Kuulumisia Roomasta: töitä, retkiä ja muuta hauskaa

Ensimmäiset pari kuukautta täällä Roomassa ovat olleet aika vauhdikkaat. On ollut erilaisia seminaareja ja tapahtumia, monenlaista stipendiaatin rooliin liittyvää puuhaa, ja tietysti omaa tutkimusta. Vapaa-ajalla tekemistä riittää tottakai myös. Jos en ole itse suunnitellut mitään, niin joku instituutin muista asukkaista on keksimässä yhteistä ohjelmaa. On ollut päiväretkiä, kaupunkikierroksia, ravintolaillallisia, oopperaa, leffailtaa ynnä muuta. Kaikkeen en aina jaksa edes osallistua, kun välillä on saatava ladata akkuja.

Näkymä Gianicolo-kukkulalta

Samaan aikaan kun saavuin instituuttiin, täällä alkoi kuukauden mittainen antiikin ja keskiajan Rooman johdantokurssi. Osallistuin kurssin ohjelmaan sen verran, että pidin kurssilaisille luennon piirtokirjoitusten tutkimuksesta ja opastin heitä Rooman epigrafisessa museossa. Monta kertaa kävimme myös ulkona syömässä tai vietimme muuten vapaa-aikaa yhdessä kurssilaisten ja muiden Lantessa asuvien tutkijoiden kanssa. Tavaksi muodostui käydä lauantai-iltaisin isolla porukalla ulkona syömässä.

Pizzaa Ai Marmissa Trasteveressa

Koronaepidemia on vihdoin hellittänyt sen verran, että Rooman tiede- ja muissa instituuteissa järjestetään taas tutkijoille ja muulle yleisölle avoimia tilaisuuksia. Syyskuussa kävimme Sveitsin instituutissa, jossa heidän stipendiaattinsa esittäytyivät. Minä puolestani pidin täällä Lantessa lokakuussa esitelmän omasta väitöstutkimuksestani seminaarissa, johon osallistui tutkijoita Suomen, Norjan ja Yhdysvaltojen instituuteista. Pohjoismaisten instituuttien väki tapasi toisiaan myös Circolo Scandinavo -taiteilijayhteisön järjestämillä aperitiiveilla.

Esitelmä roomalaisista herjauksista Villa Lantessa 13.10.
(📸: Jenni Junnila)

Omaa tutkimusta olen tässä alun kiireessä ja Rooman kuvioihin totutellessa ehtinyt kuitenkin tehdä jonkin verran ja siihenkin alkaa rutiini löytyä. Useimmiten teen töitä huoneessani Villa Lantessa, koska tutkimusaineistot ovat omalla koneellani ja paljon tutkimusta löytyy sähköisenä. Olen kuitenkin käynyt keräämässä tutkimuskirjallisuutta myös American Academyn kirjastossa, joka sijaitsee Gianicolo-kukkulalla tässä aivan lähellä. Siellä saa koronaepidemian vuoksi käydä vain kaksi kertaa viikossa ja vierailu pitää varata etukäteen.

American Academyn kirjasto

Vaikka olen ollut Roomassa monta kertaa, nähtävää riittää yhä ja uusia kohteita avataan jatkuvasti. Olen tehnyt pitkän listan nähtävyyksistä, joita tämän Rooman vuoden aikana haluan nähdä, ja pyrin käymään vähintään kerran viikossa jossain näistä. Tähän mennessä olemme tehneet yhdessä muiden Lanten asukkaiden kanssa retkiä muun muassa Ostiaan, Villa Farneseen Caprarolassa (renessanssipalatsi noin 50 kilometriä Rooman pohjoispuolella) ja viinitilalle Frascatin lähellä.

Villa Farnese, Caprarola

Viimeisimmästä retkestä Principe Pallavicinin viinitilalle täytyy vielä mainita erikseen. Saimme erinomaisen opastuksen brittiläiseltä Michelleltä, joka on asunut vuosikymmeniä Frascatissa ja työskentelee viinitilalla sommelierina. Kävimme ensin viinitilalla, jossa meille esiteltiin viljelyksiä ja viininvalmistuksen vaiheita, ja sen jälkeen maistelemassa viinejä tilan omassa viiniravintolassa. Varsinainen kohokohta – ainakin minulle – oli käynti viljelyksillä sijaitsevassa viinikellarissa, jonka yhteydestä on löytynyt ilmeisesti keisari Claudiuksen rakennuttamaan akveduktiin (Aqua Claudia) kuulunut vesisäiliö. Akvedukti on ehkä palvellut antiikinaikaisia viinitiloja nykyisen Frascatin alueella. Tässä yhdistyy viininvalmistus ja antiikin historia käsinkosketeltavalla tavalla.

