Haastattelu Ylen Elävä historia -sarjan jaksossa "Herjausten ikiaikainen historia"

Toimittaja Riikka Suikkari haastattelee minua Ylen Elävä historia -podcastin jaksossa "Herjausten ikiaikainen historia – antiikin ajan härskit graffitit ja pilkkarunot". Keskustelemme antiikin Rooman hävyttömistä kirjoituksista ja roomalaisia herjauksia käsittelevästä tutkimuksestani. Jakso on kuunneltavissa Yle Areenassa.

Aiemmin tutkimuksestani on kirjoittanut mm. Suomen Kuvalehti. Voit lukea roomalaisista herjauksista myös näistä blogikirjoituksista:

• Herjauksia Pompejin seinäkirjoituksissa
• Ars vituperandi – roomalainen herjaamisen taito
• Uskomuksia ja ennakkoluuloja antiikin lääkäreistä
• Roomalaisia herjauksia: impotenttejä miehiä ja himokkaita naisia
• Pompejissa tutkimassa hävyttömiä seinäkirjoituksia
• Herjauksia Pompejin seiniltä

X-viestipalvelussa jakamiani esimerkkejä roomalaisista herjauksista löydät aihetunnisteella #RoomalainenHerjaus.

Lue lisää

Vierailuluentoja ja webinaareja

Yksi tutkijan työn mukavimpia puolia on se, kun pääsee kertomaan omasta tutkimusaiheestaan kiinnostuneille kuulijoille. Akateemisen yleisön lisäksi on monia muitakin, jotka ovat kiinnostuneita antiikin historiasta ja kulttuureista, ja tutkijaa usein pyydetään asiantuntijavieraaksi erilaisiin tilaisuuksiin. Kuluneen talven ja kevään aikana olen saanut poikkeuksellisen monta kutsua pitämään vierailuluentoja ja puhumaan webinaareissa.

Kuluneella viikolla kävin Turun klassillisen lukion antiikin historian kurssilla kertomassa Pompejin seinäkirjoituksista. Reija, jonka latinan kursseilla itsekin aikoinaan lukiossa kävin, on pyytänyt minua monet kerrat esitelmöimään opiskelijoilleen. Puhuin heidän kanssaan muun muassa siitä, mitä seinäkirjoitukset ovat, miten ja mihin niitä antiikissa tehtiin, ketkä niitä tekivät ja minkälaisia aiheita seinille kirjoiteltiin. Opiskelijat esittivät hyviä kysymyksiä, ja seinäkirjoituksista syntyi mainiota keskustelua. Tällaiset kouluvierailut ovat aina mieluisia.

Turun klassillisen lukion antiikin historian kurssilla
(kuva: Reija Pentti-Tuomisto)

Hieman aiemmin vapun aattona puolestaan sain tilaisuuden esitelmöidä Auralan kansalaisopiston historiakerhon tapaamisessa Turussa. Esitelmän aiheena oli "Herjaamisen monet muodot antiikin Roomassa". Kerroin herjaamiseen liittyvistä retoriikan opeista ja erilaisista lähteistä, joista herjauksia löytyy kuten roomalainen komedia, poliittiset puheet, pilkkarunous ja seinäkirjoitukset. Yleisö oli hyvin valveutunutta ja kyseli välillä vaikeitakin kysymyksiä. Keskustelu jatkui pitkään vielä esitelmän jälkeen kahvittelun merkeissä. Tilaisuudesta oli mukava jatkaa vappuaaton viettoon.

Auralan kansalaisopistolla

Alkuvuodesta olin Villa Lanten Ystävät ry:n webinaarissa, jonka aiheena myös olivat Pompejin seinäkirjoitukset. Tämä oli virkistävän erilainen tilaisuus, sillä se toteutettiin haastattelun muodossa. Keskustelimme aiheesta yhdessä tutkija Elina Pyyn kanssa, johon tutustuin joitain vuosia sitten Suomen Rooman-instituutissa eli Villa Lantessa. Olimme valmistelleet joitain kysymyksiä etukäteen, mutta webinaarissa keskustelu soljui mukavasti aiheesta toiseen. Elina on erinomainen haastattelija, ja oli muutenkin mukava olla vieraana tutun yhdistyksen webinaarissa.

Villa Lanten Ystävien webinaari
(kuva: Laura Nissin)

Maaliskuussa sain pyynnön osallistua toiseenkin webinaariin. Kyseessä oli Turun yliopiston kieli- ja käännöstieteiden laitoksen tuottama Kieli on avain -webinaari, jossa haastatellaan laitoksen tutkijoita, opiskelijoita ja alumneja. Olin haastateltavana yhdessä oppiaineemme toisen väitöskirjatutkijan Maria Jokelan kanssa. Aiheena oli meidän molempien tutkimuksia yhdistävä teema eli stereotypiat. Puhuimme siitä, mitä stereotypiat ovat, miten erilaiset stereotypiat näkyvät historiallisissa lähteissä ja mikä merkitys stereotypioilla on ihmisten ajattelussa. Tämä oli jännä kokemus erityisesti siksi, että webinaari kuvattiin yliopiston studiossa ja lähetettiin suorana Turun yliopiston Youtube-kanavalla. Tallenne webinaarista on katsottavissa tästä linkistä.

