauksen aikana ja merenkulun roolia Pompejin alueen asukkaiden arjessa. Esillä oli merimiesten elämästä kertovia piirtokirjoituksia, kaupankäyntiin liittyvää esineistöä ja roomalaisen kauppa-aluksen pienoismalli.

Roomalainen horeia-kauppa-alus 1/5 koossa.

Olisin toivonut näkeväni näyttelyssä pompejilaisia seinäkirjoituksia, mutta niitä ei tällä kertaa ollut otettu mukaan. Yksi sentään oli sisällytetty pompejilaista yksityistaloa kuvaavan 3D-mallin seinälle. Sen verran huolella malli oli tehty, että tuo graffito oli käsittääkseni suunnilleen oikeassa paikassakin.

Seinäkirjoitus: Voikoon hyvin se, joka rakastaa;
tuhoutukoon se, joka ei osaa rakastaa!
Kahdesti tuhoutukoon se, joka kieltää rakastamasta.
(Käännös: Ari Saastamoinen)

Näyttely oli näkemisen arvoinen ja toi hienosti esille Pompejin asukkaiden arkea ja sen, miten tämä arki päättyi äkisti valtavaan luonnonkatastrofiin. Saimme viettää mukavan lauantaipäivän Pompejin parissa, mikä on harvinaista herkkua Suomessa.

Lue lisää

Hyvä elämä Martialiksen mukaan

Martialiksen runoja lukiessa syntyy väistämättä vaikutelma kyynisestä runoilijasta, joka kirjoitti pääasiassa satiiria ympärillään näkemistään paheista ja sosiaalisista epäkohdista. Suuri osa Martialiksen tuotannosta kuuluu tähän tyylilajiin. Viime aikoina huomioni ovat kuitenkin kiinnittäneet Martialiksen elämänmyönteiset kuvaukset, jotka erottuvat joukosta sitä selvemmin, koska Martialis on sijoittanut ne herjaavien ja satiiristen runojen keskelle. Martialis on variaation ja vastakohtien mestari. Hänen hyvää elämää käsittelevistä runoistaan on luettavissa maanläheinen ja yksinkertainen elämänfilosofia, jota hän noudatti myös omassa elämässään – ainakin jossain määrin.

Syklaameja Hadrianuksen Villan puistossa

Yksi Martialiksen neuvoista on elää tässä hetkessä. Saman ajatuksen kiteytti Horatius muotoon carpe diem. Martialis osaa pukea tämänkin aiheen satiirin muotoon kuten runossa, joka on osoitettu eräälle Postumukselle. Hänen nimensä tarkoittaa isän kuoleman jälkeen syntynyttä. Onko nimi tässäkin tapauksessa enne?

Sinä aina sanot että elät huomenna,

Postumus, aina huomenna. Sanohan,

Postumus, tuo huominen, koska se

tulee? Kuinka kaukana, missä on tuo

huominen? Tai mistä sitä on haettava?

Tuskin se parthien ja armenialaisten

luona piilee? Tuolla huomisellasi on jo

Priamuksen tai Nestorin ikävuodet.

Sanohan, millä voisi ostaa tuon huomisen?

Sinä aiot elää huomenna? Postumus,

on jo myöhäistä elää tänään. Postumus,

viisas on se joka eli eilen.

(Mart. 5,58)

Huomisesta huolehtiminen kuulostaa tutulta. Oma kalenterini täyttyy usein viikoiksi eteenpäin ja jatkuvasti on mielessä asioita, jotka täytyy muistaa hoitaa. Miten sitä oppisi pysähtymään ja nauttimaan enemmän tästä hetkestä?

Yksityiskohta pitoja kuvaavasta freskosta Pompejista (Napolin arkeologinen museo)

Ehkä tunnetuin Martialiksen hyvän elämän kuvauksista on runo, jonka hän kirjoitti ystävälleen Julius Martialikselle:

Parhain ystäväni Martialis, nämä

ovat ainekset onnelliseen elämään:

ei työllä vaan perintönä saatu

omaisuus, tyytyväisenä tuottava

pelto, aina lämmin kotiliesi.

