Pako Pompejista -näyttely Merikeskus Vellamossa

Kävimme reilu kuukausi sitten Kotkassa katsomassa Merikeskus Vellamon Pako Pompejista -näyttelyä, joka oli auki huhtikuun alusta syyskuun loppuun. Järjestimme museoretken yhdessä Turun klassillisen yhdistyksen Paideian, Palladion ry:n ja Turun klassillisen lukion opiskelijoiden kanssa. Tässä lyhyt raportti retkestä.

Pako Pompejista -näyttely

Lähdimme aamutuimaan bussilla Turusta ja saavuimme puolen päivän aikaan Kotkaan. Meille oli varattu kaksi opastettua kierrosta näyttelyyn, ensimmäinen lukiolaisille ja toinen muulle ryhmälle. Omaa opastustamme odotellessa tutustuimme Vellamon muihin näyttelyihin, jotka nekin ovat näkemisen arvoisia.

Merikeskus Vellamo

Opastus oli asiallinen ja hyvä, mutta ei tuonut kovin paljon lisää siihen, mitä näyttelystä muutenkin sai selville esineiden, näyttelytekstien ja muun materiaalin kautta. Opas myös vaikutti hieman hermostuneelta, kun oli kuullut, että joukossa on Pompeji-tutkija. Yritin olla kannustava ja korjasin vain siinä kohtaa, kun opas esitteli Pompejin vainajien kipsivaloksia ja väitti, että nämä olisivat jääneet laavan alle.

Opastettu kierros

Näyttely oli mielestäni onnistunut kokonaisuus, monipuolinen ja hyvin toteutettu. Näyttelykokoelma koostui pääasiassa aidoista esineistä, joita oli tuotu Italiasta Suomeen. Mukana oli muun muassa veistoksia, seinämaalauksia, piirtokirjoituksia, arkisia esineitä ja koruja. Valikoimaa oli täydennetty myös suomalaisten museokokoelmien Pompejista peräisin olevilla esineillä, jotka taitavat harvoin olla esillä.

Ehkä antiikin Puteolin (nyk. Pozzuoli) satamaa kuvaava fresko.

Dionysosta esittävä veistos.

Museoviraston arkeologisiin kokoelmiin
kuuluva pompejilainen fallos-amuletti

Laadukkaat ja selkeät infotekstit oli kirjoitettu kolmella kielellä, enkä löytänyt niistä merkittäviä virheitä. Museoteksteissä tuotiin esiin myös viimeaikaista tieteellistä keskustelua esimerkiksi Pompejin tuhon ajankohdasta, eli tapahtuiko Vesuviuksen vuoden 79 purkaus elokuussa vai lokakuussa. Tämä kysymys jätettiin avoimeksi.

Näyttelyssä hyödynnettiin oivallisesti erilaisia multimediaelementtejä. Näyttelyn alussa kuvattiin videoinstallaation avulla Vesuviuksen purkausta ja sitä, miten antiikin ihmiset tällaisia vulkaanisia ilmiöitä tulkitsivat.

Vesuviuksen vuoden 79 purkausta kuvaava videoinstallaatio.

Videomateriaalin avulla esiteltiin meriarkeologista hanketta, jossa nostettiin Välimerestä roomalaisten sotalaivojen pronssisia puskureita. Yhdellä seinälle heijastetulla videolla kierrettiin 3D-mallinnetun pompejilaisen yksityistalon sisällä, ja toinen video esitteli värikkäitä pompejilaisia seinämaalauksia, joita muuten olisi ollut vaikea tuoda näyttelyyn.

3D-malli niin kutsutusta Caecilius Jucunduksen talosta Pompejissa.

Kiinnostava tapa esitellä Pompejin ja Herculaneumin rakennuksia oli lattialla makaava videopaneeli, jossa näytettiin kaupunkien kartoilta rakennusten sijainteja samaan aikaan, kun seinälle heijastettiin kuvia näistä rakennuksista. Mukana oli myös suomalaisen Carine Fabritiuksen toteuttama virtuaalinen teatterinaamio, joka jäljitteli katsojan kasvojen liikkeitä ja ilmeitä.

Virtuaalinen Pompejin kartta.

Pompejilaista naamiota esittävä virtuaalifiltteri.
Filtteriä voi kokeilla Vellamon Instagram-profiilissa avaamalla
kolmella tähdellä merkitty välilehti, josta filtteri löytyy.
Huom! Toimii vain mobiilisovelluksessa.

Pientä kritisoitavaakin löytyi. Esineiden esillepano ei aina ollut kovin selkeä. Esimerkiksi Napolinlahdesta nostettuja esineitä oli koottu yhteen suureen vitriiniin ja niitä kuvailtiin hyvin suurpiirteisesti. Esineitä ei ollut numeroitu, joten tavalliselle museokävijälle saattoi jäädä epäselväksi, mikä niistä oli ankkurin osa, punnus tai viinileili.

Napolinlahdesta löydettyjä esineitä.

Kytkös merenkulkuun jäi myös aika ohueksi, vaikka näyttelyssä tuotiin kyllä esille Rooman laivaston roolia pelastusoperaatioissa Vesuviuksen purkauksen aikana ja merenkulun roolia Pompejin alueen asukkaiden arjessa. Esillä oli merimiesten elämästä kertovia piirtokirjoituksia, kaupankäyntiin liittyvää esineistöä ja roomalaisen kauppa-aluksen pienoismalli.

Roomalainen horeia-kauppa-alus 1/5 koossa.

Olisin toivonut näkeväni näyttelyssä pompejilaisia seinäkirjoituksia, mutta niitä ei tällä kertaa ollut otettu mukaan. Yksi sentään oli sisällytetty pompejilaista yksityistaloa kuvaavan 3D-mallin seinälle. Sen verran huolella malli oli tehty, että tuo graffito oli käsittääkseni suunnilleen oikeassa paikassakin.

Seinäkirjoitus: Voikoon hyvin se, joka rakastaa;
tuhoutukoon se, joka ei osaa rakastaa!
Kahdesti tuhoutukoon se, joka kieltää rakastamasta.
(Käännös: Ari Saastamoinen)

Näyttely oli näkemisen arvoinen ja toi hienosti esille Pompejin asukkaiden arkea ja sen, miten tämä arki päättyi äkisti valtavaan luonnonkatastrofiin. Saimme viettää mukavan lauantaipäivän Pompejin parissa, mikä on harvinaista herkkua Suomessa.