Kieli on avain -webinaari
(kuvakaappaus Turun yliopiston Youtube-kanavalta)

On mukava huomata, että tutkimukseni kiinnostaa laajempaakin yleisöä. Tällaiset kokemukset rohkaisevat ja kannustavat osaltaan tutkimuksen tekemiseen.

Lue lisää

Martialiksen runoja opettajan silmin

Tänä keväänä olin uudenlaisen haasteen edessä. Olin luvannut pitää Turun yliopiston klassillisten kielten opetukseen kuuluvan tekstikurssin Martialiksen runoista. Olen opettanut latinaa ja muita antiikkiin liittyviä teemoja monet vuodet, mutta juuri tämän tyyppistä kurssia en ole aiemmin pitänyt. Sekä kurssin sisältö että sen kohderyhmä olivat minulle uusia. Martialiksen tekstit ovat kyllä tuttuja, koska tutkin niitä väitöskirjassani, mutta en ole pitänyt niistä yliopistokurssia ennen tätä. Lisäksi kurssi latinan pää- ja sivuaineopiskelijoille on erilainen vaatimuksiltaan kuin vaikka lukio- ja työväenopistokurssit, joista minulla on eniten kokemusta.

Martialista opettamassa

Tällaisten tekstikurssien tavoitteena on yleensä tutustua yhden antiikin kirjailijan tuotantoon tai johonkin tiettyyn tekstilajiin. Perustutkinto-opiskelijana muistan itse käyneeni kursseja esimerkiksi Cicerosta, Horatiuksesta, Homeroksesta, piirtokirjoituksista ja Turun akatemian latinasta. Suunnitellessani Martialis-kurssiani muistelin, minkälaisia nuo opiskelijana käymäni kurssit olivat ja mikä niissä toimi pedagogisesti parhaiten. Sain myös oppiaineemme muilta opettajilta paljon hyviä käytännön vinkkejä, joita sovelsin kurssillani. Päätin kuitenkin, etten pyri suoraan jäljittelemään muiden opetusta, vaan pidän kurssini oman osaamiseni ja kokemukseni pohjalta parhaaksi katsomallani tavalla. 

Minulla oli varsin vapaat kädet kurssin sisällön ja tehtävien suunnittelussa. Aluksi mietin, mitä haluaisin opiskelijoiden oppivan Martialiksen runoudesta. Keskeinen tavoitteeni oli tuoda esille Martialiksen runojen monipuolisuus eli runojen aiheiden kirjo, vaihtelevat runomitat, runojen kieli sekä runojen sommittelu Martialiksen runokokoelmissa. Kurssin tekstiksi valitsin Martialiksen ensimmäisen epigrammien kirjan, jota luimme järjestyksessä alusta alkaen. Tämä kirja antaa mielestäni hyvän yleiskuvan Martialiksen runoista.

Luennon valmistelua kommentaarien avulla.
Lainaus runokokoelmasta Carmina Priapea
liittyen Martialiksen runoon 1,35, jossa Martialis puolustaa
hävyttömiä runojaan viitaten mm. Priapos-jumalaan.

Yksi suurimpia haasteita kurssin suunnittelussa oli arvioida, miten paljon opiskelijoilta saattoi vaatia neljän opintopisteen kurssilla. Yritin muistella omia opiskeluaikojani ja käymieni kurssien työmäärää. Martialis-kurssiini kuului 12 luentokertaa (à 90 min.), minkä lisäksi opiskelijat palauttivat noin joka toinen viikko pienen kotitehtävän seuraavan luennon runoista. Kurssiin kuului myös essee, jossa opiskelijat pohtivat kurssilla luettujen runojen ja yhden artikkelin pohjalta esimerkiksi Martialiksen elämää ja teoksia, Martialiksen runojen ominaispiirteitä ja runojen ymmärrettävyyttä nykylukijalle. Lisäksi kurssiin kuuluivat väli- ja lopputentit, joissa tuli osata analysoida sisällöllisesti ja kieliopillisesti kurssilla käsiteltyjä runoja.

Martialiksen runot ovat monella tavalla kiitollista materiaalia opettaa. Runot ovat yleensä lyhyitä, kielen ja rakenteiden puolesta helppolukuisia, ja kukin runo käsittelee yleensä yhtä selkää teemaa. Opetus eteni kätevästi runo runolta, ja kunkin runon ominaispiirteistä oli helppo keskustella. Käänsimme runoja yhdessä ja analysoimme niiden kieltä, runomittoja ja sisältöä. Pyrin eritysesti tuomaan esille runojen kulttuurista kontekstia kuten viittauksia muihin kirjailijoihin, mytologiaan, Rooman historiaan ja arkisiin ilmiöihin antiikin Roomassa. Käytin runojen taustoittamisessa apuna paljon muuta materiaalia kuten otteita muilta antiikin kirjailijoilta, piirtokirjoituksia, graffitoja Pompejista, roomalaista esineistöä ja taidetta sekä myöhempien taitelijoiden tulkintoja runojen aiheista.

