Apurahahakemuksia

Jatko-opinnot ovat näin alkuvaiheessa paljon muuta kuin itse tutkimuksen tekemistä. Viime viikot olen kirjoittanut apurahahakemuksia, laatinut henkilökohtaista opintosuunnitelmaa (se kaikkien rakastama HOPS) ja osallistunut kaikenlaisille jatko-opintoihin perehdyttäville luennoille.

Rahoituksen saaminen omalle tutkimukselle on välttämätöntä, jos haluaa tehdä tutkimusta päätoimisesti. Ja sitähän minä tietysti haluaisin. Rahoitusta haetaan yleensä säätiöiltä, jotka onneksi myöntävät suuria summia meidänkin alan tutkimukseen. Hakijoita vain on niin paljon, että suurin osa jää vaille apurahaa. Itse olen hakenut tämän vuoden aikana apurahaa muun muassa Emil Aaltosen säätiöltä, Wihurin rahastolta ja Eino Jutikkalan rahastolta. Ensimmäisestä en saanut apurahaa ja kahdesta jälkimmäisestä odotan yhä päätöstä. Reinhold Ekholmin säätiöltä sain 5000€ apurahan, jolla pääsen tutkimuksen alkuun tänä syksynä.

Viime viikot olen kirjoittanut hakemuksia Koneen säätiölle ja Turun yliopiston työsuhteista tohtorikoulutettavan paikkaa varten. Tohtorikoulutettavan paikka tarkoittaisi, että saisin tehdä tutkimusta kuukausipalkalla Turun yliopistossa. Tuntuu hurjalta hakea Koneen säätiöltä kerralla nelivuotista apurahaa eli 120 000 €, mutta tällaisista summista puhutaan, kun on kyse kokopäiväisestä tutkimuksesta. Eikä mukana ole edes muita kuluja, joita monissa muissa tutkimusprojekteissa saattaa olla esimerkiksi tutkimuslaitteistojen ja työtilojen vuoksi. Kumman tahansa rahoituksen saaminen olisi lottovoitto ja mahdollistaisi väitöstutkimuksen tekemisen päätoimisesti tutkinnon valmistumiseen asti. Päätöksiä näistä kahdesta hausta saan jännittää marras-joulukuulle asti.

Päätöksiä odotellessa jatkan uusien hakemusten kirjoittamista (mm. Suomen Kulttuurirahaston hakuun lokakuussa) ja aloittelen vähitellen myös omaa tutkimustani. Martialiksen runot ovat mukavaa vastapainoa hakemusten kirjoittamiselle.