Pompejissa tutkimassa hävyttömiä seinäkirjoituksia

Olin juuri tutkinut Pompejilaisessa talossa paria seinäkirjoitusta, joita olin varta vasten tullut katsomaan. Olin jo lähdössä jatkamaan matkaani, mutta satoi kaatamalla, joten jäin pitämään sadetta talon ovensuuhun. Satuin vilkaisemaan vastakkaista seinää oven toisella puolella ja huomasin siinäkin jotain raapustuksia. Tuossahan on selvä herjaus! Leporis felas eli ”Leporis, sinä imet kullia”. Tämä löytö oli tutkimusretkeni ehdoton kohokohta.

Pompejissa marraskuussa 2021

Halusin tulla Roomaan tekemään väitöskirjatutkimustani juuri siksi, että pääsisin Pompejiin tutustumaan sieltä löytyneisiin seinäkirjoituksiin, jotka ovat tutkimukseni keskeisintä aineistoa. Useimpien seinäkirjoitusten tekstit löytyvät piirtokirjoitusjulkaisuista, mutta julkaisujen pohjalta on vaikea saada kunnollista käsitystä siitä, minkälaiseen ympäristöön seinäkirjoitukset oli kirjoitettu. Kuinka näkyvällä paikalla kirjoitus oli? Miten suurilla kirjaimilla se oli kirjoitettu? Mitä rakennuksia ja tiloja paikan ympärillä on? Ketkä siinä paikassa mahdollisesti liikkuivat? Oliko siellä paljon muita seinäkirjoituksia? Julkaistujen tietojen, karttojen ja valokuvien avulla pystyy päättelemään monenlaista, mutta paikan päällä käyminen antaa aivan toisenlaisen käsityksen seinäkirjoitusten fyysisestä kontekstista ja usein tuottaa uusia oivalluksia.

Pompejin forum

Niinpä tein marraskuisen tutkimusretken Pompejiin. Vietin kolme kokonaista päivää Pompejissa seinäkirjoituksia ja niiden kirjoituspaikkoja tutkien ja valokuvaten, ja kahtena päivänä kävin Napolin arkeologisessa museossa. Olin suunnitellut retkeä etukäteen ottamalla selvää seinäkirjoitusten sijainnista Pompejissa ja anomalla lupia muutamiin kohteisiin, jotka eivät ole auki turisteille.

Yksi kiinnostavimmista kohteista oli Pompejin suuri ilotalo Lupanar. Talossa on prostituoitujen huoneita kahdessa kerroksessa ja paljon seksiin liittyviä seinämaalauksia. 

Ilotalon käytävä

Seinämaalaus ilotalon käytävässä

Alakerran huoneissa on muuratut sängynpohjat, joiden päällä on luultavasti ollut patja tai muuta pehmustetta. Näissä huoneissa on säilynyt poikkeuksellisen paljon seinäkirjoituksia, joista suurin osa on alatyylisiä ja osa ehkä herjauksia. Sain luvan käydä huoneissa, joihin yleisöllä ei muuten ole pääsyä. Turistit saavat katsoa sisään huoneisiin ovelta. Melkoinen turistivirta kulkikin Lupanarin läpi, ja moni jäi ihmettelemään työskentelyäni, kun kyykin tutkimassa huoneiden seiniä taskulampun, mittanauhan ja muistiinpanovälineiden kanssa.

Prostituoidun huone

Valaistus oli heikko ja kirjoituksia oli muutamilla seinillä niin paljon, että oli vaikea erottaa tekstejä toisistaan. Yritin muistiinpanojeni avulla ja taskulampun valossa löytää aineistooni kuuluvia kirjoituksia, ja löysinkin lopulta suurimman osan. Tässä muutamia esimerkkejä tutkimistani ilotalon seinäkirjoituksista:

Feliclam ego hic futui (CIL IV 2200) = Minä panin täällä Feliclaa (näkyy kuvan keskellä osittain)

Phoebus pedico (CIL IV 2194) = Phoebus on perseeseennussija

𝚳𝚶𝚲𝚨 𝚽𝚶𝚼𝚻𝚶𝚼𝚻𝚸𝚰𝚺 (CIL IV 2204) = Mola on nussijatar

Fututa sum hic (CIL IV 2217) = Minua pantiin täällä

Pedicare volo (CIL IV 2210) = Haluan panna perseeseen

Vaikka olin nähnyt valokuvia näistä seinäkirjoituksista, en ollut tajunnut, miten paljon niitä todellisuudessa on joillain seinillä, ja kuinka osa oli kirjoitettu valtavan suurilla ja osa aivan pikkuruisilla kirjamilla. Käsialoja hahmottaa myös paremmin, kun tekstit näkee itse. Kiinnostavaa on huomata, että seinäkirjoitukset ovat kertyneet pariin huoneeseen, kun taas joistain huoneista ei löydy seinäkirjoituksia juuri ollenkaan. Tästä herää kysymys, miksi kirjoitukset kertyivät tällä tavalla tiettyihin huoneisiin. Tutkijat ovat arvelleet, että nämä ehkä toimivat jonkinlaisina odotushuoneina tai niissä asioitiin useammin kuin muissa huoneissa.

Casa del Frutteto, seinäkirjoitukset irrotettu ovien välistä

Lupanarin lisäksi sain luvan käydä yhdessä yksityistalossa (Casa del Frutteto), jossa piti olla kourallinen herjauksia yhdellä seinällä. Kun pääsin taloon, sain huomata, että kyseinen seinälaasti on irrotettu ja ilmeisesti viety jonnekin säilöön. Täytyy siis seuraavaa tutkimusretkeä varten selvittää, mihin nämä herjaukset on viety ja onko niitä mahdollista nähdä. Talo oli kuitenkin todella hieno värikkäine freskoineen, ja pystyin tutkimaan tarkoin paikan, johon seinäkirjoitukset alun perin oli kirjoitettu.

Casa del Frutteto, freskoja

Casa del Frutteto, freskoja

Suurin osa Pompejista löytyneistä seinäkirjoituksista on kaivausten jälkeen joko tuhoutunut tai otettu seiniltä irti ja viety muualle säilöön. Niinpä tutkin Pompejissa pääasiassa vain paljaita seiniä ja valokuvasin katuja, ovensuita, huoneita ja muita paikkoja, joista herjauksia on löytynyt. Yhdellä kujalla (Vicolo delle Pareti Rosse) laskin oviaukkoja, joista osa on muurattu umpeen, mikä on johtanut epäselvyyteen siitä, minkä oven viereen eräät seinäkirjoitukset oli kirjoitettu. Sijainnit Pompejissa on tapana ilmoittaa modernien ovi- ja korttelinumeroiden avulla. Sain tämän yhden kujan ovien lukumäärästä ja sijainnista nyt jonkinlaisen selvyyden.