Esimerkkejä antiikin lääketieteen harjoittajista luentodioissa
taustaksi Martialiksen runolle 1,30, jonka aiheena on lääkäri.

Vaikka olen tutkinut Martialiksen runoja väitöskirjaani varten jo usean vuoden ajan, en ole joutunut perehtymään niiden kieleen, rakenteisiin ja sisältöön niin tarkasti kuin tätä kurssia pitäessäni. Tutkimusta tehdessäni luen runoja pääasiassa käännöksinä ja tarkastelen niissä esiintyviä satiirisia ja stereotyyppisiä hahmoja. Yksittäisten runojen syvällinen analyysi jää usein vähemmälle. Kurssilla jouduin kuitenkin miettimään perin pohjin runojen kieliopillisia rakenteita, sanavalintoja, tyyliseikkoja, eri runojen välisiä viittaussuhteita, yksittäisten runojen suhdetta Martialiksen laajempaan tuotantoon, Martialiksen elämänvaiheita, historiallisia tapahtumia ja paljon muuta. Vanha totuus docendo discimus eli 'opimme opettamalla' pitää todella paikkaansa. Olen kevään aikana oppinut paljon niin Martialiksen runoista kuin tällaisen yliopistokurssin opettamisesta.

Tässä vielä muutamia esimerkkejä kurssilla käsitellyistä runoista:

Tässä hän on, hän, jota luet ja jota etsit,

Martialis, kaikkialla tunnettu

nokkelista epigrammien kirjoistaan.

Sellaisen kunnian, jonka sinä, innokas lukija,

olet antanut hänelle hänen vielä eläessä ja tuntiessa,

vain harvat runoilijat saavat edes kuolemansa jälkeen.

(Mart. 1,1, oma käännökseni)

Monesti Martialis esitti vaatimatonta ja vähätteli runojensa merkitystä, mutta tässä johdantorunossa hän esittää itsensä maailmankuuluna runoilijana. Martialiksen runojen tyylilaji oli epigrammi, jolla yleensä tarkoitetaan lyhyttä, nasevaa ja nokkelaa pikkurunoa. Usein runon pointti paljastuu aivan runon lopussa kuten tässä runossa:

Gemellus kosiskelee Maronillaa,

hän himoitsee, tavoittelee, anelee ja antaa tälle lahjoja.

Niinkö kaunis tuo nainen on? Päinvastoin ei ole mitään kamalampaa.

Mikä hänessä sitten houkuttelee ja miellyttää? Hän yskii.

(Mart. 1,10, oma käännökseni)

Gemellus tavoittelee rumaa ja sairasta Maronillaa vaimokseen perinnön toivossa. Martialis kommentoi usein runoissaan tällaisia arkipäivän elämään liittyviä ilmiöitä ja naurettavia henkilöitä. Joskus taas hän lainasi runojensa aiheet mytologiasta tai historiallisista tapahtumista kuten tässä runossa:

Kun hyveellinen Arria ojensi puolisolleen Paetukselle miekan,

jonka hän oli vetänyt ulos sisuksistaan, hän sanoi:

"Usko minua, haava, jonka tein, ei minua satuta,

mutta haava, jonka sinä teet, Paetus, satuttaa minua."

(Mart. 1,13, oma käännökseni)

Martialis viittaa tässä tapahtumiin keisari Claudiuksen (hallitsi 41–54 jaa.) aikana. Aulus Caecina Paetus oli tuomittu itsemurhaan osallisuudesta salaliittoon keisaria vastaan. Tarinan mukaan hän ei uskaltanut pistää itseään tikarilla kuoliaaksi, joten hänen vaimonsa Arria näytti mallia. Keisari Claudiukseen mainitaan myös tässä runossa:

Mitä hullutusta tämä on, sanohan!
Omien vieraittesi silmien edessä

sinä yksin ahmit sieniä, Caecilianus.
Mitä toivottaisin sinulle sellaista joka noin

vaativalle vatsalle ja kurkulle sopisi?

Syöhän sitä sientä jota Claudius söi.

(Mart. 1,20, käännös: Marja-Liisa Polkunen)

Runon Caecilianus on saita isäntä, joka illallisella yksin nauttii sieniä vieraiden katsellessa vierestä. Sienet olivat suurta herkkua jo antiikissa. Martialis toivoo Caecilianukselle kuolemaa viitatessaan Claudiukseen, joka antiikin historioitsijoiden mukaan murhattiin myrkytetyillä sienillä. Illallisista on kyse myös seuraavassa runossa, vaikkakin aivan eri näkökulmasta:

Cotta, sinä et kutsu päivälliselle ketään

jonka kanssa et ole peseytynyt, ja ainoastaan

kylpylät antavat sinulle pitovieraasi.

Ihmettelen aina, miksi et minua koskaan 

kutsunut, Cotta. Nyt tiedän, että 

alastomana en sinua miellyttänytkään.

