31.8.2021

Arkistoissa etsimässä Ostian teatteria

Sain taas tänä kesänä matkustaa tutkimuksen merkeissä kolmeksi viikoksi Roomaan. Väitöskirjani ohella teen Suomen Rooman-instituutin työryhmässä Rooman satamakaupungin Ostian teatteriin liittyvää tutkimusta.

Tuntui erikoiselta palata reilun vuoden tauon jälkeen Roomaan, jossa vietimme työryhmän kanssa koronakevättä 2020. Sama porukka oli jälleen koolla, mutta tällä kertaa museot ja kirjastot olivatkin auki ja ulkona sai liikkua vapaasti. Nyt pääsimme käsiksi aineistoihin, jotka meiltä edellisellä kerralla jäivät näkemättä. Minun tieni vei siis Ostian kaivauksille ja arkistoihin.

Ostiassa kesällä 2021. Teatteri näkyy taustalla.

Tutkimukseni käsittelee Ostian teatterin vaiheita myöhäisantiikissa ja varhaiskeskiajalla. Miten pitkään teatterirakennusta ylläpidettiin ja julkisia näytäntöjä järjestettiin Ostiassa? Mitä rakennukselle tapahtui sen jälkeen, kun näytännöt lakkasivat? Tiedämme, että teatteria käytettiin näytäntöihin ainakin 300-luvun jaa. loppuun asti. Mutta mitä teatterille sitten tapahtui? Ostian taantumisen myötä teatteri rapistui ja lopulta romahti jossain vaiheessa. Osa teatterin rakennusmateriaalista hyödynnettiin ilmeisesti keskiajalla muihin tarkoituksiin. Vastauksia näihin kysymyksiin etsin muun muassa Ostian arkistoista.

Ostian teatteri vuonna 1894
(kuva: British School at Rome, Thomas Ashby Collection, neg. 251)

Kun teatteri kaivettiin esiin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, siitä ei ollut jäljellä kuin raunioitunut kivikasa. Tämä käy hyvin ilmi kaivausten aikaisista valokuvista. Teatteri nykyasussaan on 1900-luvun restauraatioiden tulosta. Samalla siivottiin pois paljon arkeologisia jäänteitä, jotka kertoivat teatterin myöhemmistä vaiheista. Antiikinaikaisten jäänteiden ja 1900-luvun korjausten erottaminen toisistaan on myös välillä vaikeaa, koska korjauksissa käytettiin usein kaivauksissa löydettyjä alkuperäisiä rakennusmateriaaleja.

Ostian teatteri vuonna 2018

Teatterin alkuperäistä ulkoasua ja kaivausten jälkeen hävinneitä osia täytyy siis etsiä arkistojen kätköistä. Kaivausten ajalta on olemassa valokuvia, joissa näkyy paljon sellaista, mikä nykyään on piilossa modernien rakenteiden alla tai purettu pois.

Tässä yksi esimerkki: Teatterin keskikäytävän molemmilla puolilla oli alun perin kaksi puotia. 300-luvulla jaa. nämä tilat muutettiin vesisäiliöiksi sulkemalla oviaukot tiiliseinillä ja vuoraamalla sisäseinät vesitiiviillä laastilla. Vesisäiliöistä vesi voitiin johtaa teatterin orkestralla olleeseen altaaseen, jossa luultavasti näyttelijät tai tanssijat esittivät vesiaiheisia näytelmiä.

Teatterin julkisivu ja sisäänkäynti noin vuonna 1890
(kuva: Archivio Alinari, ACA-F-006985-0000)

Nämä puotien oviaukoissa olleet tiiliseinät ja monet muut jäljet vesinäytännöistä hävitettiin 1900-luvun restauraatioiden yhteydessä. Oviaukkojen tiiliseinät näkyvät yllä olevassa valokuvassa. Selkeimmät yhä näkyvissä olevat jäljet vesijärjestelmästä ovat keskikäytävän sivuseinissä olevat aukot, joista vesi johdettiin keskikäytävään ja siitä orkestralle.

Valokuvia Ostian kaivauksista on monissa arkistoissa Italiassa ja muualla. (Linkkejä muutamiin sähköisiin kokoelmiin on tämän tekstin lopusta.) Yksi tärkeimmistä on Ostian valokuva-arkisto, johon suuntasin tällä Rooman matkalla. Arkistolaatikoiden ja valokuvakorttien selaaminen oli virkistävää vaihtelua ainaiselle tietokoneella näpertämiselle. En ollut aiemmin käynyt tässä arkistossa, joten odotin jännityksellä, löytyykö sieltä mitään sellaista, mitä en ollut jo saanut selville muista lähteistä. Ja kyllähän sieltä löytyi kaikenlaista hyödyllistä. Saatte lukea näistä tarkemmin sitten, kun artikkelini joskus julkaistaan.

Ostian valokuva-arkisto.

Dante Vaglierin johtajakaudella 1908–1913 Ostiassa tehtiin laajoja kaivauksia, joiden yhteydessä loput teatterista ja sen lähialueet tutkittiin perusteellisesti. (Katsomo ja näyttämö oli kaivettu esiin jo 1880-luvulla.) Näistä kaivauksista Vaglierin assistentti Raffaele Finelli kirjoitti yksityiskohtaisia raportteja, joiden avulla kaivausten etenemistä ja kaivauksissa tehtyjä löytöjä voi seurata lähes päivä päivältä. Kaivausraportteja (Giornali di scavo) säilytetään Ostian arkistossa, jossa pääsin niihin tutustumaan.