Ei koskaan riita-asiaa, harvoin

toga yllä, mieli aina rauhaisa.

Vapaan miehen kunto, terve ruumis,

viisas yksinkertaisuus, samanlaiset

ystävät. Mukava pitovieras,

kohtuullinen ruokapöytä. Yö

ilman humalaa mutta huolista

vapaa, vuode iloinen ja silti siveä,

uni joka tekee pimeyden lyhyeksi.

Halua olla sitä mitä olet, enempää

älä tahdo. Älä pelkää viimeistä

päivää äläkä sitä toivo.

(Mart. 10,47)

Martialiksen elämänihanne muistuttaa ennen kaikkea epikurolaista filosofiaa, jossa onnellisuus piilee kohtuullisissa nautinnoissa ja yksinkertaisessa elämässä. Tarpeetonta rikkautta ja ylettömyyttä tulee välttää. Elämänsä lopulla Martialis vetäytyikin Roomasta takaisin kotikaupunkiinsa Hispanian Bilbilikseen, jossa sai elää tämän ihanteen mukaisesti viimeiset vuotensa. Näin hän kuvailee päiviään ystävälleen Juvenalikselle, joka saattaa olla satiirikkona tuntemamme Decius Junius Juvenalis:

Kun sinä, Juvenalis, ehkä vaeltelet

rauhattomana meluisassa Suburassa

tai kulutat valtiatar Dianan kukkulaa,

kun hikinen togasi löyhyttää sinua

valtaapitävien kynnyksillä ja suurempi

ja pienempi Caelius väsyttävät

vaeltajaa, niin minut otti vastaan ja

muutti maalaiseksi Bilbilis, kullastaan

ja raudastaan ylpeä, jonne uudelleen

saavuin monien joulukuitten jälkeen.

Täällä suloisen laiskana tutkin

Boterdusta ja Plateaa: ne ovat kelttien

ja iberien maitten kömpelöitä nimiä.

Nautin suunnattoman ja sopimattoman

pitkästä unesta, jota aina ei katkaise

kolmaskaan tunti, ja nyt otan takaisin

kaiken kolmenakymmenenä vuotena

valvotun. Togaa en tunnekaan, mutta kun

pyydän, saan lähimmän vaatteen

ikäkululta tuolilta. Kun nousen

ylös, tervehtii minua liesi jossa palaa

läheisen tammen puuta. Lieden on

tilanhoitajan vaimo reunustanut monin

ruokaruukuin. Sisään tulee riistanhankkija

ja juuri sellainen jonka haluaisit kanssasi

metsän salaiseen paikkaan. Sileäihoinen

tilanhoitajani jakaa orjapojille heidän

annoksensa ja pyytää että saisi leikata

pitkät hiuksensa. Näin tahdon elää

ja näin kuolla.

(Mart. 12,18)

Martialiksen ei enää tarvinnut pukeutua toogaan, jota roomalaiset miehet käyttivät lähinnä julkisia velvollisuuksia hoitaessaan. Juvenalis joutui edelleen kärsimään Rooman melusta ja pölystä, kun Martialis sen sijaan sai nauttia maatilansa rauhasta ja antimista. Tällaista rauhaa itsekin toisinaan kaipaisi työnteon ja tutkimuksen vastapainoksi. Onneksi pian on jo kesäloma, ja kohta taas pääsee mökille tai purjehtimaan saaristoon.

Näkymä Italicasta läheltä Sevillaa

Elämä Hispanian maaseudulla ei silti ollut kaikessa Martialiksen mieleen. Tästä yksinkertaisesta elämästä puuttui se sivistynyt ilmapiiri, johon hän oli Roomassa tottunut, ja se yleisö, jolle hän runonsa oli kirjoittanut. Näin hän perustelee ystävälleen Priscukselle, miksi ei ole julkaissut enempää runoja Hispaniassa asuessaan:

– – Tärkein ja ensimmäinen syy on, että kaipaan niiden kuulijoiden korvia, joihin olin Roomassa tottunut. Tuntuu kuin olisin asianajajana vieraassa oikeussalissa. Jos nimittäin kirjoissani on mitään miellyttävää, sen sanelivat kuulijani. Sitä hienostunutta arvostelukykyä, puheenaiheiden nokkeluutta, kirjastoja, teattereita ja pitoja, joissa nautinnot ja älylliset pyrkimykset huomaamatta sekoittuvat toisiinsa; toisin sanoen kaikkea sitä, minkä ylpeydessäni jätin, ikävöin ikään kuin se olisi hylännyt minut. – – (Mart. 12, ote esipuheesta; oma käännökseni)

Martialis kaipasi Rooman kirjallisten piirien ja kaupunkielämän tarjoamaa inspiraatiota, vaikka nauttikin maaseudun rauhasta. Kaikkia ihanteellisen elämän aineksia ei ollut mahdollista saavuttaa yhtä aikaa.

Kunpa omassa elämässäkin olisi mahdollista välttää kaikki ikävät velvollisuudet ja keskittyä vain mukaviin asioihin kuten ystäviin, harrastuksiin ja elämän yksinkertaisiin iloihin. Työelämän ja akateemisen tutkimuksen asettamat vaatimukset ovat välillä kovia. En toisaalta myöskään osaa kuvitella elämää ilman opiskelun ja tutkimuksen kaltaisia älyllisiä haasteita. Martialiksen runot onneksi muistuttavat siitä, että työn ja velvollisuuksien vastapainoksi on välillä syytä nauttia muustakin elämästä.

---

Runojen suomennokset: Marja-Liisa Polkunen, Marcus Valerius Martialis: Venus, viini ja vapaus – epigrammeja, Otava, 2000.

Kuvat: Joonas Vanhala

Lue lisää

Saturnalia – roomalaisten joulu?

Pian on vuoden tärkeimmän juhlan aika. Monille meistä se on joulu. Roomalaisille se oli Saturnus-jumalan kunniaksi 17.–23. joulukuuta vietetty Saturnalia, jota Catullus kutsui "päivistä parhaaksi". Näillä kahdella juhlalla on monia yhteisiä piirteitä, joista osa on periytynyt suoraan roomalaisilta kristilliseen joulunviettoon. Toisaalta eräät roomalaiset perinteet kuten hävyttömät saturnaliarunot ovat vaihtuneet vuosisatojen aikana säädyllisempinä pidettyihin huvituksiin.

Saturnalia oli luonteeltaan iloinen ja riehakas juhla. Saturnalian aikana työläisillä oli vapaata ja koululaisilla lomaa koulusta. Juhlan aikana poikettiin monista perinteisistä tavoista ja normeista, niin että esimerkiksi orjat saivat hetken olla vapaina ja isäntäväki palveli heitä aterialla. Juhlien ajaksi valittiin arvalla Saturnalicius princeps, eräänlainen karnevaalikuningas, joka johti juhlallisuuksia ja jonka oikukkaita käskyjä juhlaväen tuli totella.

Saturnuksen temppeli Forum Romanumilla

Saturnalian juhlinta alkoi ensimmäisenä päivänä uhritoimituksilla ja suurilla pidoilla Forum Romanumilla Saturnuksen temppelin edustalla. Pidot olivat kaikille avoimet ja niiden aikana kaikuivat laulut ja io Saturnalia -huudot. Juhla jatkui virallisen osuuden jälkeen kodeissa useiden päivien ajan. Saturnalian juhlintaan kuului muun muassa ystävien ja sukulaisten luona vieraileminen, lahjojen antaminen, runsas syöminen ja juominen sekä pelaaminen. Juhlan aikana syötiin muun muassa porsasta ja juotiin hunajalla ja mausteilla maustettua viiniä, mulsumia, joka muistutti meidän glögiämme.