(Mart. 1,23, käännös: Marja-Liisa Polkunen)

Cotta on tirkistelijä, joka valikoi illallisseuransa kylpylöistä sen mukaan, keiden miesten ulkomuoto miellyttää häntä. Tällaiset satiiriset hahmot olivat Martialiksen runoissa yleensä fiktiivisiä, mutta runot heijastelevat todellisia roomalaisen arjen ilmiöitä ja ihmistyyppejä kuten juoppoja, avionrikkojia, perinnönmetsästäjiä ja nousukkaita. Seksuaaliset perversiot olivat myös tavallinen aihe Martialiksella kuten tässä runossa:

Sinä teet aina salatemppusi ovet avoimina,

ilman vartijaa, Lesbia, etkä lempeäsi peittele.

Enemmän sinua ilahduttaa katselija kuin

rakastaja eivätkä sinua miellytä piiloon

jäävät ilot. Mutta ilotyttö ajaa pois

todistajan verhoin ja salvoin, ja harvoin

aukenee tirkistysreikä Summemmiumin

holvikaaripaikkoihin. Opettele sinä

häveliäisyyttä ainakin Chionelta tai

Iakselta, sillä hautamuistomerkit

pitävät piilossa myös siivottomat huorat.

Näyttävätkö määräykseni sinusta liian

ankarilta? Kiellän sinua tulemasta

yllätetyksi, Lesbia, en suinkaan

pääsemästä nussituksi.

(Mart. 1,34, käännös: Marja-Liisa Polkunen)

Runon Lesbia on exhibitionisti, joka haluaa kaikkien näkevän hänen seksitouhunsa. Naisen nimi Lesbia esiintyy Martialiksella monissa eroottisissa runoissa ja on luultavasti viittaus Martialiksen runolliseen esikuvaan Catullukseen, joka kertoo runoissaan onnettomasta rakkaudestaan naiseen nimeltä Lesbia.

Martialis osasi kirjoittaa myös vakavammista aiheista kuten hyvästä elämästä ja ystävyydestä. Tässä runossa hän ylistää ystäväänsä Decianusta:

Jos on joku, joka on luettava harvinaisten ystävien joukkoon,

jotka tunnetaan vanhan ajan uskollisuudesta ja muinaisesta maineesta;

jos on joku, joka hallitsee Ateenan ja Latiumin Minervan

taiteet ja on vilpittömän hyvä mies;

jos on joku, joka varjelee oikeutta ja ihailee rehellisyyttä,

eikä pyydä mitään jumalilta salaa;

jos on joku, joka luottaa ylevän mielen lujuuteen,

paha minut periköön, jos tuo mies ei ole nimeltään Decianus.

(Mart. 1,39, oma käännökseni)

---

Lähteet:

Marja-Liisa Polkunen, Marcus Valerius Martialis, Venus, viini ja vapaus: epigrammeja, Otava, 2000.

Lue lisää

Tutkimus- ja konferenssimatka: Rooma – Ostia – Pompeji

Edellisestä käynnistäni Italiassa oli kulunut jo vuosi, joten oli korkea aika suunnata taas sinne. Marraskuun alussa tekemääni matkaan oli monta hyvää syytä. Osallistuin Roomassa antiikin identiteettejä käsitelleeseen konferenssiin, jossa pidin tutkimukseeni liittyvän esitelmän. Tämän lisäksi kävin parissa arkistossa edistämässä Ostiaan liittyvää tutkimustani, ja Pompejissa tutustumassa pariin juuri yleisölle avattuun yksityistaloon, joissa on väitöskirjani kannalta kiinnostavaa aineistoa. Matkaani rahoittivat Svenska Kulturfonden ja Suomen Rooman-instituutti TelepART-apurahan muodossa. Kiitän tästä tuesta, jota ilman matka olisi jäänyt tekemättä.

Lensin Roomaan aikaisin maanantaiaamuna 6.11. ja suuntasin heti BiASA-arkistoon, joka sijaitsee Palazzo Veneziassa Rooman keskustassa. Toivoin voivani tutustua siellä Ostian 1800-luvun lopun kaivauksista kertovaan materiaaliin. Olin varmistanut etukäteen sähköpostitse, että aineistojen pitäisi olla käytettävissä. Päästessäni arkistolle minulle kuitenkin kerrottiin, että kyseinen arkistosali on avoinna vain tiistaisin ja torstaisin. Pitäisi tulla seuraavana päivänä uudestaan. Laskin että ehtisin arkistoon uudestaan tiistaina iltapäivällä. Loppupäivän kiertelin sitten Rooman vanhaa keskustaa ja palasin ajoissa majapaikkaani nukkumaan matkapäivän univelkoja pois.

Mietintätauko epäonnisen arkistokäynnin jälkeen

Tiistaiaamuksi olin sopinut käynnin Ostian arkistoihin Ostian teatteria käsittelevään tutkimukseeni liittyen. Tämä arkistokäynti sujui suunnitellusti. Olin käynyt jo pari kertaa aiemmin Ostiassa lukemassa 1900-luvun alun kaivausraportteja (blogissa: Arkistoissa etsimässä Ostian teatteria). Tällä kertaa lähinnä tarkistin muutamia asioita raporteista ja täydensin muistiinpanojani.

Arkistokäynti Ostiassa oli onnistuneempi. Nyt jo melkein hymyilytti.