Vicolo delle Pareti Rosse, Pompeji

Halusin tutustua myös muutamiin viime vuosina esiin kaivettuihin taloihin ja niistä löytyneisiin herjauksiin, jotka edelleen ovat nähtävillä talojen seinillä. Pompejin arkeologisen alueen kunnostamiseen ja säilyttämiseen tähtäävän The Great Pompeii Project’n myötä Pompejin pohjoisella alueella on tehty uusia kaivauksia ensi kertaa vuosikymmeniin. Erityisesti minua kiinnostivat baari ja kaksi yksityistaloa, joita on hehkutettu julkisuudessa. Baarin myyntitiskissä on yksi selvä herjaus: Nicia cinede cacator eli suomeksi suunnilleen ”Nicia, senkin irstaileva paskaperse.” Tämä baari ja herjaus oli nähtävillä lasin takaa.

Vastikään esiin kaivettu baari Pompejissa

Vasta esiin kaivetuissa yksityistaloissa, joille on annettu nimet Casa del Giardino ja Casa di Orione, on paljon seinäkirjoituksia. Muutamia näistä oli jo mainittu julkisuudessa kuten herjaukset Leporis fellas eli "Leporis, sinä imet kullia" ja Lucius cunnilingus eli ”Lucius on vitunnuolija”. Löysin kuitenkin toisenkin Leporis felas-herjauksen, tuon blogitekstin alussa mainitsemani, josta en ollut tietoinen. Näitä Leporis-herjauksia olikin siis kaksi Casa del Giardinon ovensuun molemmin puolin. Lisäksi huomasin, että cunnilingus-herjauksessa ei näytä lukevan Lucius vaan jokin aivan muu nimi, josta kuitenkin oli vaikea saada selvää. Cunnilingus siinä joka tapauksessa mainitaan, joten herjauksesta on kyse.

Leporis fellas = Leporis, sinä imet kullia

Leporis felas [sic] = Leporis, sinä imet kullia

Kadonneiden seinäkirjoitusten lisäksi matkaan liittyi erinäisiä muitakin vastoinkäymisiä. Olin saanut luvan tutustua muutamiin seinistä irrotettuihin seinäkirjoituksiin Pompejin arkeologisessa varastossa, mutta juuri ennen matkaa sain tietää, että varasto onkin kiinni remontin takia. En myöskään saanut lupia Napolin arkeologisen museon varastoihin, joissa säilytetään monia Pompejin seinäkirjoituksia.

Arkeologisen museon piirtokirjoitusosastolla halusin myös käydä, koska siellä oli tiettävästi joitain seinäkirjoituksia esillä. Ensimmäisenä päivänä museossa käydessäni osasto oli kiinni, ja museon vahdit vain kohauttelivat olkiaan tai kertoivat osaston olevan ehkä auki aamupäivisin. Tulin parin päivän päästä aamupäivällä uudestaan ja osasto oli jälleen kiinni. Tällä kertaa minulle kerrottiin, että piirtokirjoitusosasto on auki joskus ensi vuonna! Epäilen tämän olevan keksitty juttu, koska eräät tutut olivat päässeet katsomaan piirtokirjoituksia vain paria viikkoa aiemmin. Yritän keväällä uudestaan lupien kanssa. Kiersin kuitenkin museon muut osastot ja hienon gladiaattorinäyttelyn.

Napolin arkeologinen museo, gladiaattorinäyttely

Tämän Pompejin retken tarkoituksena oli osaltaan myös ottaa selvää, mitkä talot ja kadut Pompejissa ovat auki yleisölle ja mihin tarvitaan luvat. Tietojeni mukaan Pompejissa on useita herjauksia vielä olemassa talojen seinillä paikoissa, joihin en tällä kertaa päässyt. Seuraavaa Pompejin matkaa varten aion anoa lisää lupia niin Pompejiin kuin Napolin arkeologisen museon varastoihinkin. Tämä matka on luvassa keväällä 2022.

---

Seinäkirjoitusten julkaisu: CIL IV = Corpus inscriptionum Latinarum, vol. 4, Berliini, 1871–

Seinäkirjoitusten käännökset ja valokuvat ovat omiani.

Olen kirjoittanut muutamista yllä mainituista herjauksista myös Twitterissä aihetunnisteella #roomalainenherjaus.

Lue lisää

Kuulumisia Roomasta: töitä, retkiä ja muuta hauskaa

Ensimmäiset pari kuukautta täällä Roomassa ovat olleet aika vauhdikkaat. On ollut erilaisia seminaareja ja tapahtumia, monenlaista stipendiaatin rooliin liittyvää puuhaa, ja tietysti omaa tutkimusta. Vapaa-ajalla tekemistä riittää tottakai myös. Jos en ole itse suunnitellut mitään, niin joku instituutin muista asukkaista on keksimässä yhteistä ohjelmaa. On ollut päiväretkiä, kaupunkikierroksia, ravintolaillallisia, oopperaa, leffailtaa ynnä muuta. Kaikkeen en aina jaksa edes osallistua, kun välillä on saatava ladata akkuja.

Näkymä Gianicolo-kukkulalta

Samaan aikaan kun saavuin instituuttiin, täällä alkoi kuukauden mittainen antiikin ja keskiajan Rooman johdantokurssi. Osallistuin kurssin ohjelmaan sen verran, että pidin kurssilaisille luennon piirtokirjoitusten tutkimuksesta ja opastin heitä Rooman epigrafisessa museossa. Monta kertaa kävimme myös ulkona syömässä tai vietimme muuten vapaa-aikaa yhdessä kurssilaisten ja muiden Lantessa asuvien tutkijoiden kanssa. Tavaksi muodostui käydä lauantai-iltaisin isolla porukalla ulkona syömässä.

Pizzaa Ai Marmissa Trasteveressa

Koronaepidemia on vihdoin hellittänyt sen verran, että Rooman tiede- ja muissa instituuteissa järjestetään taas tutkijoille ja muulle yleisölle avoimia tilaisuuksia. Syyskuussa kävimme Sveitsin instituutissa, jossa heidän stipendiaattinsa esittäytyivät. Minä puolestani pidin täällä Lantessa lokakuussa esitelmän omasta väitöstutkimuksestani seminaarissa, johon osallistui tutkijoita Suomen, Norjan ja Yhdysvaltojen instituuteista. Pohjoismaisten instituuttien väki tapasi toisiaan myös Circolo Scandinavo -taiteilijayhteisön järjestämillä aperitiiveilla.

Esitelmä roomalaisista herjauksista Villa Lantessa 13.10.
(📸: Jenni Junnila)

Omaa tutkimusta olen tässä alun kiireessä ja Rooman kuvioihin totutellessa ehtinyt kuitenkin tehdä jonkin verran ja siihenkin alkaa rutiini löytyä. Useimmiten teen töitä huoneessani Villa Lantessa, koska tutkimusaineistot ovat omalla koneellani ja paljon tutkimusta löytyy sähköisenä. Olen kuitenkin käynyt keräämässä tutkimuskirjallisuutta myös American Academyn kirjastossa, joka sijaitsee Gianicolo-kukkulalla tässä aivan lähellä. Siellä saa koronaepidemian vuoksi käydä vain kaksi kertaa viikossa ja vierailu pitää varata etukäteen.

