Konferenssi Veronassa – historiaa, puoskareita ja piirtokirjoituksia

Osallistuin elokuun alussa kulttuurihistorian konferenssiin Veronassa. Tämä oli ensimmäinen iso kansainvälinen konferenssini ja kaikin tavoin hauska ja inspiroiva kokemus. Konferenssin anti oli kiinnostavaa, Verona oli upea, säät suosivat (vaikka olikin kuuma) ja seura oli erinomaista. Tässä muutamia kohokohtia viikon varrelta.

Verona

Saavuin Veronaan suoraan kesälomalta Suomesta maanantaina 1.8. Olimme varanneet muutamien muiden suomalaisten kanssa majoituksen koko viikoksi paikallisesta opiskelija-asuntolasta, joka oli lähellä Veronan yliopistoa ja erittäin mukava, siisti ja edullinen. Konferenssi kesti tiistaista perjantaihin, joten aikaa jäi myös Veronaan tutustumiselle.

Konferenssin parhaat panelistit: minä, Saara, Juha ja Jasmin.

Olimme valmistelleet yhteisen paneelin yhdessä Juha Isotalon, Saara Kauppisen ja Jasmin Lukkarin kanssa. Esitelmämme käsittelivät antiikin ajan uskomuksia barbaareista, poliitikoista, lääkäreistä ja magian harjoittajista (konferenssin ohjelma, esitelmien abstraktit). Paneelimme herätti runsaasti keskustelua, ja lopulta keskustelu oli pakko lopettaa kesken, koska aika oli lopussa ja aulassa odotti kuohuviinitarjoilu. Oma esitelmäni käsitteli roomalaisten ennakkoluuloja lääkäreistä (esitelmän diat). Esitelmä sujui hyvin, ja sain hyvää palautetta ja oivallisia vinkkejä jatkotutkimusta ajatellen. Kirjoitan lääkäreihin liittyvistä ennakkoluuloista joskus erillisen blogipäivityksen.

Ote esitelmästäni (kuva: Juha Isotalo)

Paneelimme oli heti tiistain ensimmäisessä sessiossa, joten loppuviikon saimme vain nauttia muiden esitelmistä. Kuuntelin itse esitelmiä mm. kulkutaudeista, keskiajan teologiasta, klassisen Ateenan julkishallinnosta ja myöhäisantiikin mysteereistä. Konferenssin aikana tutustuin tutkijoihin mm. Iso-Britanniasta, Kanadasta, Italiasta, Saksasta, Romaniasta ja tietenkin Suomesta. Iso osa konferenssin esitelmistä oli suomalaisten tutkijoiden pitämiä. Muutama näistä oli etänä, mutta ainakin 20 suomalaista osallistui konferenssiin paikan päällä. Koko konferenssin osallistujamäärä oli arviolta 70–80 tutkijaa, joten suomalaisten panos oli merkittävä.

Virallinen konferenssi-illallinen

Konferenssiohjelman lisäksi meillä oli aikaa tutustua Veronaan. Nautimme kaupungin ravintoloista ja baareista ja kiersimme kaupungin nähtävyyksiä. Erityinen kohokohta oli Aida-ooppera Veronan areenalla eli roomalaisessa amfiteatterissa, joka on poikkeuksellisen hyvin säilynyt ja edelleen käytössä. Olin vaikuttunut sekä oopperasta että areenasta. Olimme hankkineet halvat liput, joten istuimme areenan alkuperäisillä kivipenkeillä kuten yleisö antiikissa. Oli huikeaa ajatella, että roomalaiset istuivat aikoinaan samassa paikassa viihteen äärellä. Onneksi ohjelmassa oli kuitenkin oopperaa eikä julkisia teloituksia ja gladiaattori- ja eläintaisteluita.

Aida-ooppera Veronan areenalla

Ehdimme käydä myös parissa arkeologisessa museossa. Ensin tutustuimme Veronan roomalaiseen teatteriin ja sen yhteydessä olevaan museoon, jossa kerrotaan Veronan roomalaisaikaisesta historiasta. Teatteria käytetään yhä kesäkaudella. Tämä tosin tarkoittaa, että teatterin jäänteistä näkee kovin vähän katsomon ja lavan alta.

Veronan roomalainen teatteri on yhä käytössä kesäisin.

Museoon on koottu suuri määrä roomalaisia piirtokirjoituksia, joista erityisesti olin kiinnostunut. Yksi erikoisimmista oli varoitus olla kakkaamatta hautakivien väliin tai muuten häpäistä hautoja. Näin tekeviä uhataan sokeutumisella.

Stercus intra cippos qui fecerit aut
violarit nei luminibus fruatur.

Minä ja piirtokirjoitukset :)
(kuva: Saara Kauppinen)

Piirtokirjoituksista saimme nauttia myös Museo Lapidario Maffeianossa, joka perustuu 1675–1755 Veronassa eläneen Scipione Maffein kokoelmiin. Museossa on piirtokirjoituksia eri puolilta antiikin Kreikkaa ja Roomaa ja eri aikakausilta. Kokoelmaan kuului perinteisten kunnia- ja hautapiirtokirjoitusten lisäksi muun muassa hevosen hautakivi 100-luvulta jaa.

Museo Lapidario Maffeiano
(kuva: Jasmin Lukkari)

"Sinä joka olit lintuja ja tuulia nopeampi,
et enää laidunna Etrurian tai Sisilian
laitumilla vaan tässä haudassa"
(CIL V 4512)

Kävimme useissa kirkoissa kuten Veronan tuomiokirkossa, San Fermossa ja Sant'Anastasiassa. Upeaa arkkitehtuuria ja taidetta oli riittämiin, mutta minun huomioni kiinnittivät monenlaiset seinäraapustukset kirkoissa. En ole näiden aikakausien ekspertti, mutta käsialojen ja sisällön perusteella uskoisin useiden raapustusten olevan keskiajalta tai uuden ajan alusta eikä nykyturistien töhertelyä. Esimerkiksi Sant'Anastasiassa oli Mariaa ja Jeesus-lasta esittävä seinämaalaus, johon oli kirjoitettu ja piirretty kaikenlaista. Löysin joukosta päiväyksiä 1400-luvulta ja Ave Maria-tervehdyksiä. Ainakin osa raapustuksista näyttäisi siis olevan Marialle osoitettuja rukouksia, kuten seinämaalauksen kuva-aiheeseen sopii.