Palasin iltapäivällä Ostiasta ja kiiruhdin uudestaan BiASA-arkistoon, jossa minulle tällä kertaa kerrottiin, että havittelemani arkistosali on auki kahteen asti tiistaisin ja torstaisin. Kello oli puoli kolme. Arkistonhoitajat koettivat keksiä, olisiko jotain tehtävissä. Minua pyydettiin odottamaan hetki, ja kohta paikalle saapui henkilö, jonka käsitin arkiston johtajaksi. Hän halusi tietää, mistä oli kyse, ja miksi en ollut ollut häneen yhteydessä etukäteen. Tätä yritin huonolla italiallani selittää. Aikansa puhistuaan ja kiivaasti elehdittyään hän myöntyi päästämään minut arkistoon. Kaksi hyvin ystävällistä arkistonhoitajaa auttoi minua löytämään etsimäni aineiston, joka kuitenkin osoittautui paljon laajemmaksi, kuin olin kuvitellut. Tutkin muutamia 1800-luvun lopun valokuvia ja yhtä vesivärimaalausta Ostian teatterista, ja totesin, että minun olisi parempi tulla joskus uudestaan paremmalla ajalla.

BiASA-arkistossa Palazzo Venezian tornissa

Jasminin ja Marian kanssa Porticus Octaviaeta ihastelemassa

Tiistai-iltana tapasin tutkijakollegani Marian ja Jasminin, joiden kanssa kävin aperitiiveilla ja syömässä. Olimme kaikki tulleet Roomaan osallistuaksemme Arachne IX -konferenssiin, jonka teemana oli Gender, Identities, and Social Structures in Greco-Roman Antiquity. Konferenssin järjesti yhteispohjoismainen Arachne-verkosto, joka on suomalaisten ja ruotsalaisten antiikin sukupuolentutkimuksesta kiinnostuneiden tutkijoiden perustama. Suurin osa osallistujista oli Suomesta ja Ruotsista, mutta mukana oli tutkijoita monista maista aina Pohjois-Amerikkaa ja Australiaa myöten.

Cocktail-tilaisuus Ruotsin Rooman-instituutilla ensimmäisen päivän päätteeksi

Marjatta Nielsenin keynote-esitelmä Suomen Rooman-instituutissa

Konferenssi pidettiin pääosin Ruotsin Rooman-instituutilla, mutta pääsimme käymään myös Suomen Rooman-instituutin väistötiloissa. Konferenssin aikana saimme kuulla esitelmiä muun muassa sukupuoliin liitetyistä ihanteista, naisten asemasta antiikissa, ikääntymisestä, ammateista ja etnisistä identiteeteistä. Itse pidin esitelmän roomalaisten suhtautumisesta häpeällisiin ammatteihin kuten gladiaattoreihin, näyttelijöihin ja prostituoituihin.

Esitelmöimässä, kuva: Iida Huitula

Konferenssin päätyttyä perjantaina lähdin junalla Napoliin, koska olin suunnitellut käyväni tutkimusmatkalla Pompejissa. Halusin nähdä kaksi pitkän restauroinnin jälkeen tänä vuonna yleisölle avattua yksityistaloa, joissa on tutkimukseni kannalta kiinnostavaa materiaalia. Lauantaiaamuna aikaisin olin jo Pompejin porteilla ja kiiruhdin saman tien ennen turistivirtoja ensimmäiseen kohteeseeni eli Vettiusten taloon. Siellä tutkin eroottisia seinämaalauksia ja seinäkirjoituksia, jotka luultavasti liittyvät talossa harjoitettuun prostituutioon. Yhtä avoimen eroottisia maalauksia tunnetaan vain muutamista pompejilaisista yksityistaloista.

Vettiusten talon peristylium-piha

Eroottisin maalauksin koristellussa takahuoneessa
tarjottiin ehkä prostituoitujen palveluita.

Talon ovensuussa on graffito, jossa Eutychis-niminen nainen
mainostaa seksuaalisia palveluitaan.

Hedelmällisyyden jumala Priaposta esittävä maalaus talon sisäänkäynnissä.

Toinen kohteeni oli niin kutsuttu Hopeahäiden talo, joka on yksi suurimpia yksityistaloja Pompejissa. Se on myös yksi harvoja taloja, jonka seinillä yhä on nähtävillä lukuisia seinäkirjoituksia. Monet näistä ovat seksuaalisia herjauksia ja siksi tärkeitä tutkimukseni kannalta. Osan sijainti minulla oli tiedossa, mutta joitain kirjoituksia jouduin etsiskelemään pitkään. Etsinnässä minua auttoivat muutamat hyvin innokkaat museovahdit. Löysimme ainakin pari fallos-piirrosta.

Hopeahäiden talon atrium

Fallos-graffito peristylium-pihan seinällä.
Piirros on vain muutaman senttimetrin levyinen.

Tämän peristylium-pihalle aukeavan huoneen
seinillä on yhä tusinan verran seinäkirjoituksia.