Yksi tärkeä Saturnalian viettoa kuvaava lähde on roomalaisen runoilijan Martialiksen tuotanto. Hän kuvaa runoissaan monia Saturnaliaan liittyviä tapoja:

Kun ritari ja herrani senaattori iloitsevat illallispuvuissaan, kun suippolakki somistaa meidän Juppiteriamme [= keisari Domitianus], kun orja ei pelkää katsoa ediiliä noppapikaria ravistaessaan, vaikka näkee kylmät lammikot niin lähellä: ota vastaan nämä vuoroin rikkaille ja köyhille tarkoitetut osat. Antakoon jokainen vieraalleen sopivan lahjan. – – (Mart. 14,1,1–6)

Tavallisista pukeutumistavoista poikettiin juhlan ajan käyttämällä illallisille tarkoitettua synthesis-asua myös muulloin kuin aterioidessa. Juhlan aikana oli lisäksi tapana käyttää suippoa pilleus-lakkia, joka oli vapauden merkki. Nopat liittyvät uhkapeleihin, jotka olivat Saturnalian aikana poikkeuksellisesti sallittuja.

Noppapeliä kuvaava fresko Pompejista

Roomalaisilla oli tapana antaa pieniä lahjoja vierailleen juhlien ja merkkipäivien yhteydessä, niin myös Saturnalian aikana. Lahjaksi annettiin esimerkiksi ruokia, vaatteita, koruja ja erilaisia koriste- ja käyttöesineitä. Perinteisiä Saturnalia-lahjoja olivat savesta tehdyt pienoispatsaat (sigillaria). Lahjoihin liitettiin usein lyhyitä mietelauseita, jollaisia Martialis julkaisi Xenia- ja Apophoreta-kokoelmissaan. Omat runot löytyvät esimerkiksi sellaisille lahjoille kuin hammastikku, luuta, norsun syöksyhampaat, siivilä lunta varten ja pesusieni sekä erilaisille orjille kuten painija, poikaorja, pikakirjoittaja, makeisleipuri ja idiootti. Joskus siis annettiin arvokkaampia, joskus halvempia lahjoja.

Lahjarunot olivat usein vitsikkäitä ja kuvasivat lahjaa:

Hammastikku: Mastiksipuinen on paras, mutta jos sinulla ei ole puista piikkiä, voit kaivaa hampaitasi sulkakynällä. (Mart. 14,22)

Siivilä lunta varten: Anna minun neuvoa: laimenna setialaiset viinikuppillisesi meidän lumellamme. Voit tahria liinasi huonommalla viinillä. (Mart. 14,103)

Pikakirjoittaja: Vaikka sanat kiitävät, on käsi niitä nopeampi. Oikea käsi on työnsä tehnyt ennen kuin kieli omansa. (Mart. 14,208)

Idiootti: Hän ei tyhmyydessään osaa valehdella eikä tunne kavaluutta. Se joka on ylenmäärin järjetön, on järjissään. (Mart. 14,210)

Lahjana saatettiin antaa myös leluja. Kuvassa norsunluinen nukke 100-luvulta jaa.

Saturnaliaan kuului hauskanpito ja myös toisten kustannuksella pilaileminen. Martialis on tunnettu pilkkarunoistaan, joista monet hän kirjoitti juuri Saturnaliaa varten. Yhden hävyttömimmistä runokokoelmistaan (kirja 11) hän julkaisi vuoden 96 Saturnalian aikaan. Martialis kuvaa siinä omia säkeitään näin:

Sirppivanhuksen juhlapäivinä joiden kuninkaana noppapikari hallitsee, sallinet minun leikkiä kevyillä runosäkeillä, lakkipää Rooma. Sinä myhäilet: sain siis luvan, et minua kiellä. Häipykää kauas täältä te kalpeaksi tekevät huolet. Mitä mieleeni juolahtaakin, sen puhun enkä jää äkeänä aprikoimaan. – – (Mart. 11,6,1–8, käännös: Polkunen)

Sirppivanhuksen eli Saturnuksen juhla oli hyvä syy hävyttömien säkeiden kirjoittamiseen. Martialis kuitenkin puolustelee, etteivät hänen runonsa edusta hänen omaa moraaliaan vaan kuuluvat Saturnalia-juhlaan.

Minulla on runoja, joita Caton vaimo voisi lukea, ja pelottavat sabiininaiset. Mutta tämän koko pikku kirjan tahdon nauravan, ja olkoon se kaikkia kirjojani hekumallisempi. Saakoon se märkänä tippua viiniä ja punastumatta tahriintua Cosmuksen hajuvoiteista, iloitelkoon se poikien kanssa, rakastelkoon tyttöjä älköönkä puhuko mutkan kautta siitä josta saamme alkumme, kaikkien isästä, jota pyhä Numa nimitti kyrväksi. Mutta muista, Apollinaris, että nämä ovat saturnaliasäkeitä. Ei tällä kirjalla minun tapojani ole. (Mart. 11,15, käännös: Polkunen)

Martialis kirjoitti esimerkiksi tällaisia saturnaliasäkeitä:

Titiuksen jalkojen välissä roikkuu pylväs, yhtä suuri kuin se, jota Lampsacuksen tytöt palvovat [= Priapos-jumala]. Hän kylpee yksin ja kenenkään häiritsemättä omissa suurissa kylpylöissään. Kuitenkin Titiuksella on ahdasta kylpeä. (Mart. 11,51)

Lesbia vannoo, ettei häntä koskaan ilmaiseksi ole nussittu. Tosi on. Kun hän tahtoo päästä nussituksi, hän maksaa aina käteisellä. (Mart. 11,62, käännös: Polkunen)

Se valehtelee, joka väittää sinua paheelliseksi, Zoilus. Et sinä paheellinen ole, Zoilus, vaan pahe itse. (Mart. 11,92)

Sen jälkeen kun Kristuksen syntymäjuhlan ajankohdaksi 300-luvulla määriteltiin 25. joulukuuta, siirtyivät monet Saturnaliaan kuuluneet perinteet vähitellen kristilliseen joulunviettoon. Esimerkiksi juominen, uhkapelit ja karnevaalikuninkaan nimittäminen säilyivät pitkään eri puolilla Eurooppaa osana joulun juhlintaa. Täällä pohjoisessa Saturnalian vaikutus ei koskaan ollut yhtä vahva kuin entisen Rooman valtakunnan alueella. Silti Saturnaliaa muistuttavat tavat kuten lahjojen antaminen, yhdessä aterioiminen ja laulujen laulaminen ovat osa meidänkin joulunviettoamme.

---

Lähteet:

Hänninen Marja-Leena & Maijastina Kahlos, Roomalaista arkea ja juhlaa, SKS, 2004.

Martial. Epigrams, Volumes I–III, ed. & trans. D. R. Shackleton Bailey, Loeb Classical Library, Harvard University Press, 1993.

Polkunen Marja-Liisa, Martialis: Venus, viini ja vapaus – epigrammeja, Otava, 2000.

"Saturnus, Saturnalia", The Oxford Classical Dictionary, Oxford University Press, 2012.

Runojen käännökset ovat omiani, ellei toisin mainita. Kuvat: Saturnuksen temppeli (Joonas Vanhala, 2018), noppapeliä esittävä fresko Pompejista (Wikimedia Commons), nukke Centrale Montemartinin museossa Roomassa (Joonas Vanhala, 2018)

Lue lisää

Herjauksia Pompejin seiniltä

Lueskelen taas näitä Pompejin seinille kirjoitettuja herjauksia ja päätin esitellä muutamia tyypillisiä aihepiirejä ja esimerkkejä niistä. Luvassa on siis monenlaisia alatyylisiä hävyttömyyksiä ja muita solvauksia. Seinäkirjoitusten käännökset ovat omaa käsialaani.

Kaikkein useimmin herjausten aiheena Pompejissa oli seksi. Yli kaksi kolmasosaa tutkimistani herjauksista liittyy erilaisiin seksiakteihin ja sukupuolielimiin. Tavallisia herjaavia ilmauksia ovat esimerkiksi fellator (kullinimijä), cunnilingus (pillunnuolija) ja cinaedus (penetraation kohteeksi alistuva mies / passiivinen homoseksuaali). Myös prostituutioon viitataan usein, vaikka osa seinäkirjoituksista on prostituoitujen mainoksia eikä herjauksia.