American Academyn kirjasto

Vaikka olen ollut Roomassa monta kertaa, nähtävää riittää yhä ja uusia kohteita avataan jatkuvasti. Olen tehnyt pitkän listan nähtävyyksistä, joita tämän Rooman vuoden aikana haluan nähdä, ja pyrin käymään vähintään kerran viikossa jossain näistä. Tähän mennessä olemme tehneet yhdessä muiden Lanten asukkaiden kanssa retkiä muun muassa Ostiaan, Villa Farneseen Caprarolassa (renessanssipalatsi noin 50 kilometriä Rooman pohjoispuolella) ja viinitilalle Frascatin lähellä.

Villa Farnese, Caprarola

Viimeisimmästä retkestä Principe Pallavicinin viinitilalle täytyy vielä mainita erikseen. Saimme erinomaisen opastuksen brittiläiseltä Michelleltä, joka on asunut vuosikymmeniä Frascatissa ja työskentelee viinitilalla sommelierina. Kävimme ensin viinitilalla, jossa meille esiteltiin viljelyksiä ja viininvalmistuksen vaiheita, ja sen jälkeen maistelemassa viinejä tilan omassa viiniravintolassa. Varsinainen kohokohta – ainakin minulle – oli käynti viljelyksillä sijaitsevassa viinikellarissa, jonka yhteydestä on löytynyt ilmeisesti keisari Claudiuksen rakennuttamaan akveduktiin (Aqua Claudia) kuulunut vesisäiliö. Akvedukti on ehkä palvellut antiikinaikaisia viinitiloja nykyisen Frascatin alueella. Tässä yhdistyy viininvalmistus ja antiikin historia käsinkosketeltavalla tavalla.

Viininmaistelua Frascatissa

Akveduktin vesisäiliö viinitilalla

Täällä Roomassa olemme viikonloppuisin kiertäneet kirkkoja, museoita ja gallerioita kuten kunnon turistin kuuluu. Tutuistakin kirkoista löytää aina uusia yksityiskohtia kuten Pietarinkirkosta, jonka kryptassa en ollut aiemmin huomannut kuningatar Kristiinan melko vaatimatonta hautaa. Ensimmäistä kertaa sen sijaan kävin muun muassa Galleria Doria Pamphiljissa, joka on aivan uskomaton kokonaisuus kullalla ja kristallikruunuilla koristeltuine huoneineen ja valtavine taidekokoelmineen.

Galleria Doria Pamphilj, Rooma

Nähtävyyksien lisäksi olemme saaneet nauttia myös musiikki- ja näyttämötaiteesta. Lokakuun alussa kuulimme Villa Giulian pihalla Uuno Klamin musiikkia Eero Kestin ja Esa Ylösen alttoviululla ja pianolla tulkitsemana, ja viime viikolla kävimme Rooman oopperassa katsomassa Verdin oopperan Giovanna d'Arco. Vihdoin saa taas nauttia tällaisesta taiteesta livenä!

Esa Ylönen ja Eero Kesti soittamassa Uuno Klamia Villa Giulian pihalla.

Viime lauantaina kävin vielä katsomassa toisenkin oopperan, tällä kertaa filmiversiona. Kyseessä oli mielenkiintoinen sovitus Rossinin oopperasta Sevillan parturi, joka oli kuvattu samaisessa Rooman oopperatalossa, jossa istuimme oopperaa katsomassa. Ooppera oli kuvattu laulajia ja orkesteria lukuun ottamatta tyhjässä salissa. Erillistä lavastusta ei ollut rakennettu, vaan lavasteina käytettiin lähinnä oopperasalin aitioita, permantoa ja tyhjää näyttämöä. Oopperassa oli monia viittauksia koronaepidemiaan. Esimerkiksi kohtauksessa, jossa kreivi Almavivan väitetään näyttävän sairaalta, häneltä mitattiin kuume ja muut laulajat laittoivat maskit kasvoilleen. Tämä kohtaus on nähtävissä Youtubessa. Pidin todella tästä oopperan tulkinnasta. Lavastus ja koreografia olivat nokkelia ja laulajat erinomaisia. (Koko ooppera on nähtävissä Rai-kanavalla, mutta vain Italiassa)

Minä Rooman oopperassa

"Roomassa nähtävää" -listallani on vielä paljon kaikenlaista. Täällä on esimerkiksi juuri auennut uudestaan museo, jossa esitellään Fiumicinon lentokentän läheltä löytyneitä roomalaisia veneitä, ja kohta aukeaa aivan uusi Museo Ninfeo. Suunnitelmissa on myös muun muassa Villa di Livia Prima Portassa, Villa D'Este Tivolissa, mithran temppeli Marinossa ja monia Rooman kohteita, joissa en ole vielä käynyt. 

Marraskuulle suunnittelen myös tutkimusmatkaa Pompejiin ja Napolin arkeologiseen museoon, joihin olen anonut lupia päästäkseni tutustumaan sellaisiin kohteisiin ja arkistoihin, jotka eivät yleensä ole auki yleisölle. Käyn Pompejissa luultavasti vielä useamman kerran, koska tutkittavaa on niin paljon. Itse seinäkirjoituksia on olemassa nykyään enää vain pieni määrä, mutta Pompejissa haluan tutustua moniin paikkoihin, joista aineistooni kuuluvia tekstejä on löytynyt. Vierailen samalla myös muissa Pompejin alueen kohteissa.

Näistä retkistä saatte kuulla tulevissa päivityksissä. Nyt on aika taas lähteä hommiin American Academyn kirjastoon.

Lue lisää

Osoitteena Villa Lante, Rooma

Matkustin syyskuun alussa Roomaan, jossa asun ja teen tutkimusta seuraavan vuoden ajan Suomen Rooman-instituutissa. Tukikohtanani on Rooman keskustan tuntumassa Gianicolo-kukkulalla sijaitseva Villa Lanten renessanssihuvila, jossa instituutti toimii ja jonka asuntolassa minulla on oma huone. Osoitteeni on tällä hetkellä siis Passeggiata del Gianicolo 10, Villa Lante, Rooma.

Villa Lante al Gianicolo

Villa Lante on minulle tuttu jo monelta aiemmalta Rooman-reissultani. Asuin ensimmäisen kerran Lantessa teologian opiskelijoiden opintomatkalla 2008 ja seuraavan kerran latinan opettajien kurssilla 2016. Keväällä 2018 olin Lantessa kolme kuukautta instituutin tieteellisellä kurssilla ja keväällä 2020 olin neljä kuukautta mukana instituutin johtajan työryhmässä. Talo ja sen henkilökunta ovat siis ehtineet tulla tutuiksi.

Villa Lantessa on tehty suomalaista tutkimusta siitä lähtien, kun instituutti 1950-luvun alussa avattiin. Rakennuksen ja instituutin historiasta voi lukea lisää instituutin nettisivuilta. Instituutti tukee erityisesti antiikintutkimusta ja muita Roomaan ja Italiaan liittyviä tutkimusaloja esimerkiksi järjestämällä kursseja ja myöntämällä tutkimusapurahoja. Itse saan asua ja työskennellä täällä perinteikkään Wihurin stipendin ansiosta.