Raportteja on jokaiselta vuodelta yksi tai kaksi suurta nidettä. Alkuvuosina raportit kirjoitettiin käsin, ja välillä käsiala vaihtuu, joskus jopa kesken kappaleen. Ilmeisesti raportteja kirjoittivat myös muut kuin Finelli, ehkä apulaiset hänen johdollaan. Myöhemmin Finelli sai käyttöönsä kirjoituskoneen, nykylukijan onneksi.

Kaivausrapotti vuodelta 1910: päiväys, työntekijöiden määrä, kaivausalue
ja tarkempi kuvaus kaivauksista ja löydöistä. Voit klikata kuvan suuremmaksi.

Raportit ovat enimmäkseen yksitoikkoista luettavaa, mutta joukkoon mahtuu myös kiinnostavia yksityiskohtia, jotka kertovat oloista kaivauksilla sata vuotta sitten. Yllä näkyvässä raportissa mainitaan, että 22.1.1910 ei työskennelty kovan tuulen vuoksi. Toisinaan syynä oli sade. Lauantaina 5.2.1910 kerrotaan kaivausten olleen pysähdyksissä työläisten mentyä lakkoon, koska he eivät olleet saaneet palkankorotusta. Seuraavana aamuna asia saatiin sovittua ja työt jatkuivat. Joskus rahoituksen puute pakotti Vaglierin irtisanomaan suuren osan työläisistä. Välillä oli jaksoja, jolloin töitä tehtiin kaikkina viikonpäivinä. Toisinaan taas mainitaan, että työt olivat tauolla, koska oli sunnuntai tai muu juhlapäivä.

Pääsin tutustumaan raportteihin Ostian arkistossa vain yhtenä päivänä muutaman tunnin ajan. Selasin ja skannasin niin paljon kuin ehdin ja luin tallentamiani raportteja myöhemmin. Niistä käy selväksi, miten pahasti teatteri oli tuhoutunut antiikissa ja keskiajalla. Suurin osa teatterin koristelusta oli kadonnut ja teatterin romahtaneita osia löytyi joka puolelta teatteria. Muutamia teatterin julkisivun paloja jätettiin paikalleen, ja ne ovat edelleen nähtävissä teatterin ympärillä, mutta suurinta osaa ei voitu säästää.

Teatterin julkisivusta kadulle romahtanut pala,
joka jätettiin siihen, mistä se kaivauksissa löydettiin.

Teatteri oli yksi Ostian näyttävimpiä rakennuksia ja keskeinen osa kaupungin julkista elämää. Edelleen se kiehtoo niin turisteja kuin tutkijoitakin. Oma tutkimukseni on vielä kesken ja Ostian teatterin jäljittäminen arkistoissa jatkuu. Matkustan ensi viikolla jälleen Suomen Rooman-instituuttiin, jossa teen väitöskirjatutkimustani vuoden ajan instituutin säätiön ja Wihurin rahaston myöntämällä apurahalla. Siinä sivussa täydennän myös Ostian teatteria käsittelevää tutkimustani.


Kiitos Parco Arceologico di Ostia Antica:lle siitä, että pääsin tutustumaan arkistoihin, ja kiitokset henkilökunnalle opastuksesta ja avusta oikeiden aineistojen löytämisessä.

Valokuvat: Joonas Vanhala (ellei toisin mainita)

Sähköisiä kokoelmia, joista löytyy valokuvia Ostian kaivauksista:

Jan Theo Bakkerin luettelo Ostian teatteria käsittelevistä tutkimuksista: ostia-antica.org

Valikoima keskeisiä Ostian teatteria käsitteleviä tutkimuksia:
  • Calza, G., Il teatro romano di Ostia, Roma, 1927. ostia-antica.org
  • Cooley, A., "A new date for Agrippa's theatre at Ostia", Papers of the British School at Rome 67, 1999, 173–182.
  • Gallico, S., "Il 'restauro' del teatro romano di Ostia Antica: Ideologia di un ripristino", teoksessa Saggi in onore di Gaetano Miarelli Mariani, toim. Sette et al., Roma, 2007, 511–520.
  • Gering, A., Ostias vergessene Spätantike: Eine urbanistische Deutung zur Bewältigung von Verfall, Wiesbaden, 2018.
    • Teatterista s. 87–106
  • Gismondi, I., "La Colimbetra del teatro di Ostia", teoksessa Anthemon, Scritti in onore di Carlo Anti, Venetsia, 1954, 293–308. ostia-antica.org
  • Meiggs, R., Roman Ostia, 2nd ed., Oxford, 1973. ostia-antica.org
    • Teatterista s. 420–425
  • Notizie degli Scavi di Antichità, ostia-antica.org
    • Teatterista katso erityisesti niteet vuosilta 1880, 1881, 1910, 1911, 1912 and 1913. Tarkemmat sivunumerot löytyvät bibliografiasta (ostia-antica.org) Lancianin ja Vaglierin kohdalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti