Konferenssimatka: ennakkoluuloja, falloksia ja viihdettä

Osallistuin huhtikuussa Cambridgessa järjestettyyn antiikintutkimusta käsittelevään konferenssiin yhdessä neljän muun suomalaisen tutkijan kanssa. Olimme viime kesänä suunnilleen samalla porukalla kulttuurihistorian konferenssissa Veronassa ja halusimme jatkaa yhteistyötämme. Huomasimme pian Veronan konferenssin jälkeen hakuilmoituksen Cambridgen konferenssista. Pyysimme mukaan pari tutkijaa lisää ja laadimme ehdotukset kahdesta esitelmäpaneelista, jotka käsittelivät ennakkoluulojen ja toiseuden merkitystä antiikissa. Meidät hyväksyttiin mukaan konferenssiin ja saimme kukin sen verran matka-apurahoja, että saatoimme matkustaa konferenssiin 21.–23.4.2023. Kiitos erityisesti Suomen Britannian ja Irlannin instituutille, joka myönsi kullekin meistä TelepART-apurahan. Konferenssin ohjelma löytyy tästä linkistä. Kuvat ovat omiani, ellei toisin mainita.

Löydätkö suomalaisedustajat konferenssiväen joukosta?
(kuva: Zoe Audra)

Konferenssin järjesti Classical Association, joka on edistänyt kreikkalais-roomalaiseen antiikkiin liittyvää opetusta ja tutkimusta Britanniassa jo 120 vuoden ajan, yhteistyössä Cambridgen yliopiston klassillisen tiedekunnan kanssa. Konferenssiin osallistui arviolta noin 500 tutkijaa ja opettajaa, eli kyse oli varsin suuresta tapahtumasta. Esitelmiä oli viikonlopun aikana tarjolla useina rinnakkaisina sessioina, joista täytyi valita kiinnostavimmat. Mieleeni jäi erityisesti heti konferenssin alussa kuulemani esitelmä Cambridge Greek Lexicon -sanakirjasta. Aihe ei kuulostanut kovin jännittävältä, mutta emeritusprofessori James Diggle kertoi sanakirjan vaiheista ja toimitusprosessista niin elävästi ja hauskasti, että nautin esitelmästä valtavasti. Tämä oli hyvä esimerkki siitä, että aiheesta kuin aiheesta voi saada kiinnostavan, kun asia esitetään oikealla tavalla.

Emeritusprofessori James Diggle luennoi
Cambridge Greek Lexicon -sanakirjasta.

Minun, Jasminin ja Marian paneelin vuoro oli heti ensimmäisenä päivänä. Esitelmämme käsittelivät stereotypioita roomalaisten ja muiden kansojen välillä. Itse esitelmöin siitä, miten Martialiksen satiiriset runot heijastelevat roomalaisten ennakkoluuloja kreikkalaisia kohtaan (esitelmän diat). Esitelmämme saivat hyvän vastaanoton ja herättivät runsaasti keskustelua. Onnistuneiden esitelmien jälkeen oli mukava nauttia konferenssista kuulijan roolissa. Lauantaiaamuna oli Juhan, Saaran ja brittivahvistuksemme Eddien paneelin vuoro. Heidän paneelinsa käsitteli toiseutta kreikkalaisten näkökulmasta hyvin ansiokkaasti.

Paneelimme: Maria Jokela, Jasmin Lukkari ja minä.
(kuva: Cédric Scheidegger Lämmle)

Esitelmöin Martialiksesta ja roomalaisten
ennakkoluuloista kreikkalaisia kohtaan.
(kuva: Juha Isotalo)

Juha Isotalon, Saara Kauppisen ja Eddie Jonesin esitelmäpaneeli.

Ohjelmallisen annin lisäksi konferenssin aikana oli mahdollista tutustua muun muassa klassillisen tiedekunnan omaan arkeologisen museoon sekä Cambridgen Fitzwilliam Museumiin, jossa järjestettiin cocktail-vastaanotto Classical Associationin 120-vuotisjuhlan kunniaksi. Tutustuin konferenssin aikana moniin tutkijoihin, ja joidenkin kanssa tuli puhetta yhteisistä tutkimusintresseistä, joista voisi tulevaisuudessa kehitellä jonkinlaista yhteistyötä. Tapasin myös joitain vanhoja tuttuja, joihin olen tutustunut aiemmissa konferensseissa tai Suomen Rooman-instituutissa asuessani. Vähitellen tämä kansainvälinenkin tutkijayhteisö alkaa tuntua omalta ja jopa jossain määrin tutulta.