Tässä seinäraapustuksessa jotakuta haukutaan kullinimijäksi (lat. fellator)

Oli hyvin valaisevaa nähdä nämä raapustukset omin silmin niiden alkuperäisessä ympäristössä. Monet niistä oli kirjoitettu suuren peristylium-puutarhan laidalla sijainneen, ehkä ruokasalina käytetyn, huoneen seinille (katso kuvat yllä). Tämä pistää miettimään, kuka ne oli kirjoittanut ja miksi juuri siihen paikkaan. Huonetta tutkiessani moni ohikulkija pysähtyi ihmettelemään työskentelyäni. Muutamien kanssa syntyi keskustelua seinäkirjoituksista. Juttelin muun muassa paikallisen arkeologin ja yhden amerikkalaispariskunnan kanssa.

Forumin kylpylä oli jälleen auki yleisölle.
Kuva kylpylän tepidariumista eli lämpimästä huoneesta.

Monet turistit kiertävät Pompejia oppaiden kanssa, joiden asiantuntemus ei aina ole päätä huimaavaa. Tämän vierailuni aikana kuulin yhden oppaan kertovan asiakkailleen, että varmaan ainakin 10 000 ihmistä kuoli Pompejin tuhossa. Tutkijoiden arviot taitavat liikkua jossain 2000 kuolleen paikkeilla. Toinen opas kertoi Pompejin suuren bordellin seinillä olevan tuhansia graffiteja, mikä ehkä menee dramaattisen liioittelun piikkiin. Bordellista on dokumentoitu hieman yli 120 seinäkirjoitusta. Jouduin korjaamaan myös Hopeahäiden talossa tapaamani arkeologin käsitystä siitä, että ainakin 90 % seinäkirjoituksista olisi ollut rivoja. Vain muutama sata kaikista Pompejista löydetyistä yli 10 000 seinäkirjoituksesta sisältää hävytöntä kielenkäyttöä. Todellisuus on joskus tarua tylsempää.

Pääsin ensimmäistä kertaa kapuamaan yhteen Pompejin muurien torneista.
Kuvan näkymä on etelään kohti forumia.

Ennen matkaani olin anonut lupaa päästä Napolin arkeologisen museon varastoihin tutkimaan sinne säilöön koottuja seinäkirjoituksia. Museosta ei kuitenkaan koskaan vastattu pyyntööni, joten sain keksiä sunnuntaille muuta ohjelmaa. Niinpä lähdin bussilla Napolinlahden länsipäähän Baiaen arkeologiselle alueelle, joka oli roomalaisen eliitin suosima lomakohde. Siellä näin keisariaikaisten kylpylöiden raunioita, joiden joukossa on muun muassa vanhin säilynyt roomalaisaikainen kupoli. Tämän pyöreän ja myöhemmin vedellä täyttyneen huoneen akustiikka oli huikea. Kävin myös arkeologisessa museossa, joka sijaitsee 1400-luvun lopulla rakennetussa linnassa korkealla kukkulalla lahden rannalla.

Baiaen arkeologinen alue, joka käsittää useita rinteeseen rakennettuja kylpylöitä

Kupolilla katettu sali, alun perin luultavasti frigidarium eli kylmä huone.
Sali on myöhemmin täyttynyt vedellä Napolinlahden seismisen toiminnan vuoksi.

Maanantaiaamuna palasin junalla Roomaan, jossa ehdin viettää muutaman tunnin kaupungilla kierrellen. Illalla lensin takaisin Suomeen tyytyväisenä antoisan konferenssi- ja tutkimusmatkan jälkeen.

Lue lisää

Pako Pompejista -näyttely Merikeskus Vellamossa

Kävimme reilu kuukausi sitten Kotkassa katsomassa Merikeskus Vellamon Pako Pompejista -näyttelyä, joka oli auki huhtikuun alusta syyskuun loppuun. Järjestimme museoretken yhdessä Turun klassillisen yhdistyksen Paideian, Palladion ry:n ja Turun klassillisen lukion opiskelijoiden kanssa. Tässä lyhyt raportti retkestä.

Pako Pompejista -näyttely

Lähdimme aamutuimaan bussilla Turusta ja saavuimme puolen päivän aikaan Kotkaan. Meille oli varattu kaksi opastettua kierrosta näyttelyyn, ensimmäinen lukiolaisille ja toinen muulle ryhmälle. Omaa opastustamme odotellessa tutustuimme Vellamon muihin näyttelyihin, jotka nekin ovat näkemisen arvoisia.

Merikeskus Vellamo

Opastus oli asiallinen ja hyvä, mutta ei tuonut kovin paljon lisää siihen, mitä näyttelystä muutenkin sai selville esineiden, näyttelytekstien ja muun materiaalin kautta. Opas myös vaikutti hieman hermostuneelta, kun oli kuullut, että joukossa on Pompeji-tutkija. Yritin olla kannustava ja korjasin vain siinä kohtaa, kun opas esitteli Pompejin vainajien kipsivaloksia ja väitti, että nämä olisivat jääneet laavan alle.

Opastettu kierros

Näyttely oli mielestäni onnistunut kokonaisuus, monipuolinen ja hyvin toteutettu. Näyttelykokoelma koostui pääasiassa aidoista esineistä, joita oli tuotu Italiasta Suomeen. Mukana oli muun muassa veistoksia, seinämaalauksia, piirtokirjoituksia, arkisia esineitä ja koruja. Valikoimaa oli täydennetty myös suomalaisten museokokoelmien Pompejista peräisin olevilla esineillä, jotka taitavat harvoin olla esillä.