Instituutin yläkirjasto

Instituutti tarjoaa hyvät puitteet tutkimuksen tekemiselle. Instituutin kirjastosta löytyy paljon tutkimuskirjallisuutta, ja instituutin kautta pääsen käsiksi myös muiden Roomassa toimivien instituuttien kokoelmiin. Erityisen hyödyllisiä ovat esimerkiksi Amerikan akatemian ja Saksan arkeologisen instituutin kirjastot. Instituutissa tapaa myös muita tutkijoita, niin suomalaisia kuin muiden instituuttien edustajia. Varsinaisen tutkimuksen lisäksi tärkeitä ovat juttutuokiot muiden asukkaiden kanssa Lanten terassilla, josta muuten avautuu paras maisema koko Roomassa!

Näkymä Lanten terassilta

Aion stipendivuoden aikana käydä myös Pompejissa tutustumassa tutkimukseni kannalta tärkeisiin seinäkirjoituksiin ja paikkoihin, joista seinäkirjoitukset löydettiin. Monet seinäkirjoituksista ovat tosin jo ehtineet tuhoutua Pompejin kaivausten jälkeen, mutta muutamia on vielä nähtävissä paikan päällä tai Napolin arkeologisen museon kokoelmissa. Näitä on tärkeä tutkia alkuperäisessä rakennuskontekstissa, jotta hahmottuu, minkälaisiin paikkoihin ne oli kirjoitettu, miten näkyviä ne olivat ja kuka niitä mahdollisesti saattoi kirjoittaa ja lukea.

Wihuristin huone Gavina

Wihuristilla, joksi Wihurin stipendiaattia täällä perinteisesti kutsutaan, on Lanten asuntolassa oma huone, tai pikemminkin pieni asunto. Noin 20 neliön kokoisessa huoneessa on oma wc/suihku ja keittonurkkaus, joita muissa asuntolan huoneissa ei ole. Käyn usein kyllä yhteiskeittiössä tai terassilla syömässä, jotta en täysin erakoidu omaan huoneeseeni. Työtiloina instituutissa on kaksi seminaarikirjastoa. Työskentelen kuitenkin useimmiten omassa huoneessani, jossa minulla on paras työrauha.

Myös paikallinen "Party Bus" on jälleen liikenteessä Gianicololla

Elämää asuntolassa häiritsee hieman viereinen puisto ja Garibaldin aukio, jotka ovat sekä turistien että paikallisten suosiossa bilepaikkana iltaisin ja viikonloppuisin. Aukiolla on kesäaikaan baari, jossa musiikki pauhaa pikkutunneille asti. Usein näkee myös porukoita, jotka ovat tulleet kukkulalle juhlistamaan jonkun syntymäpäivää. Juhlinta huipentuu yleensä keskiyön kellonlyömään, jolloin poksautetaan kuoharit ja lauletaan (epävireisesti) "tanti auguri a te...". Toisinaan ammutaan vielä patterillinen ilotulitteita. Syksyn tullen baari onneksi menee kiinni ja juhlinta toivon mukaan rauhoittuu. Korvatulpat korvissa nukun yleensä ihan hyvin.

Villa Lanten loggia

Villa Lante on upea rakennus ja hienolla paikalla Gianicolo-kukkulan laella. On todella arvokasta, että Suomen valtio ja instituutin säätiö rahoittavat ja ylläpitävät tällaista tutkimusinstituuttia. Moni opiskelija ja tutkija pääsee täällä syventymään Rooman historiaan ja kulttuuriin aivan erityisellä tavalla. Instituutin ja sen yhteistyötahojen ansiosta minäkin saan asua Villa Lantessa tämän vuoden ja tehdä väitöskirjatutkimustani täällä, mistä olen erittäin kiitollinen. Samalla saan myös nauttia Rooman nähtävyyksistä ja kokea kaikki Italian vuodenajat.

Vediamoci a Roma!

---

Valokuvat: Joonas Vanhala, 2020–2021

Lue lisää

Arkistoissa etsimässä Ostian teatteria

Sain taas tänä kesänä matkustaa tutkimuksen merkeissä kolmeksi viikoksi Roomaan. Väitöskirjani ohella teen Suomen Rooman-instituutin työryhmässä Rooman satamakaupungin Ostian teatteriin liittyvää tutkimusta.

Tuntui erikoiselta palata reilun vuoden tauon jälkeen Roomaan, jossa vietimme työryhmän kanssa koronakevättä 2020. Sama porukka oli jälleen koolla, mutta tällä kertaa museot ja kirjastot olivatkin auki ja ulkona sai liikkua vapaasti. Nyt pääsimme käsiksi aineistoihin, jotka meiltä edellisellä kerralla jäivät näkemättä. Minun tieni vei siis Ostian kaivauksille ja arkistoihin.

Ostiassa kesällä 2021. Teatteri näkyy taustalla.

Tutkimukseni käsittelee Ostian teatterin vaiheita myöhäisantiikissa ja varhaiskeskiajalla. Miten pitkään teatterirakennusta ylläpidettiin ja julkisia näytäntöjä järjestettiin Ostiassa? Mitä rakennukselle tapahtui sen jälkeen, kun näytännöt lakkasivat? Tiedämme, että teatteria käytettiin näytäntöihin ainakin 300-luvun jaa. loppuun asti. Mutta mitä teatterille sitten tapahtui? Ostian taantumisen myötä teatteri rapistui ja lopulta romahti jossain vaiheessa. Osa teatterin rakennusmateriaalista hyödynnettiin ilmeisesti keskiajalla muihin tarkoituksiin. Vastauksia näihin kysymyksiin etsin muun muassa Ostian arkistoista.

Ostian teatteri vuonna 1894
(kuva: British School at Rome, Thomas Ashby Collection, neg. 251)

Kun teatteri kaivettiin esiin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, siitä ei ollut jäljellä kuin raunioitunut kivikasa. Tämä käy hyvin ilmi kaivausten aikaisista valokuvista. Teatteri nykyasussaan on 1900-luvun restauraatioiden tulosta. Samalla siivottiin pois paljon arkeologisia jäänteitä, jotka kertoivat teatterin myöhemmistä vaiheista. Antiikinaikaisten jäänteiden ja 1900-luvun korjausten erottaminen toisistaan on myös välillä vaikeaa, koska korjauksissa käytettiin usein kaivauksissa löydettyjä alkuperäisiä rakennusmateriaaleja.

Ostian teatteri vuonna 2018

Teatterin alkuperäistä ulkoasua ja kaivausten jälkeen hävinneitä osia täytyy siis etsiä arkistojen kätköistä. Kaivausten ajalta on olemassa valokuvia, joissa näkyy paljon sellaista, mikä nykyään on piilossa modernien rakenteiden alla tai purettu pois.

Tässä yksi esimerkki: Teatterin keskikäytävän molemmilla puolilla oli alun perin kaksi puotia. 300-luvulla jaa. nämä tilat muutettiin vesisäiliöiksi sulkemalla oviaukot tiiliseinillä ja vuoraamalla sisäseinät vesitiiviillä laastilla. Vesisäiliöistä vesi voitiin johtaa teatterin orkestralla olleeseen altaaseen, jossa luultavasti näyttelijät tai tanssijat esittivät vesiaiheisia näytelmiä.

