Pompeji-konferenssi ja Baselin nähtävyyksiä

Osallistuin 27.–28.5. Vesuviuksen alueen kaupunkeja tutkivien väitöskirjatutkijoiden tapaamiseen Baselissa. Kuulimme kiinnostavia esitelmiä, keskustelimme tutkimuksesta ja tutustuimme toisiimme. Aikaa jäi myös muutamille Baselin nähtävyyksille. Tässä lyhyt raportti symposiumista ja muusta Baselissa kokemastani. Konferenssin ohjelma löytyy tästä linkistä.

Osallistujia oli läsnä ja etänä yhteensä n. 20.

Itse konferenssi oli pienimuotoinen; yhteensä kahdeksan esitelmää, minkä lisäksi mukana oli muutamia kuuntelijoita paikan päällä ja etänä. Lauantaille suunnitelluista puhujista kaksi ei pystynytkään osallistumaan konferenssiin.

Perjantaina kuulimme viisi esitelmää. Sarah Siegenthaler kertoi tulevasta väitöskirjatutkimuksestaan, jossa hän aikoo tutkia kuvauksia kerjäläisistä ja köyhistä antiikin kirjallisissa, epigrafisissa ja arkeologisissa lähteissä. Minä esittelin omaa väitöskirjatutkimuksestani, esimerkkejä herjaavista stereotypioista ja muutamia alustavia päätelmiä. Johannes Eber esitteli tutkimuksensa aineistoon kuuluvia pompejilaisia suitsukeastioita, niiden muotokieltä, käyttöä ja niiden vaiheita kaivausten jälkeen. Daniela Coppola pohti Pompejin kristittyjä käsitteleviin lähteisiin liittyviä tulkinnallisia ja metodologisia haasteita. Perjantain ohjelman päätti Annette Haugin keynote-esitelmä pompejilaisten kylpylöiden kokemisesta.

Näkymä seminaarisalin ikkunasta.

Perjantain esitelmien jälkeen kävimme yhdessä illallisella, jonka aikana tutustuimme toisiimme hieman epämuodollisemmissa merkeissä. Oli hauska seurata, miten kansainvälinen joukkomme keskusteli sujuvasti kielestä toiseen vaihtaen. Puhuimme pääasiassa englantia, mutta välillä muut puhuivat keskenään italiaa, saksaa tai Baselin saksan murretta. Yksi osallistujista oli ollut vaihdossa Ruotsissa, joten puhuin välillä myös ruotsia hänen kanssaan.

Lauantaina jatkoimme vielä kolmella esitelmällä. Adrienne Cornut, joka myös vastasi konferenssin järjestämisestä, kertoi Pompejin seinämaalaustyylejä käsittelevästä tutkimuksestaan ja esitteli muutamia havintoja siitä, mitkä elementit muuttuivat siirryttäessä kolmannesta tyylistä neljänteen tyyliin. Angela Bosco esitteli pompejilaisia nymfaion-suihkulähteitä käsittelevää tutkimustaan ja joitain havaintoja nymfaioneista osana Pompejin vesiverkostoa ja osana talojen arkkitehtuuria. Konferenssin päätti Chiara Romano, joka esitteli roomalaisia puutarhoja, niiden erilaisia muotoja ja niiden rekonstruointia.

Antikenmuseum Basel

Olin varannut koko sunnuntain Baselin nähtävyyksille, mutta koska lauantain konferenssiohjelma oli suunniteltua lyhyempi, jäi nähtävyyksille aikaa myös lauantaina. Lounaan jälkeen lähdin Baselin arkeologiseen museoon, jossa on pääasiassa egyptiläis- ja kreikkalaisaikaisia esineitä. Päätin keskittyä kreikkalaisiin esineisiin.

Basler Münster -katedraali

Museon jälkeen kiertelin Baselin keskustassa. Katedraali oli juuri mennyt kiinni, mutta katselin sitä ulkoa päin ja lueskelin hautapiirtokirjoituksia luostaripihalla. Siellä esiintyi myös paikallinen vaskiorkesteri.

Augusta Raurican teatteri

Sunnuntain tärkein kohde oli Augusta Raurica, roomalainen kaupunki, joka perustettiin noin 44 eaa. Reinin varrelle 20 kilometriä Baselista itään. Kaupungista on jäljellä mm. teatteri, amfiteatteri, forumin alue ja osia kaupunginmuureista.

Osa Augusta Raurican hopea-aarteesta

Yksi merkittävimmistä Augusta Rauricassa tehdyistä löydöistä on suuri hopea-aarre, joka löytyi vahingossa vuonna 1961 rakennustöiden yhteydessä. Aarre koostuu yhteensä yli 250 hopeaesineestä (vateja, lusikoita, kolikoita ym.) ja painaa yhteensä 58 kg. Esineitä ei aluksi tunnistettu arvokkaiksi eikä roomalaisaikaisiksi, minkä seurauksena osa niistä päätyi paikallisten asukkaiden haltuun tai heitettiin jopa pois. Eräs asukas kuitenkin otti yhteyttä tutkijoihin, jotka saivat lopulta suurimman osan aarteesta haltuunsa. Esineet ovat nykyään esillä Augusta Raurican museossa.

Augusta Raurican roomalainen talo

Mielenkiintoinen kohde on myös Augusta Raurican teatterin viereen 1900-luvun alkupuolella rakennettu roomalaisen talon kopio. Siellä voi eläytyä antiikin roomalaisten arkeen kierrellen ruokasalissa, keittiössä, puutarhassa, kylpyläosastolla tai työpajoissa. Tällaisessa uudelleen rakennetussa ja sisustetussa talossa, toisin kuin arkeologisilla raunioilla, hahmottaa hyvin, miten paljon huonekalut ja muu irtaimisto muuttavat vaikutelmaa roomalaisesta talosta.

Erasmus Rotterdamilaisen hauta

Augusta Rauricasta palasin Baseliin, jossa ehdin vielä käväistä Münster-katedraalissa. Yllätyksekseni löysin sieltä muiden tärkeiden hautojen joukosta Erasmus Rotterdamilaisen haudan. (Olisiko teologin kuulunut tietää, että hän kuoli Baselissa?)

Sunnuntai-iltana olin sopinut vierailevani Baselissa asuvan ystäväperheeni luona. Oikeastaan he kyllä asuvat Saksan puolella, mutta tätä ei mitenkään huomaa sinne kulkiessa. Kävimme lasten kanssa leikkipuistossa ja söimme iltapalaksi suomalaisia karjalanpiirakoita. Loppupuolella iltaa toinen ystävistäni muisti, että nythän on jääkiekon MM-kisojen finaali! Ehdimme mukaan kolmanteen eräään ja ottelun tärkeimpiin käänteisiin. Oli hauska juhlia Suomen voittoa näin ulkosuomalaisten kesken.

Hyvä Suomi!!

Aikaisin maanantaiaamuna lensin takaisin Roomaan. Konferenssimatka Baseliin oli kaikin puolin onnistunut. Esitelmäni meni hyvin, tutustuin Pompeji-tutkijoihin, näin kreikkalaista ja roomalaista antiikkia ja tapasin vanhoja ystäviä. Kiitos konferenssin järjestäjille ja kaikille muille mukana olleille!