Ehkä antiikin Puteolin (nyk. Pozzuoli) satamaa kuvaava fresko.

Dionysosta esittävä veistos.

Museoviraston arkeologisiin kokoelmiin
kuuluva pompejilainen fallos-amuletti

Laadukkaat ja selkeät infotekstit oli kirjoitettu kolmella kielellä, enkä löytänyt niistä merkittäviä virheitä. Museoteksteissä tuotiin esiin myös viimeaikaista tieteellistä keskustelua esimerkiksi Pompejin tuhon ajankohdasta, eli tapahtuiko Vesuviuksen vuoden 79 purkaus elokuussa vai lokakuussa. Tämä kysymys jätettiin avoimeksi.

Näyttelyssä hyödynnettiin oivallisesti erilaisia multimediaelementtejä. Näyttelyn alussa kuvattiin videoinstallaation avulla Vesuviuksen purkausta ja sitä, miten antiikin ihmiset tällaisia vulkaanisia ilmiöitä tulkitsivat.

Vesuviuksen vuoden 79 purkausta kuvaava videoinstallaatio.

Videomateriaalin avulla esiteltiin meriarkeologista hanketta, jossa nostettiin Välimerestä roomalaisten sotalaivojen pronssisia puskureita. Yhdellä seinälle heijastetulla videolla kierrettiin 3D-mallinnetun pompejilaisen yksityistalon sisällä, ja toinen video esitteli värikkäitä pompejilaisia seinämaalauksia, joita muuten olisi ollut vaikea tuoda näyttelyyn.

3D-malli niin kutsutusta Caecilius Jucunduksen talosta Pompejissa.

Kiinnostava tapa esitellä Pompejin ja Herculaneumin rakennuksia oli lattialla makaava videopaneeli, jossa näytettiin kaupunkien kartoilta rakennusten sijainteja samaan aikaan, kun seinälle heijastettiin kuvia näistä rakennuksista. Mukana oli myös suomalaisen Carine Fabritiuksen toteuttama virtuaalinen teatterinaamio, joka jäljitteli katsojan kasvojen liikkeitä ja ilmeitä.

Virtuaalinen Pompejin kartta.

Pompejilaista naamiota esittävä virtuaalifiltteri.
Filtteriä voi kokeilla Vellamon Instagram-profiilissa avaamalla
kolmella tähdellä merkitty välilehti, josta filtteri löytyy.
Huom! Toimii vain mobiilisovelluksessa.

Pientä kritisoitavaakin löytyi. Esineiden esillepano ei aina ollut kovin selkeä. Esimerkiksi Napolinlahdesta nostettuja esineitä oli koottu yhteen suureen vitriiniin ja niitä kuvailtiin hyvin suurpiirteisesti. Esineitä ei ollut numeroitu, joten tavalliselle museokävijälle saattoi jäädä epäselväksi, mikä niistä oli ankkurin osa, punnus tai viinileili.

Napolinlahdesta löydettyjä esineitä.

Kytkös merenkulkuun jäi myös aika ohueksi, vaikka näyttelyssä tuotiin kyllä esille Rooman laivaston roolia pelastusoperaatioissa Vesuviuksen purkauksen aikana ja merenkulun roolia Pompejin alueen asukkaiden arjessa. Esillä oli merimiesten elämästä kertovia piirtokirjoituksia, kaupankäyntiin liittyvää esineistöä ja roomalaisen kauppa-aluksen pienoismalli.

Roomalainen horeia-kauppa-alus 1/5 koossa.

Olisin toivonut näkeväni näyttelyssä pompejilaisia seinäkirjoituksia, mutta niitä ei tällä kertaa ollut otettu mukaan. Yksi sentään oli sisällytetty pompejilaista yksityistaloa kuvaavan 3D-mallin seinälle. Sen verran huolella malli oli tehty, että tuo graffito oli käsittääkseni suunnilleen oikeassa paikassakin.

Seinäkirjoitus: Voikoon hyvin se, joka rakastaa;
tuhoutukoon se, joka ei osaa rakastaa!
Kahdesti tuhoutukoon se, joka kieltää rakastamasta.
(Käännös: Ari Saastamoinen)

Näyttely oli näkemisen arvoinen ja toi hienosti esille Pompejin asukkaiden arkea ja sen, miten tämä arki päättyi äkisti valtavaan luonnonkatastrofiin. Saimme viettää mukavan lauantaipäivän Pompejin parissa, mikä on harvinaista herkkua Suomessa.

Lue lisää

Kakkailua ja falloksia – eli miten päädyin mukaan kirjoittamaan kansainvälistä artikkelia

Ensimmäinen vertaisarvioitu artikkeli, jossa olen kirjoittajana mukana, julkaistiin juuri (luettavissa täällä). Päädyin täysin odottamatta kirjoittajaksi tähän kansainväliseen artikkeliin. Sitäkin yllättävämpää tämä oli sen vuoksi, etten ollut aiemmin julkaissut mitään englanniksi enkä tuntenut artikkelin muita kirjoittajia. Kerronpa siis, miten tämä kaikki tapahtui.