Viininmaistelua Frascatissa

Akveduktin vesisäiliö viinitilalla

Täällä Roomassa olemme viikonloppuisin kiertäneet kirkkoja, museoita ja gallerioita kuten kunnon turistin kuuluu. Tutuistakin kirkoista löytää aina uusia yksityiskohtia kuten Pietarinkirkosta, jonka kryptassa en ollut aiemmin huomannut kuningatar Kristiinan melko vaatimatonta hautaa. Ensimmäistä kertaa sen sijaan kävin muun muassa Galleria Doria Pamphiljissa, joka on aivan uskomaton kokonaisuus kullalla ja kristallikruunuilla koristeltuine huoneineen ja valtavine taidekokoelmineen.

Galleria Doria Pamphilj, Rooma

Nähtävyyksien lisäksi olemme saaneet nauttia myös musiikki- ja näyttämötaiteesta. Lokakuun alussa kuulimme Villa Giulian pihalla Uuno Klamin musiikkia Eero Kestin ja Esa Ylösen alttoviululla ja pianolla tulkitsemana, ja viime viikolla kävimme Rooman oopperassa katsomassa Verdin oopperan Giovanna d'Arco. Vihdoin saa taas nauttia tällaisesta taiteesta livenä!

Esa Ylönen ja Eero Kesti soittamassa Uuno Klamia Villa Giulian pihalla.

Viime lauantaina kävin vielä katsomassa toisenkin oopperan, tällä kertaa filmiversiona. Kyseessä oli mielenkiintoinen sovitus Rossinin oopperasta Sevillan parturi, joka oli kuvattu samaisessa Rooman oopperatalossa, jossa istuimme oopperaa katsomassa. Ooppera oli kuvattu laulajia ja orkesteria lukuun ottamatta tyhjässä salissa. Erillistä lavastusta ei ollut rakennettu, vaan lavasteina käytettiin lähinnä oopperasalin aitioita, permantoa ja tyhjää näyttämöä. Oopperassa oli monia viittauksia koronaepidemiaan. Esimerkiksi kohtauksessa, jossa kreivi Almavivan väitetään näyttävän sairaalta, häneltä mitattiin kuume ja muut laulajat laittoivat maskit kasvoilleen. Tämä kohtaus on nähtävissä Youtubessa. Pidin todella tästä oopperan tulkinnasta. Lavastus ja koreografia olivat nokkelia ja laulajat erinomaisia. (Koko ooppera on nähtävissä Rai-kanavalla, mutta vain Italiassa)

Minä Rooman oopperassa

"Roomassa nähtävää" -listallani on vielä paljon kaikenlaista. Täällä on esimerkiksi juuri auennut uudestaan museo, jossa esitellään Fiumicinon lentokentän läheltä löytyneitä roomalaisia veneitä, ja kohta aukeaa aivan uusi Museo Ninfeo. Suunnitelmissa on myös muun muassa Villa di Livia Prima Portassa, Villa D'Este Tivolissa, mithran temppeli Marinossa ja monia Rooman kohteita, joissa en ole vielä käynyt. 

Marraskuulle suunnittelen myös tutkimusmatkaa Pompejiin ja Napolin arkeologiseen museoon, joihin olen anonut lupia päästäkseni tutustumaan sellaisiin kohteisiin ja arkistoihin, jotka eivät yleensä ole auki yleisölle. Käyn Pompejissa luultavasti vielä useamman kerran, koska tutkittavaa on niin paljon. Itse seinäkirjoituksia on olemassa nykyään enää vain pieni määrä, mutta Pompejissa haluan tutustua moniin paikkoihin, joista aineistooni kuuluvia tekstejä on löytynyt. Vierailen samalla myös muissa Pompejin alueen kohteissa.

Näistä retkistä saatte kuulla tulevissa päivityksissä. Nyt on aika taas lähteä hommiin American Academyn kirjastoon.