Teatterin julkisivu ja sisäänkäynti noin vuonna 1890
(kuva: Archivio Alinari, ACA-F-006985-0000)

Nämä puotien oviaukoissa olleet tiiliseinät ja monet muut jäljet vesinäytännöistä hävitettiin 1900-luvun restauraatioiden yhteydessä. Oviaukkojen tiiliseinät näkyvät yllä olevassa valokuvassa. Selkeimmät yhä näkyvissä olevat jäljet vesijärjestelmästä ovat keskikäytävän sivuseinissä olevat aukot, joista vesi johdettiin keskikäytävään ja siitä orkestralle.

Valokuvia Ostian kaivauksista on monissa arkistoissa Italiassa ja muualla. (Linkkejä muutamiin sähköisiin kokoelmiin on tämän tekstin lopusta.) Yksi tärkeimmistä on Ostian valokuva-arkisto, johon suuntasin tällä Rooman matkalla. Arkistolaatikoiden ja valokuvakorttien selaaminen oli virkistävää vaihtelua ainaiselle tietokoneella näpertämiselle. En ollut aiemmin käynyt tässä arkistossa, joten odotin jännityksellä, löytyykö sieltä mitään sellaista, mitä en ollut jo saanut selville muista lähteistä. Ja kyllähän sieltä löytyi kaikenlaista hyödyllistä. Saatte lukea näistä tarkemmin sitten, kun artikkelini joskus julkaistaan.

Ostian valokuva-arkisto.

Dante Vaglierin johtajakaudella 1908–1913 Ostiassa tehtiin laajoja kaivauksia, joiden yhteydessä loput teatterista ja sen lähialueet tutkittiin perusteellisesti. (Katsomo ja näyttämö oli kaivettu esiin jo 1880-luvulla.) Näistä kaivauksista Vaglierin assistentti Raffaele Finelli kirjoitti yksityiskohtaisia raportteja, joiden avulla kaivausten etenemistä ja kaivauksissa tehtyjä löytöjä voi seurata lähes päivä päivältä. Kaivausraportteja (Giornali di scavo) säilytetään Ostian arkistossa, jossa pääsin niihin tutustumaan.

Raportteja on jokaiselta vuodelta yksi tai kaksi suurta nidettä. Alkuvuosina raportit kirjoitettiin käsin, ja välillä käsiala vaihtuu, joskus jopa kesken kappaleen. Ilmeisesti raportteja kirjoittivat myös muut kuin Finelli, ehkä apulaiset hänen johdollaan. Myöhemmin Finelli sai käyttöönsä kirjoituskoneen, nykylukijan onneksi.

Kaivausrapotti vuodelta 1910: päiväys, työntekijöiden määrä, kaivausalue
ja tarkempi kuvaus kaivauksista ja löydöistä. Voit klikata kuvan suuremmaksi.

Raportit ovat enimmäkseen yksitoikkoista luettavaa, mutta joukkoon mahtuu myös kiinnostavia yksityiskohtia, jotka kertovat oloista kaivauksilla sata vuotta sitten. Yllä näkyvässä raportissa mainitaan, että 22.1.1910 ei työskennelty kovan tuulen vuoksi. Toisinaan syynä oli sade. Lauantaina 5.2.1910 kerrotaan kaivausten olleen pysähdyksissä työläisten mentyä lakkoon, koska he eivät olleet saaneet palkankorotusta. Seuraavana aamuna asia saatiin sovittua ja työt jatkuivat. Joskus rahoituksen puute pakotti Vaglierin irtisanomaan suuren osan työläisistä. Välillä oli jaksoja, jolloin töitä tehtiin kaikkina viikonpäivinä. Toisinaan taas mainitaan, että työt olivat tauolla, koska oli sunnuntai tai muu juhlapäivä.

Pääsin tutustumaan raportteihin Ostian arkistossa vain yhtenä päivänä muutaman tunnin ajan. Selasin ja skannasin niin paljon kuin ehdin ja luin tallentamiani raportteja myöhemmin. Niistä käy selväksi, miten pahasti teatteri oli tuhoutunut antiikissa ja keskiajalla. Suurin osa teatterin koristelusta oli kadonnut ja teatterin romahtaneita osia löytyi joka puolelta teatteria. Muutamia teatterin julkisivun paloja jätettiin paikalleen, ja ne ovat edelleen nähtävissä teatterin ympärillä, mutta suurinta osaa ei voitu säästää.

Teatterin julkisivusta kadulle romahtanut pala,
joka jätettiin siihen, mistä se kaivauksissa löydettiin.

Teatteri oli yksi Ostian näyttävimpiä rakennuksia ja keskeinen osa kaupungin julkista elämää. Edelleen se kiehtoo niin turisteja kuin tutkijoitakin. Oma tutkimukseni on vielä kesken ja Ostian teatterin jäljittäminen arkistoissa jatkuu. Matkustan ensi viikolla jälleen Suomen Rooman-instituuttiin, jossa teen väitöskirjatutkimustani vuoden ajan instituutin säätiön ja Wihurin rahaston myöntämällä apurahalla. Siinä sivussa täydennän myös Ostian teatteria käsittelevää tutkimustani.

---

Kiitos Parco Arceologico di Ostia Antica:lle siitä, että pääsin tutustumaan arkistoihin, ja kiitokset henkilökunnalle opastuksesta ja avusta oikeiden aineistojen löytämisessä.

Valokuvat: Joonas Vanhala (ellei toisin mainita)

Sähköisiä kokoelmia, joista löytyy valokuvia Ostian kaivauksista:

• American Academy in Rome: http://dhc.aarome.org
• Archivio Alinari: https://www.alinari.it/it/
• British School at Rome: https://www.bsrdigitalcollections.it
• Deutsches Archäologisches Institut: https://arachne.dainst.org
• ICCD: https://dati.beniculturali.it/applicazioni_/applicazione-fotografico/
• Ostia-antica.org, Virtual Museum: https://www.ostia-antica.org/vmuseum/vmuseum.htm

Jan Theo Bakkerin luettelo Ostian teatteria käsittelevistä tutkimuksista: ostia-antica.org

Valikoima keskeisiä Ostian teatteria käsitteleviä tutkimuksia:

• Calza, G., Il teatro romano di Ostia, Roma, 1927. ostia-antica.org
• Cooley, A., "A new date for Agrippa's theatre at Ostia", Papers of the British School at Rome 67, 1999, 173–182.
• Gallico, S., "Il 'restauro' del teatro romano di Ostia Antica: Ideologia di un ripristino", teoksessa Saggi in onore di Gaetano Miarelli Mariani, toim. Sette et al., Roma, 2007, 511–520.
• Gering, A., Ostias vergessene Spätantike: Eine urbanistische Deutung zur Bewältigung von Verfall, Wiesbaden, 2018.
• Teatterista s. 87–106
• Gismondi, I., "La Colimbetra del teatro di Ostia", teoksessa Anthemon, Scritti in onore di Carlo Anti, Venetsia, 1954, 293–308. ostia-antica.org
• Meiggs, R., Roman Ostia, 2nd ed., Oxford, 1973. ostia-antica.org
• Teatterista s. 420–425
• Notizie degli Scavi di Antichità, ostia-antica.org
• Teatterista katso erityisesti niteet vuosilta 1880, 1881, 1910, 1911, 1912 and 1913. Tarkemmat sivunumerot löytyvät bibliografiasta (ostia-antica.org) Lancianin ja Vaglierin kohdalta.