Klassillisen tiedekunnan arkeologinen museo,
jonka kokoelma koostuu monenlaisista kipsikopioista.

Fitzwilliam Museum

Cocktail-vastaanotolla saimme kierrellä tutustumassa museon kokoelmiin.

En ole aiemmin käynyt Cambridgessa, joten käytin aikaa myös kaupunkiin tutustumiseen. Upeita vanhoja college-rakennuksia näkyi joka puolella. Vierailin King's Collegessa, jonka kappeliksi kutsuttu kirkko muistuttaa ennemminkin goottilaista katedraalia, ainakin suomalaisen turistin silmiin. Kirjakauppoja oli paljon, mutta matkatavaroihini ei mahtunut kovin montaa opusta. Hieman jäi harmittamaan, etten ostanut yhdessä antikvariaatissa näkemääni Martialiksen runojen editiota 1800-luvun alusta. Se ei olisi tutkimuskäytössä kovin hyödyllinen, mutta olisi ollut komea lisä Martialis-kirjojeni joukkoon.

King's College

King's College Chapel

Cam-joki

Viikonlopun jälkeen matkustimme sateiseen Lontooseen, jossa olimme päättäneet viettää pari päivää konferenssin jälkeen. Maanantaina kolusimme melkein koko päivän British Museumia. Olen käynyt siellä pari kertaa aiemminkin, mutta minulta oli vielä näkemättä paljon sellaisia esineitä, joihin en aiemmin ollut kiinnittänyt huomita ja joiden nyt tiesin liittyvän väitöskirjatutkimukseeni. Olin etukäteen ottanut selvää museon kokoelmista ja kiersin museota tiettyjä esineitä etsien. Erityisesti minua kiinnostivat kuvaukset miehistä ja naisista, vieraista kansoista ja eri ammateista kuten näyttelijöistä, gladiaattoreista ja lääkäreistä. Visuaalisia esityksiä näistä löytyy muun muassa veistoksista, maalauksista ja pienistä koriste-esineistä. Myös monet sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvät kuvaukset kuten fallokset ja Priapos-veistokset olivat listallani. Tässä muutamia löytöjä museon kokoelmista:

Suorastaan inhorealistinen kuvaus vanhasta naisesta.

Öljylamppu, jossa on kuvaus krokotiilin selässä falloksen päälle istuvasta naisesta.
Museon tietojen perusteella ehkä karikatyyri Cleopatra VII:stä.
(kuva: British Museum Collections)

Öljylamppu, jonka reliefissä on satiirinen kuvaus kirurgisesta toimenpiteestä.
Lääkäri pitelee potilaan penistä pihdeillä alasimen päällä ja vasara odottaa vieressä.
(kuva: British Museum Collections)

Nk. Warren Cup; hopeinen pikari, johon on
kuvattu miesten välisiä eroottisia kohtauksia.

Leikkiviä satyyrejä.

Kultaisia fallos-sormuksia, jotka niiden koosta päätellen
oli tarkoitettu lapsille luultavasti suojaksi pahoilta voimilta.

Priapos-jumalaa esittävä pronssinen tuulikello.

Lontoon vierailuun mahtui hieman viihdettäkin. Maanantai-iltana näin Hamilton-musikaalin, joka oli yllättävän hieno kokonaisuus historiallista aihetta ja rap-musiikkia yhdistävässä toteutuksessaan. Pidin siitä todella paljon. Tiistaiaamuna ehdimme vielä käydä aurinkoisella kävelyllä Kensington Gardenin puistossa ennen lentokentälle lähtöä. Illalla lensimme takaisin Suomeen.

Hamilton-musikaali

Juha ja Kensingtonin kirsikat

Malja onnistuneelle konferenssireissulle!

Tästä tutkijaporukasta on tullut tärkeä monella tavalla, ei vähiten siksi, että meillä on aina hauskaa yhdessä. Myös jaetut tutkimusintressit yhdistävät meitä, ja akateemista kunnianhimoakin löytyy. Kotimatkan aikana ehdimme Saaran ja Marian kanssa jo miettiä, mihin konferenssiin seuraavaksi lähtisimme. Vai järjestäisimmekö kenties oman seminaarin tai workshopin, jossa voisimme jatkaa keskustelua tutkimusaiheistamme?

Suomalaistutkijoiden edustus konferenssissa:
minä, Jasmin Lukkari, Juha Isotalo, Maria Jokela ja Saara Kauppinen.