Martialis on pillunnuolija. (CIL IV 1331, jäljennös kuvassa)

Lucilia hankki tienestiä ruumiillaan. (CIL IV 1948)

Ianuarius on hintti (cinaedus). (CIL IV 2334)

Ionis imee kullia. (CIL IV 2403)

Ulkonäkö on toinen tavallinen herjausten aihe. Huomiota kiinnitettiin häpeällisinä pidettyihin piirteisiin kuten karvattomuuteen tai ylettömään seksinhimoon viittaaviin fyysisiin ominaisuuksiin. Jonkin verran esiintyy myös karikatyyripiirroksia.

Peregrinus + karikatyyripiirros (CIL IV 1810)

Epaphra, olet kalju/karvaton. (CIL IV 1816)

Phileros on munaton. (CIL IV 1826)

Euplialla on löysä vittu ja iso klitoris. (CIL IV 10004)

Myös kehoon ja ruumiintoimintoihin liittyvät asiat miellettiin häpeällisiksi, mikä näkyy esimerkiksi sairauksiin ja eritteisiin liittyvissä herjauksissa.

Secundus kakkaa täällä, kakkaa täällä, kakkaa täällä. (CIL IV 3146)

Täällä minä juuri nussin kaunisvartaloista tyttöä. Monet häntä ylistivät, mutta hänen sisällään oli saastaa. (CIL IV 1516)

Chius, toivon että peräpukamasi tulehtuvat uudestaan niin että ne kipeytyvät pahemmin kuin aiemmin. (CIL IV 1820)

Hieman kesympiä ovat esimerkiksi varkaisiin tai eläimiin liittyvät herjat. Näitä on vain muutamia seinäkirjoitusten joukossa, mikä johtuu ehkä siitä, ettei niitä mielletty kovin tehokkaiksi loukkauksiksi.

Labicula on varas. (CIL IV 4776)

Oppius, senkin rattopoika (emboliarius), varas, pikku näpistelijä. (CIL IV 1949)

Brutus on koira. (CIL IV 10093c)

Monissa herjauksissa kohdetta kutsutaan erilaisilla tavoilla kelvottomaksi tai arvottomaksi:

Samius Corneliukselle: sinut saisi hirttää! (CIL IV 1864)

Ephebus, olet oikea sähläri (ardalio). (CIL IV 4765)

Somene on kelvoton. (CIL IV 8322k)

Muutamat herjaukset ovat sisällöltään omaperäisempiä tai muodoltaan taidokkaampia. Monet oli kirjoitettu runomitassa, esimerkiksi elegisen distikonin muotoon kuten 1516 edellä (käännös ei ole runomitassa). Kirjeen muotoon kirjoitettu graffito 1852 vaikuttaa selkeän ironiselta.

Pyrrhus lähettää terveisiä kollegalleen Chiukselle. Olen pahoillani, koska kuulin sinun kuolleen. Siispä voi hyvin! (CIL IV 1852)

Gaius Adius Ventrio, roomalainen ritari, oli syntynyt punajuurten ja kaalien joukossa. (CIL IV 4533)

Aihepiirejä, joita herjausten joukossa ei juuri esiinny ovat esimerkiksi syntyperä ja ammatit, jotka olivat tavallista ainesta roomalaisen retoriikan herjauksissa. Roomalaisilla oli vakiintuneita käsityksiä esimerkiksi vieraiden kansojen edustajista ja tiettyjen ammattien häpeällisyydestä, mutta nämä eivät nouse esille herjauksissa Pompejin seinillä. Myöskään eräitä roomalaisen komedian vakioherjauksia kuten stultus (tyhmä) ei esiinny lainkaan. Haen tutkimuksessani selitystä näille aihevalinnoille tarkastelemalla  erityisesti herjauksissa esiintyviä stereotypioita ja sitä, mistä kontekstista nämä stereotypiat nousivat.

---

Kuvien ja seinäkirjoitusten lähde: CIL IV = Corpus inscriptionum Latinarum, vol. 4, Berolini 1871–.

Lue lisää