Lue lisää

Miksi lähdin tekemään väitöskirjaa?

Otsikon kysymys voi olla innostunut johdanto pitkään monologiin omasta tutkimuksesta, asiallisen analyyttistä pohdintaa jatko-opintojen plussista ja miinuksista, tai toisinaan hieman epätoivoinen huokaus takkuavan tutkimusprojektin äärellä. Vaikka aloitin väitöstutkimukseni vasta viime syksynä, olen ehtinyt pohtia tätä kysymystä kaikilta näiltä kanteilta. Haluan jakaa muutamia näistä ajatuksista ja kertoa, miksi päätin lähteä tekemään jatko-opintoja ja minkälainen kokemus väitöskirjatutkimuksen tekeminen tähän mennessä on ollut.

Olin miettinyt väitöskirjan tekemistä monet kerrat opintojeni aikana, mutta se ei ollut mikään itsestään selvä päämäärä. Päätös lähteä tekemään jatko-opintoja vahvistui vasta, kun löysin sopivan tutkimusaiheen. Gradua kirjoittaessani huomasin roomalaisten herjausten olevan kiinnostavia ja totesin samalla tällaisen itsenäisen työskentelyn sopivan minulle. Saatoin kuvitella viettäväni tämän tutkimusaiheen äärellä muutaman vuoden. Sellaisesta rupeamastahan jatko-opinnoissa on kyse, kuin todella suurta gradua lähtisi kirjoittamaan.

Pompejissa syksyllä 2019

Harkitsin muitakin uravaihtoehtoja kuten opettamista, mutta väitöskirja tuntui mielekkäimmältä vaihtoehdolta juuri nyt. Päätöstä oman tutkimuksen tekemiseen vahvisti osallistuminen Italiassa syksyllä 2019 järjestettyyn Pompeji-aiheiseen konferenssiin, jossa sain pitää esitelmän ja tutustua alan tutkijoihin. Myös tutkimuksen tekeminen Suomen Rooman-instituutin työryhmässä vuosi sitten oli positiivinen kokemus ja innosti jatko-opintoihin.

Vaikka kiinnostus omaan tutkimukseen oli päällimmäisenä mielessä, tiesin, että monia haasteita on myös edessä. Ensiksi oli laadittava uskottava ja toteutuskelpoinen tutkimussuunnitelma, jotta voisin edes hakea jatko-opiskelupaikkaa. Gradussani tutkin Pompejin seinäkirjoituksia ja mietin, mihin suuntaan tästä voisi jatkaa. Päätin laajentaa tutkimusta Martialiksen runoihin ja herjauksissa esiintyviin stereotypioihin. Noin puoli vuotta perehdyin lähteisiin ja tein erilaisia versioita tutkimussuunnitelmasta, ennen kuin lopulta hain jatko-opintoihin. Sain opiskelupaikan kevään 2020 haussa ja aloitin jatko-opinnot viime syksynä.

Toinen ja vielä isompi haaste on ollut rahoituksen saaminen, jotta tutkimusta ei tarvitsisi tehdä muiden töiden ohessa. Väitöskirjatutkimukseen on tarjolla täysipäiväistä rahoitusta säätiöiltä ja yliopistoilta. Hakijoita on kuitenkin paljon ja vain pieni osa onnistuu saamaan rahoitusta. Itse olen kuluneen vuoden aikana kirjoittanut toista kymmentä apurahahakemusta, joista suurin osa ei ole tärpännyt. Olen saanut pari pienempää rahoitusta, jotka ovat riittäneet muutamaksi kuukaudeksi. Tämän lisäksi olen tehnyt osa-aikaisia latinan opettajan töitä. Suuri ilon aihe oli se, kun sain Suomen Rooman-instituutista kokovuotisen Wihurin stipendin. Lähden siis ensi syyskuun alussa vuodeksi Roomaan tekemään tutkimustani. Hakemusten kirjoittaminen kuitenkin jatkuu edelleen, jotta rahoitusta löytyisi myös seuraaville vuosille.

Tutkijan arki on myös vaatinut opettelua. Perustutkintoa tehdessä oli selkeitä etappeja ja opintokokonaisuuksia, jotka rytmittivät opiskelua. Jatko-opinnoissa työskentely on paljon itsenäisempää, mikä edellyttää itsekuria ja tarkempaa oman arjen aikatauluttamista. Onneksi jatko-opinnoissakin sentään saa opiskella joitain kursseja. Ne ovat mukavaa vastapainoa omalle tutkimukselle. Olen opiskellut muun muassa tiedeviestintää, tutkijan taitoja, italiaa ja vanhoja käsialoja.

Teetä ja Martialis-tutkimusta

Tähän kaikkeen on koronaepidemia vielä tuonut oman lisänsä, kun kaikki työ ja tutkimus tapahtuu kotona. Työpäiväni alkaa yleensä sillä, että siirryn keittiöstä aamupalan jälkeen olohuoneeseen lukemaan. Hyvä puoli on se, että työpäivän ohjelman voi laatia täysin itse. Teenkin hommia useissa pätkissä ja välillä myöhään iltaan, koska päivällä on mukavampi ulkoilla ja hoitaa muita asioita.

Oma haasteensa on siinäkin, miten määritellä, mikä kaikki on tutkimuksen ja jatko-opintojen tekemistä. Lasketaanko tutkimukseksi vain aktiivinen aineistojen parissa työskentely kuten lukeminen ja kirjoittaminen? Vai onko myös se ajatusprosessi, jota usein tapahtuu vaikka ulkoillessa ja ruokaa laittaessa, osa tutkimuksen tekemistä? Entä aihetta sivuavat keskustelut ystävien tai kollegoiden kanssa? (Näitä on tällä hetkellä aivan liian vähän!) On monia asioita, jotka vievät tutkimusta eteenpäin, mutta joita on mahdoton mitata ja merkitä työkalenteriin. 

Tämä monipuolisuus ja vapaus on toisaalta yksi tutkimustyön parhaita puolia. Saan itse päättää, luenko tänään jonkin kiinnostavan artikkelin vai kuuntelenko netistä Pompejia käsittelevän luennon. Joskus tosin on valittava myös se vähemmän kiinnostava kirja, vaikka kuinka tekisi mieli uppoutua Martialiksen runoihin.

On ollut hetkiä, jolloin olen miettinyt, miksi lähdinkään tekemään väitöskirjaa, kun oma tutkimus ei tahdo hahmottua, työ tuntuu loputtomalta, motivaatio on kadoksissa ja apurahahakemuksiin tulee jatkuvasti hylkäyksiä. Koronaepidemian keskellä työ usein tuntuu myös aika yksinäiseltä. Nämä hetket ovat onneksi olleet aika harvassa. Tukea löytyy monelta taholta, etenkin opiskelukavereilta, toisilta tutkijoilta ja omilta ohjaajilta. Sosiaalinen media ja etäyhteydet ovat myös auttaneet ja muodostuneet yllättävän tärkeiksi tukiverkoiksi.

