Pian on vuoden tärkeimmän juhlan aika. Monille meistä se on joulu. Roomalaisille se oli Saturnus-jumalan kunniaksi 17.–23. joulukuuta vietetty Saturnalia, jota Catullus kutsui "päivistä parhaaksi". Näillä kahdella juhlalla on monia yhteisiä piirteitä, joista osa on periytynyt suoraan roomalaisilta kristilliseen joulunviettoon. Toisaalta eräät roomalaiset perinteet kuten hävyttömät saturnaliarunot ovat vaihtuneet vuosisatojen aikana säädyllisempinä pidettyihin huvituksiin.
Saturnalia oli luonteeltaan iloinen ja riehakas juhla. Saturnalian aikana työläisillä oli vapaata ja koululaisilla lomaa koulusta. Juhlan aikana poikettiin monista perinteisistä tavoista ja normeista, niin että esimerkiksi orjat saivat hetken olla vapaina ja isäntäväki palveli heitä aterialla. Juhlien ajaksi valittiin arvalla Saturnalicius princeps, eräänlainen karnevaalikuningas, joka johti juhlallisuuksia ja jonka oikukkaita käskyjä juhlaväen tuli totella.
 |
| Saturnuksen temppeli Forum Romanumilla |
Saturnalian juhlinta alkoi ensimmäisenä päivänä uhritoimituksilla ja suurilla pidoilla Forum Romanumilla Saturnuksen temppelin edustalla. Pidot olivat kaikille avoimet ja niiden aikana kaikuivat laulut ja io Saturnalia -huudot. Juhla jatkui virallisen osuuden jälkeen kodeissa useiden päivien ajan. Saturnalian juhlintaan kuului muun muassa ystävien ja sukulaisten luona vieraileminen, lahjojen antaminen, runsas syöminen ja juominen sekä pelaaminen. Juhlan aikana syötiin muun muassa porsasta ja juotiin hunajalla ja mausteilla maustettua viiniä, mulsumia, joka muistutti meidän glögiämme.
Yksi tärkeä Saturnalian viettoa kuvaava lähde on roomalaisen runoilijan Martialiksen tuotanto. Hän kuvaa runoissaan monia Saturnaliaan liittyviä tapoja:
Kun ritari ja herrani senaattori iloitsevat illallispuvuissaan, kun suippolakki somistaa meidän Juppiteriamme [= keisari Domitianus], kun orja ei pelkää katsoa ediiliä noppapikaria ravistaessaan, vaikka näkee kylmät lammikot niin lähellä: ota vastaan nämä vuoroin rikkaille ja köyhille tarkoitetut osat. Antakoon jokainen vieraalleen sopivan lahjan. – – (Mart. 14,1,1–6)
Tavallisista pukeutumistavoista poikettiin juhlan ajan käyttämällä illallisille tarkoitettua synthesis-asua myös muulloin kuin aterioidessa. Juhlan aikana oli lisäksi tapana käyttää suippoa pilleus-lakkia, joka oli vapauden merkki. Nopat liittyvät uhkapeleihin, jotka olivat Saturnalian aikana poikkeuksellisesti sallittuja.
 |
| Noppapeliä kuvaava fresko Pompejista |
Roomalaisilla oli tapana antaa pieniä lahjoja vierailleen juhlien ja merkkipäivien yhteydessä, niin myös Saturnalian aikana. Lahjaksi annettiin esimerkiksi ruokia, vaatteita, koruja ja erilaisia koriste- ja käyttöesineitä. Perinteisiä Saturnalia-lahjoja olivat savesta tehdyt pienoispatsaat (sigillaria). Lahjoihin liitettiin usein lyhyitä mietelauseita, jollaisia Martialis julkaisi Xenia- ja Apophoreta-kokoelmissaan. Omat runot löytyvät esimerkiksi sellaisille lahjoille kuin hammastikku, luuta, norsun syöksyhampaat, siivilä lunta varten ja pesusieni sekä erilaisille orjille kuten painija, poikaorja, pikakirjoittaja, makeisleipuri ja idiootti. Joskus siis annettiin arvokkaampia, joskus halvempia lahjoja.