Vindolandasta löydettiin erikoinen fallos-kivi 19.5.2022.
Kuva: vindolanda.com

Roomalaisten rakentamasta Vindolandan sotilasleiristä Hadrianuksen muurin varrella Pohjois-Englannissa löydettiin arkeologisissa kaivauksissa toukokuussa 2022 kivi, johon oli kaiverrettu suuri fallos ja latinankielinen kirjoitus SECVNDINVS CACOR. Vindolandasta on löydetty lukuisia kiviin kaiverrettuja falloksia, mutta muihin falloksiin ei liity vastaavia kirjoituksia. Tämä seikka ja kaiverruksessa esiintyvä epätavallinen latinan sana cacor, tekevät Vindolandan uusimmasta fallos-kivestä poikkeuksellisen. Sana cacor liittyy selvästi latinan kakkaamista merkitsevään verbiin cacare, mutta kyseistä muotoa tai johdosta ei tunneta mistään muista latinankielisistä lähteistä.

Twiittiketjuni 26.5.2022.

Löydöstä uutisoitiin noin viikkoa myöhemmin, ja satuin näkemään uutisen sosiaalisessa mediassa (luettavissa täällä). Jäin heti miettimään kaiverrettua tekstiä ja sen mahdollisia merkityksiä suhteessa suureen fallokseen. Julkaistussa lehdistötiedotteessa mainittu tulkinta "Secundinus, the shitter" ei mielestäni ollut täysin tyydyttävä tai ei ainakaan ainoa mahdollinen, joten päätin jakaa omat tulkintani Twitterissä. Pohdin muun muassa sanan cacor merkitystä ja kakkaamisen yhteyttä fallokseen muiden antiikin lähteiden valossa.

Yksi kommenteista twiitteihini.

Twiittejäni kommentoi käyttäjä LatinNowERC, joka kuului löydöstä uutisoineeseen tutkimusryhmään. En tuolloin tuntenut ketään näistä tutkijoista. Ilmeisesti tulkintani olivat samansuuntaisia kuin Vindolandan tutkimusryhmällä, ja LatinNowERC pyysi saada ottaa minuun yhteyttä sähköpostilla. Sain vielä samana päivänä viestin Alex Mullenilta, Nottinghamin yliopiston apulaisprofessorilta (nykyään professori) ja Latin Now ERC-projektin johtajalta. Hän totesi, että Secundinus-kivessä olisi ainesta artikkeliksi, ja kysyi, olisinko kiinnostunut osallistumaan artikkelin kirjoittamiseen. Tottakai olin kiinnostunut, kun minua kokeneemmat tutkijat pyysivät mukaan kirjoittajaksi ja kun aiheena oli kaiken lisäksi falloksia ja kakkaamista!

Kesän ajaksi asia jäi odottamaan. Yllättäen tapasin Alexin piirtokirjoituskonferenssissa Bordeaux'ssa elokuussa, ja keskustelimme artikkeli-ideasta lisää. Tätä yhtä tapaamista lukuun ottamatta artikkelin työstäminen tapahtui kokonaan sähköpostin ja jaettujen tiedostojen välityksellä. Meidän lisäksemme artikkelin kirjoittajana oli professori Alexander Meyer (University of Western Ontario), jota en toistaiseksi ole tavannut kasvotusten. Yhteistyö kuitenkin sujui erinomaisesti ja artikkeli hahmottui nopeasti. Minun osuudekseni tuli ennen kaikkea Secundinus-kiven kulttuurista kontekstia ja tulkintoja koskeva osa.

Konferenssissa Bordeaux'ssa. Olisin laittanut tähän yhteiskuvan
Alexin kanssa, mutta yhtään sellaista emme tainneet ottaa.

Artikkelin teksti oli pääosin valmis jouluun 2022 mennessä. Lähetimme sen vertaisarvioitavaksi Britannia-lehteen tammikuussa 2023 ja kevään aikana teimme tarvittavat korjaukset. Alkukesästä artikkeli jo hyväksyttiin julkaistavaksi ja se ilmestyi sähköisessä muodossa Britannia-lehdessä 6.9.2023. Alexander ja Alex kirjoittivat artikkelin pohjalta myös Vindolandan blogiin.

Yhteiskirjoittaminen kansainvälisten tutkijoiden kanssa oli hieno ja opettavainen kokemus, varsinkin kun teen väitöskirjaani perinteisen monografian muodossa enkä ole toistaiseksi julkaissut yhtään artikkelia. Sain nähdä, miten artikkeli kehittyy ideasta julkaisuksi, ja miten julkaisuprosessi etenee. Kokeneemmat kollegani olivat kannustavia ja koin, että asiantuntemuksellani antiikin falloksista ja kakkailusta oli konkreettista merkitystä tässä julkaisussa. Oli myös hienoa huomata, miten nämä teemat yhdistävät tutkijoita eri puolilta maailmaa.

Kiitos, Alex ja Alex, tästä mahdollisuudesta!

Lue lisää