Pääasiassa olen kuitenkin kokenut oman tutkimukseni mielekkäänä, ja pidän itseäni etuoikeutettuna, kun voin käyttää suurimman osan ajastani antiikinaikaisten hävyttömyyksien tutkimiseen. Kaiken kukkuraksi joku vielä haluaa maksaa minulle siitä hyvästä. Tämä toki tarkoittaa myös sitä, että tutkimukseltani odotetaan tuloksia. Onneksi valmista ei tarvitse tulla ihan heti, vaan aikaa on vielä muutama vuosi. Välillä, kun rima alkaa kohota liian korkealle, muistutan itseäni Martialiksen asenteesta omiin teoksiinsa:

Sunt bona, sunt quaedam mediocria, sunt mala plura quae legis hic: aliter non fit, Avite, liber.

Osa on hyvää, osa keskinkertaista ja paljon on huonoa siitä, mitä tästä kirjasta saat lukea. Muulla tavalla, Avitus, ei kirjaa synny. (Mart. 1,16; oma käännökseni)

Kaikkea ei tarvitse osata heti eikä kaiken ehkä tarvitse lopulta olla aivan täydellistä. Jatko-opinnot ovat tutkijan taitojen opettelua. Uuden oppiminen, itsensä haastaminen ja tutkimuksen kautta avautuvat uudet mahdollisuudet ovat tärkeimpiä syitä, miksi minä haluan tehdä väitöskirjaa.

---

Teksti on alun perin julkaistu Turun yliopiston klassillisten kielten ainejärjestön Palladionin Caligula-lehdessä.

Lue lisää

Hyvä elämä Martialiksen mukaan

Martialiksen runoja lukiessa syntyy väistämättä vaikutelma kyynisestä runoilijasta, joka kirjoitti pääasiassa satiiria ympärillään näkemistään paheista ja sosiaalisista epäkohdista. Suuri osa Martialiksen tuotannosta kuuluu tähän tyylilajiin. Viime aikoina huomioni ovat kuitenkin kiinnittäneet Martialiksen elämänmyönteiset kuvaukset, jotka erottuvat joukosta sitä selvemmin, koska Martialis on sijoittanut ne herjaavien ja satiiristen runojen keskelle. Martialis on variaation ja vastakohtien mestari. Hänen hyvää elämää käsittelevistä runoistaan on luettavissa maanläheinen ja yksinkertainen elämänfilosofia, jota hän noudatti myös omassa elämässään – ainakin jossain määrin.

Syklaameja Hadrianuksen Villan puistossa

Yksi Martialiksen neuvoista on elää tässä hetkessä. Saman ajatuksen kiteytti Horatius muotoon carpe diem. Martialis osaa pukea tämänkin aiheen satiirin muotoon kuten runossa, joka on osoitettu eräälle Postumukselle. Hänen nimensä tarkoittaa isän kuoleman jälkeen syntynyttä. Onko nimi tässäkin tapauksessa enne?

Sinä aina sanot että elät huomenna,

Postumus, aina huomenna. Sanohan,

Postumus, tuo huominen, koska se

tulee? Kuinka kaukana, missä on tuo

huominen? Tai mistä sitä on haettava?

Tuskin se parthien ja armenialaisten

luona piilee? Tuolla huomisellasi on jo

Priamuksen tai Nestorin ikävuodet.

Sanohan, millä voisi ostaa tuon huomisen?

Sinä aiot elää huomenna? Postumus,

on jo myöhäistä elää tänään. Postumus,

viisas on se joka eli eilen.

(Mart. 5,58)

Huomisesta huolehtiminen kuulostaa tutulta. Oma kalenterini täyttyy usein viikoiksi eteenpäin ja jatkuvasti on mielessä asioita, jotka täytyy muistaa hoitaa. Miten sitä oppisi pysähtymään ja nauttimaan enemmän tästä hetkestä?

Yksityiskohta pitoja kuvaavasta freskosta Pompejista (Napolin arkeologinen museo)

Ehkä tunnetuin Martialiksen hyvän elämän kuvauksista on runo, jonka hän kirjoitti ystävälleen Julius Martialikselle:

Parhain ystäväni Martialis, nämä

ovat ainekset onnelliseen elämään:

ei työllä vaan perintönä saatu

omaisuus, tyytyväisenä tuottava

pelto, aina lämmin kotiliesi.

Ei koskaan riita-asiaa, harvoin

toga yllä, mieli aina rauhaisa.

Vapaan miehen kunto, terve ruumis,

viisas yksinkertaisuus, samanlaiset

ystävät. Mukava pitovieras,

kohtuullinen ruokapöytä. Yö

ilman humalaa mutta huolista

vapaa, vuode iloinen ja silti siveä,

uni joka tekee pimeyden lyhyeksi.

Halua olla sitä mitä olet, enempää

älä tahdo. Älä pelkää viimeistä

päivää äläkä sitä toivo.

(Mart. 10,47)

Martialiksen elämänihanne muistuttaa ennen kaikkea epikurolaista filosofiaa, jossa onnellisuus piilee kohtuullisissa nautinnoissa ja yksinkertaisessa elämässä. Tarpeetonta rikkautta ja ylettömyyttä tulee välttää. Elämänsä lopulla Martialis vetäytyikin Roomasta takaisin kotikaupunkiinsa Hispanian Bilbilikseen, jossa sai elää tämän ihanteen mukaisesti viimeiset vuotensa. Näin hän kuvailee päiviään ystävälleen Juvenalikselle, joka saattaa olla satiirikkona tuntemamme Decius Junius Juvenalis:

Kun sinä, Juvenalis, ehkä vaeltelet

rauhattomana meluisassa Suburassa

tai kulutat valtiatar Dianan kukkulaa,

kun hikinen togasi löyhyttää sinua

valtaapitävien kynnyksillä ja suurempi

ja pienempi Caelius väsyttävät

vaeltajaa, niin minut otti vastaan ja

muutti maalaiseksi Bilbilis, kullastaan

ja raudastaan ylpeä, jonne uudelleen

saavuin monien joulukuitten jälkeen.

Täällä suloisen laiskana tutkin

Boterdusta ja Plateaa: ne ovat kelttien

ja iberien maitten kömpelöitä nimiä.

Nautin suunnattoman ja sopimattoman

pitkästä unesta, jota aina ei katkaise

kolmaskaan tunti, ja nyt otan takaisin

kaiken kolmenakymmenenä vuotena

valvotun. Togaa en tunnekaan, mutta kun

pyydän, saan lähimmän vaatteen

ikäkululta tuolilta. Kun nousen

ylös, tervehtii minua liesi jossa palaa

läheisen tammen puuta. Lieden on

tilanhoitajan vaimo reunustanut monin

ruokaruukuin. Sisään tulee riistanhankkija

ja juuri sellainen jonka haluaisit kanssasi

metsän salaiseen paikkaan. Sileäihoinen

tilanhoitajani jakaa orjapojille heidän

annoksensa ja pyytää että saisi leikata

pitkät hiuksensa. Näin tahdon elää

ja näin kuolla.

(Mart. 12,18)

Martialiksen ei enää tarvinnut pukeutua toogaan, jota roomalaiset miehet käyttivät lähinnä julkisia velvollisuuksia hoitaessaan. Juvenalis joutui edelleen kärsimään Rooman melusta ja pölystä, kun Martialis sen sijaan sai nauttia maatilansa rauhasta ja antimista. Tällaista rauhaa itsekin toisinaan kaipaisi työnteon ja tutkimuksen vastapainoksi. Onneksi pian on jo kesäloma, ja kohta taas pääsee mökille tai purjehtimaan saaristoon.

Näkymä Italicasta läheltä Sevillaa

Elämä Hispanian maaseudulla ei silti ollut kaikessa Martialiksen mieleen. Tästä yksinkertaisesta elämästä puuttui se sivistynyt ilmapiiri, johon hän oli Roomassa tottunut, ja se yleisö, jolle hän runonsa oli kirjoittanut. Näin hän perustelee ystävälleen Priscukselle, miksi ei ole julkaissut enempää runoja Hispaniassa asuessaan:

– – Tärkein ja ensimmäinen syy on, että kaipaan niiden kuulijoiden korvia, joihin olin Roomassa tottunut. Tuntuu kuin olisin asianajajana vieraassa oikeussalissa. Jos nimittäin kirjoissani on mitään miellyttävää, sen sanelivat kuulijani. Sitä hienostunutta arvostelukykyä, puheenaiheiden nokkeluutta, kirjastoja, teattereita ja pitoja, joissa nautinnot ja älylliset pyrkimykset huomaamatta sekoittuvat toisiinsa; toisin sanoen kaikkea sitä, minkä ylpeydessäni jätin, ikävöin ikään kuin se olisi hylännyt minut. – – (Mart. 12, ote esipuheesta; oma käännökseni)

Martialis kaipasi Rooman kirjallisten piirien ja kaupunkielämän tarjoamaa inspiraatiota, vaikka nauttikin maaseudun rauhasta. Kaikkia ihanteellisen elämän aineksia ei ollut mahdollista saavuttaa yhtä aikaa.

Kunpa omassa elämässäkin olisi mahdollista välttää kaikki ikävät velvollisuudet ja keskittyä vain mukaviin asioihin kuten ystäviin, harrastuksiin ja elämän yksinkertaisiin iloihin. Työelämän ja akateemisen tutkimuksen asettamat vaatimukset ovat välillä kovia. En toisaalta myöskään osaa kuvitella elämää ilman opiskelun ja tutkimuksen kaltaisia älyllisiä haasteita. Martialiksen runot onneksi muistuttavat siitä, että työn ja velvollisuuksien vastapainoksi on välillä syytä nauttia muustakin elämästä.

---

Runojen suomennokset: Marja-Liisa Polkunen, Marcus Valerius Martialis: Venus, viini ja vapaus – epigrammeja, Otava, 2000.

Kuvat: Joonas Vanhala

Lue lisää

Kuulumisia kotikonttorista

Olen jo ennen koronaepidemiaa todennut, että kotona opiskelu ja työskentely sopii minulle. Kotona on hyvä työrauha (asun yksin) ja työpäivän voi aikatauluttaa oman mielen mukaan. Usein teen töitä illalla ennemmin kuin aikaisin aamulla ja tauotan työpäivää käymällä välillä ulkona ja pitämällä pitkiä ruokataukoja. Toisinaan taas saatan työskennellä intensiivisesti monta tuntia putkeen. Pidän kyllä enemmän lähiopetuksesta ja siitä, että saa käydä yliopistolla ja tavata opiskelukavereita ja kollegoja. Koronan keskellä olen kuitenkin pyrkinyt tekemään kotikonttorista niin toimivan ja mukavan työpaikan kuin mahdollista.

Teetä Martialiksen kyytipojaksi

Oma tutkimus ja opetustyöt hoituvat mukavasti kotoa käsin. Suurin osa aineistoista ja tutkimuskirjallisuudesta on nykyään sähköisessä muodossa, joten lukeminen tapahtuu pääasiassa tietokoneen ruudulta. Jos joskus on oikea kirja luettavana, niin teen siitäkin muistiinpanot suoraan tietokoneelle, jotta muistiinpanot pysyvät hyvässä järjestyksessä. Joskus kyllä lainaan oikeita kirjoja ihan vain sen takia, että on hyvä syy käydä pyörähtämässä yliopistonmäellä.

Yksi haaste kotona työskentelyssä on ollut työergonomiasta huolehtiminen. Selkäni on vihoitellut parin vuoden ajan ja olen sitä kuntouttanut fysioterapeuttien ohjeiden avulla. Selkä on ollut välillä ihan kivutonkin, mutta kuluneen talven aikana on taas pitänyt olla erityisen tarkkana sen kanssa, että liikun riittävästi ja ettei työnteko pahenna selkäkipua. Viime kesänä hankin itselleni sähköpöydän ja päällystin uudestaan työtuolini, joka on palvellut minua vuosia. Tämä panostus työpisteeseen on lisännyt olennaisesti työmukavuuttani.

Työn lomassa voi harrastaa myös vähän penkkiurheilua.

Hyvästä työpisteestä huolimatta teen useammin tutkimusta vaakatasossa eli sohvalla tietokone sylissä. Sohvalla makaaminen on vaihtelua istumiselle ja se tuntuu mukavammalta. Käden ulottuvilla on tietenkin aina jotain herkkuja. Sohvalla kirjoittaen syntyi latinan gradunikin kauan ennen koronaepidemiaa. Selälle se ei ehkä ole paras asento, mutta siirryn välillä työpöydän ääreen tai lähden ulos luistelemaan.

Tavallisin työpisteeni

Väitöstutkimukseni on edennyt pienin askelin syksystä alkaen. Syksyllä keskityin lähinnä suorittamaan jatko-opintoihin kuuluvia pakollisia kursseja samalla, kun opetin osa-aikaisesti. Vuodenvaihteen jälkeen olen syventynyt uudestaan Pompejin seinäkirjoituksiin muun muassa uunituoreen piirtokirjoitusedition (CIL IV 4,2) avulla ja lukenut Martialiksen runoja. Olen koonnut herjauksia ja luokitellut niitä stereotypioiden näkökulmasta. Vähitellen alkaa hahmottua, mitä kaikkea tästä materiaalista voi saada irti. Seuraavaksi syvennyn tutkimusmetodeihin ja teorioihin, joita aion hyödyntää tutkimuksessani.

Viime syksylle sain pienen apurahan ja nyt maalis-huhtikuussa teen tutkimusta kuukausipalkalla työsuhteisena tohtorikoulutettavana Turun yliopistossa. Tällaisista lyhyistä rahoitetuista pätkistä väitöstutkimus usein koostuu. Ensi syyskuusta alkaen sen sijaan saan tehdä tutkimusta vuoden ajan Suomen Rooman-instituutissa Wihurin stipendillä. Voin paneutua täysillä tutkimukseeni ja, jos koronaepidemia sallii, käydä jälleen Pompejissa, hyödyntää Roomassa sijaitsevien instituuttien aineistoja ja tutustua muihin tutkijoihin. Odotan tietysti myös innolla, että pääsen taas koluamaan Rooman museoita ja muita nähtävyyksiä.

Ajatus tulevasta vuodesta Roomassa antaa energiaa myös täällä kotikonttorissa työskentelyyn.

Lue lisää