Lahjarunot olivat usein vitsikkäitä ja kuvasivat lahjaa:
Hammastikku: Mastiksipuinen on paras, mutta jos sinulla ei ole puista piikkiä, voit kaivaa hampaitasi sulkakynällä. (Mart. 14,22)
Siivilä lunta varten: Anna minun neuvoa: laimenna setialaiset viinikuppillisesi meidän lumellamme. Voit tahria liinasi huonommalla viinillä. (Mart. 14,103)
Pikakirjoittaja: Vaikka sanat kiitävät, on käsi niitä nopeampi. Oikea käsi on työnsä tehnyt ennen kuin kieli omansa. (Mart. 14,208)
Idiootti: Hän ei tyhmyydessään osaa valehdella eikä tunne kavaluutta. Se joka on ylenmäärin järjetön, on järjissään. (Mart. 14,210)
 |
| Lahjana saatettiin antaa myös leluja. Kuvassa norsunluinen nukke 100-luvulta jaa. |
Saturnaliaan kuului hauskanpito ja myös toisten kustannuksella pilaileminen. Martialis on tunnettu pilkkarunoistaan, joista monet hän kirjoitti juuri Saturnaliaa varten. Yhden hävyttömimmistä runokokoelmistaan (kirja 11) hän julkaisi vuoden 96 Saturnalian aikaan. Martialis kuvaa siinä omia säkeitään näin:
Sirppivanhuksen juhlapäivinä joiden kuninkaana noppapikari hallitsee, sallinet minun leikkiä kevyillä runosäkeillä, lakkipää Rooma. Sinä myhäilet: sain siis luvan, et minua kiellä. Häipykää kauas täältä te kalpeaksi tekevät huolet. Mitä mieleeni juolahtaakin, sen puhun enkä jää äkeänä aprikoimaan. – – (Mart. 11,6,1–8, käännös: Polkunen)
Sirppivanhuksen eli Saturnuksen juhla oli hyvä syy hävyttömien säkeiden kirjoittamiseen. Martialis kuitenkin puolustelee, etteivät hänen runonsa edusta hänen omaa moraaliaan vaan kuuluvat Saturnalia-juhlaan.
Minulla on runoja, joita Caton vaimo voisi lukea, ja pelottavat sabiininaiset. Mutta tämän koko pikku kirjan tahdon nauravan, ja olkoon se kaikkia kirjojani hekumallisempi. Saakoon se märkänä tippua viiniä ja punastumatta tahriintua Cosmuksen hajuvoiteista, iloitelkoon se poikien kanssa, rakastelkoon tyttöjä älköönkä puhuko mutkan kautta siitä josta saamme alkumme, kaikkien isästä, jota pyhä Numa nimitti kyrväksi. Mutta muista, Apollinaris, että nämä ovat saturnaliasäkeitä. Ei tällä kirjalla minun tapojani ole. (Mart. 11,15, käännös: Polkunen)
Martialis kirjoitti esimerkiksi tällaisia saturnaliasäkeitä:
Titiuksen jalkojen välissä roikkuu pylväs, yhtä suuri kuin se, jota Lampsacuksen tytöt palvovat [= Priapos-jumala]. Hän kylpee yksin ja kenenkään häiritsemättä omissa suurissa kylpylöissään. Kuitenkin Titiuksella on ahdasta kylpeä. (Mart. 11,51)
Lesbia vannoo, ettei häntä koskaan ilmaiseksi ole nussittu. Tosi on. Kun hän tahtoo päästä nussituksi, hän maksaa aina käteisellä. (Mart. 11,62, käännös: Polkunen)
Se valehtelee, joka väittää sinua paheelliseksi, Zoilus. Et sinä paheellinen ole, Zoilus, vaan pahe itse. (Mart. 11,92)
Sen jälkeen kun Kristuksen syntymäjuhlan ajankohdaksi 300-luvulla määriteltiin 25. joulukuuta, siirtyivät monet Saturnaliaan kuuluneet perinteet vähitellen kristilliseen joulunviettoon. Esimerkiksi juominen, uhkapelit ja karnevaalikuninkaan nimittäminen säilyivät pitkään eri puolilla Eurooppaa osana joulun juhlintaa. Täällä pohjoisessa Saturnalian vaikutus ei koskaan ollut yhtä vahva kuin entisen Rooman valtakunnan alueella. Silti Saturnaliaa muistuttavat tavat kuten lahjojen antaminen, yhdessä aterioiminen ja laulujen laulaminen ovat osa meidänkin joulunviettoamme.
Lähteet:
Hänninen Marja-Leena & Maijastina Kahlos, Roomalaista arkea ja juhlaa, SKS, 2004.
Martial. Epigrams, Volumes I–III, ed. & trans. D. R. Shackleton Bailey, Loeb Classical Library, Harvard University Press, 1993.
Polkunen Marja-Liisa, Martialis: Venus, viini ja vapaus – epigrammeja, Otava, 2000.
"Saturnus, Saturnalia", The Oxford Classical Dictionary, Oxford University Press, 2012.
Runojen käännökset ovat omiani, ellei toisin mainita. Kuvat: Saturnuksen temppeli (Joonas Vanhala, 2018), noppapeliä esittävä fresko Pompejista (Wikimedia Commons), nukke Centrale Montemartinin museossa Roomassa (Joonas Vanhala, 2018)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti